Ostin sen heti ja mieleeni tulvahti muistot niin omilta kouluvuosiltani, kuin myös omilta varhaisilta opettajavuosiltani, jolloin nämä kuvataulut olivat vielä ahkerassa käytössä. Tällaisia numeroituja kuvatauluja oli koulujen varastoissa paljon. Oli historiankuvia, biologian, kasviopin ja maantiedon kuvia. Tämänkin kuvataulun numero on komeasti taulu 197.
Olen vieraillut Israelissa jo moneen kertaan ja seilannut muutaman kerran Genesaretillakin - kulloisenkin ryhmän kera. Tällä kertaa purjehdus rukouslaivalla oli kuitenkin aivan erilainen kuin mikään aiemmista.
Saimme liittyä espanjalaisten - katolisten eläkeläisten purjehdusretkelle - me neljä 'irtonappulaa'. Heidän ryhmänsä lauloi, rukoili ja tanssahteli ja heidän katolinen pappinsa luki Raamattua ja opetti heitä. Hartaan tunnelman ymmärsimme, siinä kakki.
Raskaan laivan koneiden jyskytys kuului taustalta mukavan rauhoittavana. Aurinko lämmitti, vuoret kaikkialla järven ympärillä olivat korkeita ja autereen pehmentämiä ja järven pinta silmänkantamattomiin rasvatyyni.
Yhtäkkiä, keskellä - ei mitään - laivan koneet sammutettiin ja sisimpäni vajosi niin syvään, pyhään hiljaisuuteen, etten ole sellaista milloinkaan ennen kokenut missään.
On vaikeaa arvioida kauanko me siinä hiljaisuudessa viivyimme - mutta sen muistan miten julmalta tuntui, kun koneet jälleen sätkäytettiin päälle ja kotimatka takaisin laituriin alkoi. Olisin halunnut viipyä hiljaisuuden kokemuksessa vaikka miten pitkään.
Miten harvinaista omassa ajassamme onkaan täydellinen hiljaisuus? Kuitenkin - juuri hiljaisuus on aivan samanlaista - silloin 2000 vuotta sitten ja nyt. Hiljaisuus on muuttumatonta....Upeaa, että konemies tarjosi meille tämän pyhän hiljaisuuden kokemuksen. Upea oivallus heiltä.
Mielirunoni (tekijä tuntematon) varhaisilta nuoruusvuosiltani koskee sekin hiljaisuutta.
"Hiljaisuus minun himoni, haikeus minun haluni,
ilta tumma tuttavani, ystäväni yö sanaton."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti