Salome käsitteli mielenkiintoista aihetta: lapsityövoimaa. Hän antoikin sanaan toisenlaisen näkökulman kuin sen, mikä nykyisin nousee siitä ensimmäisenä mieleen.
Lapsityö - lasten tekemä työ - näyttäytyikin hänen tekstissään myönteisessä valossa. Se oli yhdessä tekemistä ja oppimista. Siinä lapsi sai valmiuksia elämää varten. Samalla hän sai oppiessaan itseluottamusta ja rohkeutta yrittää tehdä uusia asioita.
Oma lapsuuteni ja nuoruuteni sijoittuvat 1950- ja - 60-luvun maaseudulle. Oli itsestään selvää, että lasten piti tarttua töihin, sitä ei kukaan edes kyseenalaistanut. Perheeseeni kuului kolme tytärtä, joita olin vanhin. Niinpä minusta tuli isän kaveri, joka lähti kesäisin hanko kädessä heinä- tai elopelloille. Isän kanssa tein miesten töitä, ja olin tavattoman ylpeä jaksamisestani. Äiti halusi tehdä itse ruuan, siihen emme saaneet puuttua, emmekä tiskaamiseen. Leipoa kyllä saimme mielin määrin, hoitaa puutarhaa, eläimiä ja siivota.
Kouluaikana asuin siskojen kanssa koulukortteerissa, jossa teimme ruuan joka päivä itse. Meillä oli vastakirja vastapäisessä kaupassa, mistä ostimme ruokatarvikkeita.
Omat lapsenikin joutuivat ottamaan vastuuta perheen arjesta, kun kävin töissä ja samalla kirjoitin uskonnon oppikirjoja. Lisäksi meillä asui silloin muutaman vuoden liikuntakyvytön äitini. Työtä oli siis paljon, mutta aikaa niukanlaisesti.
Jokaisella perheenjäsenellä oli oma viikonpäivä, jolloin hän oli vastuussa pienistä päivittäisistä ruokaostoksista, ruuanlaitosta sekä keittiö-olohuoneen siisteydestä.
Mielestäni kaikki sujui hyvin ja olin iloinen siitä, että lapset olivat taitavia ja osasivat tarttua asioihin.
Sitten yllätyin melko tavalla, kun kerroin viimeisimmän luokkani oppilaille (10-vuotiaita) tästä meidän perheen muinaisesta palvelupäivä-systeemistä. Oppilaani olivat yksimielisesti aivan kauhuissaan. Vaikka he yleensä olivat hyvin ystävällisiä ja samanmielisiä kanssani, tätä he eivät voineet hyväksyä ollenkaan.
- Kuinka sinä voit tehdä tuollaista lapsillesi? Nuohan ovat aikuisten tehtäviä! Kyllä aikuisten pitää tehdä omat hommansa, eikä työntää niitä lapsille!
Minut muserrettiin aivan 6- 0. Yritin sanoa, että eiväthän kotityöt mitään aikuisten asioita sen kummemmin ole, kaikkihan yhdessä kotona kuitenkin syövät ja asuvat. Yritin puhua myös tekemällä oppimisesta, mutta se ei kiinnostanut ketään.
Enkä ollut vielä ehtinyt kertoa sitäkään, että jokaisella lapsella oli oma pyykkikori, ja meille oli ostettu kaksi pesukonetta, että jokainen sai hoitaa oman pyykkinsä. . .
Kun olin pieni tyttö, sain äidiltäni muistolauseen: - Rukoile ja tee työtä.
Minusta se on yhä hyvä lause. Tykkään vieläkin työnteosta, ja tykkään rukoilemisesta.
Rohkeat ja huolettomat 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti