Unelmia

Muistelin mieheni kanssa lapsuuttamme ja nuoruuden aikaa, erityisesti niitä asioita, joista olimme silloin unelmoineet. Mieheni sanoi, ettei hän ollut unelmoinut mistään - tai ei ainakaan muistanut yhtään unelmaansa. Minun  unelmani puolestaan olivat kovin tyttömäisiä. Muistan haaveilleeni usein vaatteista, sillä tykkäsin kovasti vaihdella niitä äitini harmiksi montakin kertaa päivässä.
          Kuudenikäisenä suurin unelmani oli, että samassa pihapiirissä asunut isotäti värjäisi sideharsokankaan taivaansiniseksi, ompelisi siitä minulle rimpsuhameen ja opettaisi minut tanssimaan piirileikkilaulun Kiikuri, kaakuri kirjava lintu. Sitten pyörähtelisin ympäri pirttiä sinisessä  hameessani, olisin siinä kuin sinitaivas ja pilvet.
          11-vuotiaana suurin  unelmani oli saada rintaliivit, vaikka en niitä vielä pitkään aikaan tarvinnutkaan. Loputtoman ruikutukseni jälkeen isä sitten osti minulle nimipäivälahjaksi lohenpunaiset Figura-liivit, jotka nolostuttivat minua niin kovasti, että hädin tuskin kestin niitä katsoa.
          Kun olin teini-iässä, aloin haaveilla aurinkohatusta, shortseista, pali-palikengistä ja kanista. Näitä kaikkia sain odottaa seuraavan kesän postimyyntiluettelon ilmestymiseen asti. Kääpiökanin kyllä hankin päähänpistosta itselleni vasta aikuisena.

Raamatussa ei yleensä käytetä tulevaisuuteen liittyvistä toiveista unelma-sanaa. Jeesuskaan ei koskaan sano, että hänellä olisi unelma. Hänen julistuksensa on paljon jykevämpää ja suoraviivaisempaa. Kun hän kutsuu ihmisiä luokseen, hänen lupauksensa ovat selkeitä. Ne eivät jää epämääräisiksi pilvenpehmeiksi unelmiksi, vaan hän sanoo: - Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.  Matt.11:22
Nykyajan ihmiselle lupaus levosta kaiken kiireen ja levottomuuden keskellä on kaivattu  olotila,  monelle suorastaan unelma. Varsinkin kun Jeesuksen lupaus tarkoittaa vielä paljon syvempää lepoa, kuin muutamaa lomapäivää tekemättä mitään. Se sisältää myös ajatuksen rauhasta. Jeesus sanoo: -  Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Joh.14:27
          Raamatusta löytyy myös monia lupauksia, jotka koskevat jokapäiväistä toimeentuloa. Vuorisaarna puhuu raikkaasti ja lennokkaasti Jumalan huolenpidosta, kuinka tarpeetonta Jumalan lapsen on murehtia vaikkapa ruuasta ja vaatteista. Jeesus kehottaa katsomaan taivaan lintuja ja kedon kukkia, miten hyvin ne elämästä selviävät. Hän muistuttaa puheensa lopussa näin: - Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään  huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Matt. 6:25-34.
Lepo, rauha ja turvallinen toimeentulo kuuluvat toiveeseen - unelmaan - hyvästä elämästä.

Kaikkein suurin unelma ylettää kuitenkin ajan rajan toiselle puolen.
Ehkä tunnetuin kohta Raamatussa kertoo tämän saman toiveen näin:
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, koka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.  Joh. 3:16

Nämä Raamatun avaamat tulevaisuuden ja toivon näkökulmat ovat niin valtavia, että meidän pienet unelmamme - olivatpa ne sitten jo aikuisen haaveista, talosta, perheestä, autoista, matkoista ja sen sellaisesta - tuntuvat kovin heppoisilta verrattuna lupaukseen ja toivoon ikuisesta elämästä.

Maalliset unelmat voivat jäädä toteutumatta - isotätini ei koskaan ommellut minulle sinistä rimpsuhametta, eikä voinut opettaa minua tanssimaan kumaran selkänsä takia. Ja kauan kaivattu kani puri kotimme sähköjohtoja, söi mattoihin kämmenenkokoisia koloja ja kiskoi tapetista hampaillaan  suikaleita pesänsä rakennusaineeksi.

Ihmisen unelmat voivat kariutua tai osoittautua toteutuessaan kovin toisenlaisiksi.
Mutta Jumala ei petä meitä koskaan.