Luvattu maa

Ohjeita odotellessa

                                                                       Luvattu maa

Kanaanin maa, nykyinen Israel, esiintyy Raamatun ensiluvuissa nimellä "Luvattu maa". 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan, että Abram (myöh. Aabraham) vaimoineen oli muuttanut sinne sukunsa kanssa kaukaa, Kaldean Uurista - Jumalan kehoituksesta. Tämä Uur-niminen kaupunki sijaitsi Mesopotamiassa, Eufratin rannalla, lähellä Persian lahtea. Sillä alueella oli noin v.1900 eKr. rykelmä suurkaupunkeja, joita yhdisti sumerilainen kulttuuri ja temppeli, joka oli omistettu kuunpalvonnalle.

Abramin isän nimi oli Terah. Hän oli monien jumalien kumartaja, mutta hänen poikansa Abram rukoili vain yhtä ainoaa Jumalaa. Abram oli suvussaan perintönä kulkeneen, tosin esi-isiensä hylkäämän, vanhan ja puhtaan uskonnon kannattaja.

Terahin kuoltua Abram sai Jumalalta käskyn lähtea Kanaaniin. Hän totteli ja hylkäsi tämän suuren sivistyskaupungin. Olikohan lähtö ollut helppo? Tunsiko hän siellä olevansa hengeltään vieras ja muukalainen, odotaessaan sitä kaupunkia, jonka rakentaja on Jumala?
1 Moos. 12:5-7
"Abram otti vaimonsa Saarain ja veljensä pojan Lootin ja kaiken omaisuuden, minkä he olivat koonneet, sekä ne palvelijat, jotka he olivat hankkineet Harranissa. He lähtivät matkalle Kanaanin maata kohti ja saapuivat sinne. Abram kulki maan läpi Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa. Herra ilmeistyi Abramille ja sanoi: "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan...."

Kun Vanhan Testamentin kirjoitusten myötä kulkee tämän perheen matkassa Kanaanin maan halki, saa tästä miehestä, Abramista, sen vaikutelman, että hän on rikas, erittäin sivistynyt ja todellinen kansanjohtaja. Maan alkuperäisiä asukkaita olivat tällöin kanaanilaiset, jotka olivat sekakansaa; todennäköisesti foinikialaisia ja muita seemiläisiä kansoja, jotka olivat saapuneet maahan ennen amorialaisia, israelilaisia ja aramealaisia. Näin oli, mutta jostakin syystä Jumala lähetti sinne myös Abramin perheen, kaukaa Kaldean Urista.

Kun Abran täällä 'Luvatussa maassa' valitti Herralle lapsettomuuttaan ja hänelle luvattiin, että hän saisi pojan, ja että hänen jälkeläisensä tulisivat yhtä lukuisiksi kuin taivaan tähdet, niin hän uskoi Herraa ja 'Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi'. Tällöin Herra myös muutti nimen Abram - Aabrahamiksi, mikä tarkoittaa 'kansojen paljouden isä'. (Moos 17:5).
.
1.Moos. 13:15
"Kaiken maan minkä näet, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi ainiaaksi." .(Hepreaksi 'ooLaaM' tarkoittaa pituudeltaan tuntematonta aikaa)
1: Moos 15:18
"Sinä päivänä Herra teki Abrahamin kanssa liiton, sanoen:" Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan, Egyptin virrasta aina suureen virtaan, Eufrat-virtaan saakka."

Kun Adamille aikanaan lausuttiin kirous, niin Aabrahamille lausuttiin siunaus. Tosin tämäkin kaikki hyvä kumoutui seuraavien sukupolvien perheriitoihin. Seuraavan kerran Herra joutui Mooseksen johdolla pelastamaan kansansa takaisin 'Luvattuun maahan', tällä kertaa n.400-vuotta kestäneestä Egyptin orjuudesta ( Exodus. n.1450 eKr.). Ja jos Abramin aikana Kaldean Uurista lähti väkeä matkaan palvelijoineen ehkä muutama kymmen, nyt lähtee liikkeelle kokonainen kansa (4.Moos:2:32 mukaan 603.550 miestä, ynnä naiset, lapset ja palvelusväki.)
Kertomus sekä lähdöstä että 40 vuotta kestäneestä erämaavaelluksesta siunauksineen ja vitsauksineen, ovat meille kaikille jo alaluokilta tuttuja. Monen raskaan taistelun jälkeen kansa tuli lopulta perille, nyt jo toiseen kertaan, tähän heille luvattuun maahan.
.
Ja kolmas kotiintulo (paluu, exodus) tapahtuu juuri nyt, kaiken aikaa - tällä hetkellä - oman sukupolvemme nähden ja kuullen. Saamme todistaa omin silmin erään lupauksen täyttymistä.