Prinsessaelämää

Kuva hotellialueemme uima-altailta

Shalom-terveiset Israelista.
Vaaleanpunaiselta pilveltä on taas laskeuduttu alas arkeen. Kotiin on tietysti aina mukava tulla ja muistoissa on tarpeen tullen lupa käydä lepäilemässä. Niin teen nyt tässä tekstissänikin.

Olin tulossa aamu-uinnilta vettä valuvana, kylpytakkiin kietoutuneena kohti oman hotellisivustani ovea. Sen edessä seisoi neljän hengen ryhmä suomalaisia, kaksi mukavanoloista keski-ikäistä pariskuntaa, jotka olivat ilmeisesti tulleet kaupunkiin edellisen päivän lennolla koti-Suomesta. Kun he totesivat minut ilmiselvän suomalaiseksi ja jo paikkaan kotiutuneeksi, alkoivat he kysellä minulta kaikenlaista. Eräs kysymyksistä kuului: 'Miksi tulet aina Eilatiin?' Vastaus tuli - minulle itsellenikin - hämmästyttävän helposti. 'Täällä on valoa, lämpöä, siistiä, hiljaista ja turvallista. Mitään muuta minä en sitten kaipaakaan.' (Matkani syvintä syytä, sitä mitä tein hotellin synagogassa, en tälle joukolle ruvennut avaamaan.)
 He olivat vastaukseeni ilmiselvän tyytyväisiä. Olivat ilmeisesti sen verran jo kaupunkia itsekin kierrelleet ja kertomansa perusteella paljon muuallakin maailmalla matkanneet, joten oli mihin verrata.

Näin on. Kaupunki on kuin juuriharjalla pesty. Roskia ei näy missään. Ruokapaikat ovat siistejä ja turvallisia. Rannoilla ei musiikki pauhaa, ei ole pelkoa lasinsiruista eikä huumeneuloista, eikä nuoriso loju siellä oluttölkkikasseineen. Ajattelin omaa Munkkiniemen hiekkarantaamme, tai Hietaniemenrantaa. En antaisi pienen kaksivuotiaan lapsenlapseni tepastella siellä paljain pikkuvarpain. Eilatissa voi. Kummallista, mutta näin oli. Kaikki kulkivat rannoilla paljain jaloin.

Nyt kun arabimaissa kuohuu, oli Suomesta lähtevä koneemme viimeistä paikkaa myöten täynnä. Vielä viime vuonna, näin tammikuussa, oli kone vain puolillaan. Egyptin ja Jordanian matkailu on kuuleman mukaan pudonnut 70% edellisistä vuosistaan ja tälle alueelle yleensä suunnanneet talvimatkaajat ovat ilmeisesti valineet nyt kohteekseen Eilatin. Toivottavasti he löytävät samat, tämän alueen erityisarvot, kuin mekin.

Mainitsin suomituristeille eräänä Eilatin ominaisuutena turvallisuuden. Kaikki tiedämme, että sen kanssa on tänään tätä ja huomenna mahdollisesti jotain muuta. Senkin saimme kahden viikon sisällä kokea, mutta siitä kerron blogissamme parin päivän päästä.

Tämän kuvan olen ottanut hotellihuoneemme parvekkeelta. Ruut ystäväni ui siellä kilometrin mittaista aamulenkkiään. Minulle riitti 200 metriä ja silloinkin otin aina välillä salaa vauhtia pohjasta.