Joh 7: 37-39 "... Jos joku janoaa, tulkoon minun luokseni ja juokoon.
Joka uskoo minuun sillä tavalla kuin Raamattu sanoo, hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virtoja"
Hän sanoi tämän Hengestä, jonka häneen uskovat tulivat saamaan. Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei ollut kirkastettu."
Vesi on kummallinen elementti. Kun koululapset aikanaan äimistelivät, että miten yksi Jumala voi samaan aikaan olla kolme, kerroin heille vastaavan, heille itsestään selvän asian vedestä. Eikös sekin voi olla kolme, vaikka on kyse yhdestä ja samasta aineesta, mutta sen kolmesta eri olomuodosta: vesi, jää ja höyry. Isä, Poka ja Pyhä Henki. Lapsia nauratti kun asia olikin näin yksinkertainen. Sillä sipuli.
Jordan-joen kastepaikalla käy kaiken aikaa ryhmiä, jotka haluavat tulla kastetuiksi nk. uskovien kasteella... henkikasteella, josta Jeesuskin tuossa yllä olevassa lainauksessa kertoi naiselle, jonka hän tapasi Sykarin kaivolla.
Vastaus oli ehdoton kielto. Israelissa vesi on niin arvokasta, ettei sitä saanut laittaa pisaraakaan hukkaan. Pääministeri oli tv-ssä varoittanut maan asukkaita, että jos he juottavat puutarhojaan, jäävät he itse ilman juomavettä!
Katolle satavaa vettäkään ei saanut ottaa itselleen talteen, koska sekin oli valtion (siis luonnon) omaisuutta. Ei siis saanut olla rännejä.
Mutta niin kiltti tuttavaperheemme oli, että antoi lapselle pesuvadin, jonka pohjalle hän sai ehkä vaaksan verran vettä. Hyvä niin. Silläkin oli kiva lotrata.
Mutta seuraavana aamuna saimme mekin - oman aikamme Sykarin kaivolaiset - kokea valtavan ihmeen. Kun tulimme patiolle juomaan aamukahvejamme, oli siihen kohtaan pölyävää pihamaata, jossa lapsi edellisenä päivänä oli arvokkaalla vedellään leikkinyt - kasvanut vihreää ruohoa ja sen keskelle noin 20 cm:n korkuinen ihana kukka - Israelin kevään loistokkain luomus - punavuokko.
Ja kuitenkin; nyt oli tässä maassa meneillään vasta myöhäinen syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti