Koirani Hilla on siirtynyt tuonilmaisiin. Hän oli perheemme ilona 14 ja puoli vuotta. Sain pennun yllätyslahjana lapsiltani. Minut pantiin juhlailtana istumaan sohvalle, huivi kiedottiin silmille ja opastettiin, etten saisi huutaa ja huitoa. Niin koiravauva laskettiin syliini. Tunsin heti, että käsissäni oli elävä olento, joka liikkui ja räpisteli.
Vuodet Hillan kanssa olivat hienoja ja rikkaita. Ne olivat myös karvaisia vuosia, tuskin koskaan kotimme oli täysin puhdas hopeanvalkoisista karvoista.
Vietimme Hillan hautajaisia puutarhan perukalla. Lapsenlapsia oli paikalla kuusi, isommat heistä olivat suunnitelleet tilaisuuden kulun, joka oli kirjoitettu käsiohjelmaan. Toiseksi vanhin aloitti lukemalla juhlapuheensa. Sitten seurasi kukkienlaskeminen (keltaisia rypsinkukkia kimpuissa!) ja vapaata muistelua.
Seuraavaksi kiersi lautanen, jolle oli taiteltu valkoisen koiran muistoksi valkosuklaan paloja.
Mutustelun jälkeen oli Hillan ylistys: jokainen sai sanoa vuorollaan lemmikistä yhden mukavan asian kuten: Hilla oli uskollinen. Hän oli hyvä ystävä. Hän oli mainio lenkki- ja retkikaveri. Kiersi Lappiakin moneen kertaan. Hän oli pienenä aika villi. Hilla osasi reitin laavulle ja juoksi kaikkien edellä tietä näyttämässä. Ja miten hän puolusti omaa väkeä koirahurjimuksia vastaan!
Lopuksi ohjelmassa oli rukous. Sanoimme yhdessä lastenlasten kanssa heille tutun Levolle lasken Luojani.
Puhelimme, että ensi keväänä istutamme Hillan haudalle omenapuun. Siellä tulee kasvamaan valkealle koiralle omistettu Valkea kuulas.
Vaikka jo kuluneen viikon aikana hämähäkki kutoi verkon Hillan taluttimesta eteisen seinään, Hilla ei tule koskaan meiltä unohtumaan. Hän tulee kulkemaan aina sydämissämme.
Tilaisuus oli vaikuttava. Tuntui, että jotain tärkeää oli hoidettu kauniisti loppuun.
Rovasti Voitto Viro on kirjoittanut siitä, että koiratkin pääsevät taivaaseen. Näin minäkin haluan ajatella. Toivon, että minua olisivat elämäni koirat, kaikki viisi, toisella puolen odottamassa.
Joku sanoo puolestaan, että koirat ovat aina paratiisissa. Ettei niitä ei ole koskaan sieltä karkotettukaan. Synti ja syyllisyys ei ole niiden painolastina. Ne ovat onnellisia ja katsovat uskollisin, kirkkain silmin elämää jo tällä puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti