Hevosenkenkä

Löysin tieltä hevosenkengän. Kenkä oli niin vanha, että sen täytyi olla jonkun löytämä ja siihen nakkaama. Tiellä ei ole kulkenut hevosia enää aikoihin.
Muistan, kuinka lapsena ilahduin hevosenkengän löytämisestä, sitä pidettiin hyvän onnen enteenä.
Ei kai ole sattumaa, että uudenvuoden tinatkin ovat hevosenkengän muodossa. Lapsena ja nuorena meillä oli leikkimielisenä tapana  heijastella seinälle alkavan vuoden onnen näkymiä sulatettujen tinojen avulla. Laivan hahmo oli tarkoittavinaan matkaa, enkeli, tähti tai perhonen onnea ja kaikki röpelöisyys rahaa.

Salome kirjoitti edellisessä blogikirjoituksessa ihmisten tyytyväisyydestä. Hän puhui siitä, miten lyhyt ihmisen muisti on hyvien asioiden suhteen. Valitamme helposti kovin pienistä asioista.

Sanomalehtien liitto teki kuluneena syksynä onnellisuuskyselyn, jossa haastateltiin yli 3500 suomalaista. Heiltä kysyttiin, ovatko he onnellisia. Kyselyn vastaus oli mielestäni rohkaiseva, sillä  87% kertoi olevansa onnellinen. Heistä jopa 16 % sanoi olevansa oikein erityisen onnellinen.
Prosenttiluku on korkea siihen nähden, etteivät vastaajat suinkaan olleet säästyneet elämän kolhuilta.
Kaksi kolmasosaa jopa sanoi kokeneensa vastoinkäymisiä. Joka neljäs oli joutunut kohtaamaan sairauden tai jopa menetyksiä lähipiirissään. Joka kahdeksas oli joutunut kärsimään työttömyydestä.

Ajattelen, että näin korkea onnellisuusprosentti (87%) kertoo siitä, että ihmiset osaavat tunnistaa ja arvostaa elämänsä hyviä perusasioita, jotka ovat kuitenkin kunnossa. Maassa on rauha, elämä täällä sujuu, perusta ei huoju. On koti, ruokaa, vaatteita, lämpöä. Terveyskin on kohtalainen ja tyydyttäviä ihmissuhteita riittää ympärillä. On ehkä löytynyt joku läheinen vierellä kulkijakin.

Minulle tuli hyvä mieli, kun luin tutkimuksen tuloksia. Vaikka usein natisemme pikkuasioista kuten Salomen mainitsemasta salaatin tuoreudesta, ne eivät kuitenkaan merkitse niin paljon. Ehkä tuollainen nitinä onkin suurelta osalta vain yhteiskuntaan pesiytynyt huono tapa. Ehkä kannattaisi pysähtyä miettimään, miten itse puhuu arjen asioista. Levittääkö ympärilleen hyvää mieltä, vai lisääkö omalta osaltaan tyytymättömyyttä?

Psalmilaulaja laulaa kaikkein syvimmästä onnen lähteestä: Minun onneni on olla Herraa lähellä.
Ps. 73:27


Anna-Mari Kaskinen on näistä sanoista kirjoittanut suositun virren 517. Kirjoitan siitä muutaman säkeen, jos joku innostuisi vaikkapa virttä hyräilemään.

Herra, kädelläsi asua mä saan,
turvallisin käsi päällä maan.
Siellä kaikki saavat uuden sydämen,
rauhan annat haavat sitoen.
Onneni on olla Herraa lähellä,
turvata voin yksin Jumalaan.
Onneni on olla Herraa lähellä,
tahdon laulaa Hänen teoistaan.