Vuoreen suojaan

Psalmi 31:3 Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.

Olen koulutyttönä asunut kolme vuotta Kostian-virran rannalla. Koulukortteerini oli virran mutkassa olevalla niemekkeellä, jonka vesi kiersi kolmelta suunnalta. Neljättä sivua rajasivat jylhät, tummat kuuset, joiden takana sijaitsi Suuren pohjansodan aikainen taistelualue. 

Siellä seisoo karu, graniittinen paasi, jossa näkyy vuosiluku 1713. Silloin paikalla käytiin Kostian-virran taistelu, jossa olivat vastakkain Ruotsi ja Venäjä. Ruotsi piti Armfeldtin johdolla sitkeästi puoliaan suurta venäläisarmeijaa vastaan, kunnes tarinan mukaan myöhäissyksyn hämäränä aamuna venäläiset pääsivät yllättämään sumun läpi  purjehtimalla Mallasveden yli itse tekemillään lautoilla.

Tämä vallihautojen alue oli koululaisena mieleinen leikkipaikka. Siellä loikin kavereitten kanssa puolustuskaivannolta toiselle, kun leikimme piilosta ja hippaa ja teimme maastoon erilaisia jäljitysratoja.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 300 vuotta Kostian- virran taistelusta, jonka jälkeen Suomessa alkoi venäläismiehitys ja isovihan aika vuosina 1714 -1721. Pälkäneellä on pitkin vuotta useita tapahtumia, joissa muistellaan suomalaisten sitkeää puolustautumista. Osallistuin viime torstaina Sappeen kylän järjestämään Vuoreen suojaan-tapahtumaan, jossa eläydyttiin menneen sukupolven dramaattisiin hetkiin. 

Vuoreen suojaan- tapahtuma alkoi leppoisasti avaralta maalaistalon pihalta, jossa pidettiin huutokauppaa, myytiin hevosia, lehmiä ja erilaisia tarvekaluja. Samassa kuului hirveä huuto: - Ryssät tulevat! ja paikalle syöksyi ratsuja sotilaineen pistimet tanassa.

Kuten kautta aikojen, ovat vuoret olleet turvapaikka, jonne väki on osannut paeta. Raamatussakin  verrataan Jumalaa vuorilinnaan, puhutaan kallion antamasta turvasta.

 Psalmi 18:3 Sinä olet minun vuorilinnani, 

tai Psalmi. 26: 5 Hän nostaa minut turvaan kalliolle.

Niin  1700-luvun asuihin pukeutuneet kyläläiset ja paikalle saapuneet turistit lähtivät pakoon vuorelle, kiirehtivät tietä, polkuja ja ajouria pitkin. Kulkuun mahtui nousuja ja laskuja, viereisellä tiellä vilahtelivat "venäläisten" sotilaitten ratsut ja kavioiden kopse kuului ylös rinnettä. Oli helppo kuvitella pakenijoitten kauhu ja pelko omasta ja perheen turvallisuudesta,  huoli siitä, mitä kylässä sillä välin tapahtui.

Joku ymmärtäväinen pakenija oli huomannut temmata mukaan pettuleipää, jota taitettiin  pala jokaiselle. Ihmeen hyvältä se maistui, samoin kuin koivulipolla tarjottu juomavesi.

Lähellä huippua on pyhä paikka, Jylhänkirkko - metsäkirkko-  jossa on korkea kolmiomaista kirkonpäätyä muistuttava kivi. Muinaiset kirkonkylään jumalanpalvelukseen menevät ovat pysähtyneet mennen tullen kiven luo rukoilemaan. Heillä oli tapana työntää sormensa kiven kyljessä olevaan kahteen koloon ja lukea Isä meidän-rukous. 

Nyt Vuoreen suojaan-tapahtumaan kuului kirkkoherran pitämä hartaus metsäkirkossa. Kun istuin etupenkissä ja lauloin suvivirttä vuoden 1700-luvun sanoilla, tunsin joutuvani suuren kiven voimakenttään. Ei kai se mikään ihme ollut, niin paljon rukouksia on se äärellä rukoiltu vuosisatojen kuluessa. Luottamus ylöspäin on kummunnut yhä uudelleen ihmisten mielistä. On ollut lohdullista tarttua näiden jakeiden sisältämään lupaukseen. 

Psalmi 11: 8 Sinä, Herra, suojelet meitä, sinä varjelet meitä joka hetki tämän pahan ajan keskellä.