Ajelin raamattupiiristä kotiinpäin ystäväni kanssa. Hän oli allapäin ja valitti, ettei hän ollut puoleen tuntiin osannut sanoa keskustelussa sanaakaan. Ystäväni oli tuntenut olonsa ikäväksi muiden joukossa.
Jo samana iltana sain kuitenkin tähän huoleen loistavan näkökulman!
Olin Eero Junkkaalan tilaisuudessa, ja hänen aiheenaan olivat armolahjat. Sanoma oli hyvin avara ja lohdullinen. Hän kertoi, että jokaisella kristityllä on ainakin yksi armolahja. Tämä armolahja välttämättä löydy yhdeksän armolahjan luettelosta, vaan se voi kuulua alalajina isompaan lahjojen ryhmään. Jumala on rikas antaja, ja Hänen lahjansa ovat monenlaisia, aivan henkilökohtaisesti räätälöityjä. Usein ne ovat sellaisia, joiden taustalla ovat meidän synnynnäiset taipumuksemme, mutta ne tulevat Pyhän Hengen vaikutuksesta seurakunnan palvelemiseen. Usein lahjan tunnistamisessa voi olla apua ystävästä, joka kertoo, mitä hyvää hän on toisessa havainnut.
Jos jonkin asian tekeminen sujuu, ja tulos on siunattu, kysymyksessä on armolahja. Jos taas yrityksistä huolimatta jokin jatkuvasti hiertää, tuskin on kyse armolahjasta. (Itselläni srk:n keittiötyöt ja yv-keräys!)
Junkkaala muistutti, että Jeesuksella oli lähipiirissään 12 opetuslasta, mutta heistä kolmen ei koskaan kerrota sanoneen mitään. Raamattu ei myöskään puhu näiden kolmen armolahjoista. Kuitenkin Jeesus oli hyväksynyt heidät kaikkein lähimpään piiriinsä. He saivat kulkea hänen kanssaan, kuulivat hänen puhuvan ja näkivät hänen ihmetekonsa. He saivat olla apostoleita toisten joukossa.
Heti seuraavana aamuna kerroin näistä kolmesta hiljaisesta oppilaasta ystävälleni, joka oli surrut sanattomuuttaan. Kaikkien ei tarvitse olla puheliaita, vaan jokaisella on oma tehtävänsä ja paikkansa seurakunnassa. Kun annamme Jumalalle luvan, hän varustaa meitä haluamallaan tavalla ja vie tahtomaansa suuntaan. Voimme olla uskonsankareita omista lähtökohdistamme juuri omalla paikallamme.
Piirrokset: K-poika, 6 v
Yläkuva: Muiden joukossa
Alakuva: Olen sankari
Kiitos!
VastaaPoista