Minulla on virsikirja auton hansikaslokerossa. Tykkään lueskella sitä, jos joudun odottelemaan ja aikani käy pitkäksi. Kirjassa on paljon virsiä, joita tulee harvemmin lauletuksi, mutta ne kätkevät syvällisen sanoman kauniiseen muotoon, kuten tämä Niilo Rauhalan virsi 576.
Suosittelen lämpimästi virsien lueskelemista. Kirja on samalla myös upea ja punnittu rukouskirja.
Maa hohtaa lumivaipassansa
on Luoja itse luonut hangen jään.
Maa Herran on myös roudassansa
ja lepää talven hänen kädessään.
On ankara ja pitkä talviyö,
vaan läpi senkin jatkuu Luojan työ.
Taas kaamos saartaa, painaa mieltä,
vaan Herra meidän lähellämme on.
Yön valta väistyy päivän tieltä,
ja kevät nousee, juhla auringon.
Näin tunturit ja järvet, erämaa
valoa toivon saavat heijastaa.
Nyt vaikka nukkuu siemen, multa,
työn äänet kaikkialta kuuluvat.
Me saamme hoitaa hengen tulta,
ja kätten töihin päivät kutsuvat.
Ja hohtavilla talvihangilla
suot, Herra, mielen, ruumiin iloita.
Teit Herra, talven jäätäväksi,
vaan kohdussaan maa kantaa elämää.
Loit silmuun toivon kestäväksi,
maa kevään helmaan versot synnyttää.
Jos raskas onkin talven ahdistus,
niin väkevä on kevään vapaus.
Oi, Herra, armon meille annat
ja Kristuksessa meidät vapahdat.
Niin kukkivat kuin jäiset rannat,
luomisen uuteen päivään katsovat.
Ja luomakunta yhtyy kiitokseen.
Jumalan lasten riemuun, kirkkauteen.
Virsi 576 Niilo Rauhala
Tammikuun kuvat Magdaleena
Tammikuun kuvat Magdaleena
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti