Viime viikonvaihteessa tapasin nuorinta lastenlastani, 3-vuotiasta pikku-A:ta.
Istuimme kahvipöydässä, kun tyttö väänsi jalkansa toisen jalan polvelle ja alkoi nuuskia keskittyneenä jalkapohjaansa: - Tuoksuu juoksulta! pikku-A ilmoitti.
Kuten kaikki vanhemmat ja isovanhemmat tietävät, elämä lasten ja lastenlasten lähellä on eräänlaista kiikkulautaa, se on kiikkumista hauskojen onnenhetkien ja painavien huolien välillä. Välillä kaikki tuntuu kevyeltä, iloiselta ja aurinkoiselta, kaikki vain naurattaa ja hyvä mieli hyrisee. Kuitenkin lasta vaivaava pienikin sairaus voi yön hetkinä saada isovanhemman mielessä valtavat mittasuhteet. Lapsen yksinäisyys ja kiusaaminen repii omaa sydäntä. Oppimisvaikeudet kohoavat vuoriksi, ja muuttuneet perheolosuhteet saavat arvelemaan tulevaisuutta. Kuitenkaan arjessa isovanhemmat eivät voi kovinkaan paljoa puuttua lapsen ja perheen asioihin. Monesti tuntee olevansa vain laastarilappujen liimailija.
Sunnuntain evankeliumiteksti Matt.18:1-6, 10 kertoo siitä, kuinka Jeesus antoi lapselle suuren arvon. Kun opetuslapset kyselivät häneltä, kuka on suurin taivasten valtakunnassa, niin Jeesus asetti heidän keskelleen kuin malliksi lapsen.
Hän sanoi tiukasti: - Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.
Hän viittasi myös lapsen asemaan perheessä ja yhteiskunnassa: - Se joka nöyrtyy tämä lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.
Jeesus otti esiin vielä kaksi näkökulmaa lapsen arvosta: jos joku ottaa luokseen lapsen Jeesuksen nimessä, hän ottaakin itse Herran. Ja jos joku johdattaa lapsen väärille teille, olisi parempi, että hän itse häviäisi myllynkivi kaulassaan meren syvyyksiin.
Jeesus kieltää lapsen väheksymisen kokonaan, sillä enkeleiden kautta lapsilla on suora linkki taivaaseen: heidän enkelinsä saavat katsella taivaassa Jumalan kasvoja. Tämä yhteys toimii kaiken lisäksi reaaliajassa, sillä lasten enkelit näkevät Jumalan koko ajan.
Nämä Jeesuksen sanat rohkaisevat kovasti myös mummin sydäntä. Jos lapsella on näin vahvat puolustajat, ei mumminkaan tarvitse valvoa öitään ja hätäillä. Hänen näkökulmansa muuttuu, ja hänen rukouksensa muuttuvat suorastaan kiitokseksi!
Lopuksi tapaus, jonka toimittaja kertoi koulutoverinsa elämästä Radio Deissä. Tämä koulupoika asui äitinsä kanssa kerrostalon kolmannessa kerroksessa. Pojalla oli paha tapa leikkiä parvekkeen kaiteella, vaikka häntä oli siitä kovasti kielletty. Eräänä päivänä poika oli taas siellä leikkimässä ja hän luiskahti alas. Äiti näki ikkunasta pojan putoavan ja juoksi kauhuissaan rappuja alas. Hän oli varma, että poika oli kuollut tai vammautunut pudotessaan asvaltille. Yllätykseksi poika tuli kuitenkin jo alaovella vastaan aivan terveenä. Äiti oli ihmeissään - miten oli mahdollista, ettei pojassa ollut naarmuakaan?
- Enkeli otti minut taskuun! poika sanoi.
Taskuun!? Enkeleillä voi siis olla taskujakin!
Kuva: Magdaleenan akvarelli, maalattu Pietarissa marraskuussa 2013
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti