Päiväkirjaa viikolta 45 Pietarista
Salomesta ja minusta on tullut vainoharhaisia rahoistamme. Olemme saaneet päähämme, että meitä huijataan. Kaikki alkoi siitä, kun olimme vakioruokapaikassamme syömässä ja Salome alkoi laskea, että hän oli saanut liian vähän takaisin 1000 ruplan setelistä. Pyörittelimme koko ruokailun ajan ongelmaa, niin että herkullinen lautasillamme odottava kala-tartar meni siitä enempää nautiskelematta. Punoimme vaan suunnitelmaa, että tästä lähtien, kun toinen meistä maksaa, niin toinen katsoo tarkkaan, mitä kaveri saa rahastaan takaisin.
Heti tämän jälkeen menin yksin "kotikadullamme" olevaan ruokakauppaan, jossa poikkesimme päivittäin ostoksilla - siis tanskalaista jugurttia ja valkosuklaata. Kun maksoin kassalla, seurasin näyttöpäätettä, jossa komeili summa 225 ruplaa. Sitten tuli pitkä tauko, ja kassarouva kumartui pöytänsä alle näpelöimään jotain. Hän viipyi siellä niin kauan, että kysyin jo kyllästyneenä: - Sto eta stoiet? Kun hän ojensi minulle laskun, siinä oli eri summa kuin näytöllä. Yritin osoitella molempia ja solkata jotakin, mutta asia ei edistynyt, varsinkin kun pitkä jono odotti selkäni takana.
Seuraavana päivänä lähdimme henkisesti terästäytyneinä liikkeelle valmiina taistelemaan ryöväystä vastaan. Olimme ostamassa metrolippuja, joiden hinta oli enemmän kuin oppaassa oli kerrottu. Työnsin Salomelle lisää rahaa, mutta ensin kuitenkin liian vähän. Lopulta heitin 50 ruplaa tiskin rahasyvennykseen. Kassarouva alkoi palauttaa ylimääräisiä lantteja, mutta mielestäni kaikki meni väärin ja aloin huutaa: - Anna rahani takaisin!
Kassarouva painoi näyttävästi 50-ruplaista rintojaan vasten ja huusi vielä kovempaa: - Eta moje dengi! Tämä on minun rahani!
Silloin jo Salomekin yhtyi huutokuoroon ja kiljui: - Meidän rahamme! Meidän rahamme!
Täytyy sanoa, että lähellä olevilla oli hauskaa, ja viereiseltä luukulta kiirehti virkailija vinosti hymyillen selvittämään asiaa.
No, mehän siinä väärässä olimme, mutta kun olimme muuttuneet niin valitettavan vainoharhaisiksi.
Olimme pitkin viikkoa lukeneet iltaisin ääneen Lauri Thurénin kirjaa Kristillinen elämä. Juuri rahaseikkailupäivänämme kirja käsitteli Jeesuksen vertausta epärehellisestä taloudenhoitajasta, Luukas 16:1 - 9. Kertomuksessa taloudenhoitaja muuttaa työnantajansa velkakirjoja kevyemmiksi, jotta pääsisi velallisten suosioon saadakseen uuden työpaikan, kun tulee itse kuitenkin saamaan pian potkut.
Tämä kertomus on ehkä Jeesuksen vertauksista kaikkein kummallisimpia, käytimme puoli iltaa sen pähkäilyyn. Lopulta olin ymmärtävinäni, että epärehellinen taloudenhoitaja oli näin toimiessaan hyvin arvostettu omissa piireissään. Maailman lapset osaavat puikkelehtia taitavasti vastaantulevissa erilaisissa talousviidakoissa, käyttävät väärää mammonaa, mikä tarkoittaa epärehellisyydellä hankittua rahaa. Viime päivien uutisissa ovat talousrikokset olleet pinnalla. Paljastetuksi tullut on levitellyt vain muka viattomana käsiään: - En tiennyt, että kaikki maksoi niin paljon!
Jeesus ei toki yllytä meitä epärehellisyyteen. Hän kehottaa kuitenkin kristittyjäkin käyttämään järkeään, etteivät he olisi vain jalkoihin litistettäviä lallukoita. Miten se menikään: - Olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset.
Salome ja minä taisimme kuitenkin polttaa päreitämme aivan turhaan muutaman ruplan tähden.
Kuva "kotikadulta". Pujahtelimme sisäpihalle Suomi-Pietari Instituutin ja Pyhän Marian kirkon välisestä portista. Huom. Suomen lippu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti