Kesäaika - tervetuloa.

Paras aika vuodesta on alkanut - tästä juhannukseen - niin minä ajattelen ja tunnen. Kevät on herkkää aikaa, täynnä valoa ja uskoa kaikkinaiseen uuteen ja hyvään. Mutta ennen kuin päästän kevään valloilleen, kertaan hetken mennyttä.
Kuvani postikortti on ostettu jerusalemilaisen hotellin muistoesinekaupasta. Se näyttää eksoottiselta - Jerusalemin parlamenttitalo upean, kirkkaanvalkoisen lumen koristelemana. Mutta kuten niin usein elämässä
- totuus viime talven lumimyräköistä tässä maassa oli kaikkea muuta kuin eksoottinen.

Viime talvisen 'vuosisadan lumimyrskyn' jälkeen laulettiin Israelissa kuuluisaa 'Jerusalem of Gold'- laulua(kultainen)--- uusilla sanoilla:  Jerusalem of cold (kylmä).

Jobin kirja 38: 22-23 kysyy:
" Oletko käynyt lumen varastohuoneessa, ja oletko nähnyt rakeiden varastot, jotka minä olen säästänyt ahdingon ajaksi, sodan ja taistelun päiväksi?"

Nämä faktat jotka nyt  Israelin talvisen kaaoksen suhteen luettelen,  on kerätty Patmos Lähetysjärjestön alkukevään tiedotteesta. Tiedämme, että aivan samanmoista oli tänä talvena myös Yhdysvalloissa, sen läntisissä osavaltioissa, joissa talveen ei oltu osattu, eikä voitu, varautua.
Näitä talvimyrskyuutisia lukiessa voi vain huokaista ajatellessaan, miten hyvin meillä tämän suhteen asiat ovat. Mutta toisaalta on pakko todeta sekin, miten paljon voimaa talvi meiltä kaikilta suomalaisilta vaatii ja mitä se yhteiskunnalle maksaa.

Jerusalem joutui toteamaan, ettei  kaupunki ollut lainkaan valmistautunut Jobin kirjassa mainittuun - lumen ja rakeiden 'taivaalliseen tulvaan'. Elämä ikään kuin pysähtyi. Ihmisiä paleltui, apu ei aina ennättänyt ajoissa, koska ylämäet pysähdyttivät ajoneuvon kulun ja alamäissä luisteltiin tienvieriin. Kaikki tiet Jerusalemiin ja ulos kaupungista oli suljettu kolmen päivä ajan. Tel Avivin ja Jerusaleminkin välinen moottoritie suljettiin ja tuhansia autoja jäi vuorokausiksi myrskyn kouriin valtateille.

Mutta ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin. Tämän talvimyrskyn seurauksena maa sai sitä niin kipeästi kaipaamaansa vettä. Lumi on se, joka parhaiten janoisen maan kostuttaa. Jos kuivaan maahan lankeaa kaatosade, se vain tukkii maan huokoset ja vesi kiitää eteenpäin, pitkin edellisten sateiden kalvamia uomia, vadeja, joenkaltaisia puroja, jotka juoksevat kohisten kohti laaksossa olevaa vesilähdettä.
Mutta sulava lumi - se ehtii imeytyä maahan ja on täten armollinen kaikelle kasvillisuudelle.

Jesajan kirjan luvussa 55, jakeissa 10-11 vertaa Jumala omaa sanaansa kostuttavaan sateeseen. Tässä  meille jälleen uusi opetus siitä kuinka Jumala voi myös koettelemuksiin kätkeä siunauksensa.

" Sillä niin kuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan....
niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mitä varten minä sen lähetin."

Kuvan 'tytöt' ihailevat taivaallisen kaunista kuurakaarta päänsä päällä. Tervemenoa talvi, kevät on koittanut!