Veden varassa

Olen liittänyt tähän tekstiini kaksi kuvaa,  joista kumpainenkin on otettu helmi-maaliskuussa v. 2014. Viereisessä kuvassa olevat henkilöt kelluvat todella 'veden varassa' - perinteisessä Kuolleelta mereltä (ystävättärestä) ottamassani kuvassa. Siellä on muutamana vuonna juuri tähän vuodenaikaan tullut oltua. Tämän vuoden matka jäänee väliin, sillä Finnair ei tänä talvena lainkaan lennä Eilatiin, vähäisen kysynnän vuoksi.
Niin - eihän maan turvallisuustilanne ole tälläkään erää paras mahdollinen, mutta kriisit ovat mielestäni siirtyneet pikemminkin maan pohjoisosiin ja Jerusalemiin - joten - harmittaa.
 Eräs Eilatissa tapaamamme taksiautoilija kysyi meiltä kerran, että onko Suomessa todellakin 60.000 järveä. Näin oli joku suomalaisasiakas hänelle kuulemma väittänyt.

Noo - emme raaskineet miehelle kertoa, ettei tuo luku taida edes riittääkään. Tiedämme varsin hyvin, mikä puhtaan veden arvo täällä Lähi-Idässä on, ja että joku seuraavista tämän alueen selkkauksista saatetaan käydä vaikkapa juuri vedestä.
Magdaleenan uuden vuoden aattona julkaisema blogi sisälsi upean unkarilaisen diakonissa - runoilijan, Erzebet Turmezein tekstiä - maustettuna valokuvilla, jotka hän oli ottanut Timnan luonnonpuiston mykistävissä maisemissa. Timna sijaitsee muutaman kymmenen kilometrin päässä Eilatin rannikkotasangosta, joten kyllä siellä tiedetään mitä kuivuus on.

Tämä kuva on otettu eräältä Länsi-Suomessa olevalta järveltä helmikuun lopulla. Siellä olisin varmasti joutunut otsikkoni mukaisesti 'veden varaan', jos olisin lähtenyt noille kevätjäille seikkailemaan.



 Vesi on ihmeellinen aine. Harvoin sitä tulee edes ajatelleeksi kuinka ihmeellinen aine se onkaan."Vesi vanhin voitehista", tapasi vanha kansa sanoa. Nykynuoriso tietää sen omalla tavallaan. Se kulkee vesipullojensa kanssa kesät, talvet - niin - ja vesivoimasta syntyy energiaa, joka sähkönä pyörittää yhteiskuntaamme! Mitäpä siitä muuta...

Ja kuitenkin - voi miten paljon muuta vesi onkaan. Jo meidän itsekunkin ensimmäisiä elinkuukausia on ympäröinyt lapsivesi. Ja luomisen alkuhetkinä Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Maapallomme lapsivesikö, joka luomisen viidentenä päivänä alkoi vilistä erilaisia eläimiä?

Jo Raamatun alkulehdiltä voimme lukea, kuinka vesi yhtäaikaisesti ilmaisee elämää, järjestystä ja siunausta, mutta toisaalta myös sekasortoa, kuolemaa ja kirousta. Karmean konkreettinen esimerkki tästä vastakkainasettelusta on kertomus siitä, kuinka Egyptistä pakenevalle Israelin kansalle Punaisenmeren lahti halkesi kahtia ja kansa jatkoi kuivin jaloin matkaansa kohti Luvattua maata. Ja kuinka seuraavassa hetkessä tämän samaisen lahden vesi koitui kuolemaksi Egyptin sotajoukoille.
Meidän aikamme veden aiheuttamat sekasorrot on saatu nähdä TV-ruudun välityksellä: Japanin ja New Yorkin taifuunit, Thaimaan tsunamit ynnä muut.

Kuivuus ja kosteus ovat Raamatun maissa, ymmärrettävistä syistä, hyvin luonnollinen hengellinen vertauskuva. Siksi sana 'vesi' esiintyy Raamatun lehdillä kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Psalmien kirjassa kirjoittaja iloitsee siitä, että "Jumalan virta on vettä täynnä" ja  Uudessa Testamentissa Jeesus itse esittäytyy 'elävänä vetenä'. Ja Johanneksen evankeliumissa hän huutaa profeetta Jesajaa lainaten:  
" Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin saatte elää!"

Tämän elävän veden varassa  jatkaa evankeliumi yhä matkaansa. Aivan kuin aikanaan syntinen nainen Jaakobin kaivolla! Saatuaan syntinsä anteeksi, tuli hänestä heti tämän elävän veden uusi, eteenpäin kuljettaja.