Ohutihoiset

"Ohutihoisten on ilon valtakunta,
sillä heillä on tunto tallella.
Paksunahkaisten on vallan valtakunta;
herkkähipiäiset kulutetaan siellä puhki".

(Tämä runo, sekä kirjoitukseni lopussa oleva runo, ovat kirjasesta Salaisuuksia. Niiden kirjoittaja on Riitta Hämäläinen).

Olimme kutsuneet viikonvaihteessa veljeni ja hänen vaimonsa tänne mökkisaareen saunomaan ja turisemaan. Syytä olisi ollut kokoontua vähän isommallakin joukolla huvilalle, mutta isot joukot eivät nyt meitä houkuttaneet ja nelistään istuminen oli tosi hyvä idea. Tuli juteltua ja kuunneltua vähän syvemmin ja henkilökohtaisellekin tasolle meneviä kokemuksia ja uutisia. Ei sellaisia isoissa joukoissa puhuta.
Aamulla kuulin kälyni suusta seuraavanlaisen, pysähdyttävän ja mielenkiintoisen kommentin. Hän töräytti tämän lauseen tosi topakasti: " Nyt on Suomessa menossa jo toinen sukupolvi, joka kärsii sodan aiheuttamista traumoista." Tällä hän tarkoitti sitä, että me sodan kokeneet lapset kärsimme traumatisoituneiden isiemme lapsilleen aiheuttamista traumoista. Olimme edellisenä iltana keskustelleet isiemme väkivaltaisesta tavasta kasvattaa lapsiaan. Mietimme, me kaksi naista, olimmeko todella olleet niin tuhmia lapsena, että meitä piti niin usein ja niin kovin remmillä paljaalle takapuolelle piestä. Päädyimme yhteiseen lopputulokseen ja totesimme, että emme olleet, vaan että isämme olivat purkaneet meihin omia traumojaan, hoitaneet omia kipupisteitään, joita ei mikään psykiatria sodanjälkeisessä Suomessa koskaan ollut ehtinyt laastaroida.

Meihin nämä ylimitoitetut rangaistukset jättivät syvän häpeän. Häpeä on ihmisen eräs vaikeimmin käsiteltävistä tunteista. Se nakertaa tehokkaasti sitä persoonallisuutemme peruspilaria, jonka voisi muotoilla kysymykseksi: "Kuka minä olen. Onko minussa joku vika, kun en kelpaa?"
Jos ja kun elämämme taipaleella syntyy aina vain uudelleen samantapaista hylkäämisen tai epäonnistumisen tuomaa kelpaamattomuutta, vahvistuu ko. henkilön minässä sama vahva tietoisuus siitä, että hänessä täytyy olla jokin vika, ja näin tämä tunne pulpauttaa lapsuudenaikaisen häpeäntunteen jälleen pintaan. Aihe on kiusallinen ja siitä on vaikea puhua, kun ei usein itsekään ymmärrä mistä oikein on kyse.

Tällainen olin minä ja tällaisia olen tavannut monia. Onnekseni olen saanut itse 'tuhma ja tyhmä-syndroomastani' parantua. Olen saanut myös muiden kertomuksia kuunnella, ja siten olemme kyenneet purkamaan heistä syyllisyyden tuomia solmuja ja kipupisteitän - ikään kuin ihmisen sisältä hänen ulkopuolelleen. Psykoterapeutti Saara Kinnuselta olen kuullut seuraavan väittämän: "Koska häpeä on syntynyt suhteessa toisiin ihmisiin, niin se myös paranee toisten ihmisten avulla".
Mutta ei ole sellaista pahaa, missä ei olisi jotain hyvääkin. Olen ajatellut, että raskas lapsuuteni 'peruskoulutus' antoi minulle valtavan etumatkan tulevassa opettajantyössäni, erityisesti siirtyessäni normaaliluokalta erityisluokan opettajaksi. Saadessani uuden oppilaan avasin aina tuntoaistini ja aloin haistella mistä tällä lapsella kenkä puristaa. Mikä 'hengen anemia' hänellä on? Ja kun vastaus löytyi, oli lääkettä helppo jakaa. Myös omien lastenlasteni kanssa olen tarkkana. Heidän kasvatukseensa en tietenkään voi osallistua, mutta pieniä hellyyden laastarilappuja voi aina tarpeen vaatiessä käydä heihin liimailemassa, jos minä kokeneempana olen havainnut, että jotakin satuttavaa on lapselle sanottu tai tehty.

Erittäin tärkeä etappi omassa parantumisprosessissani oli se hetki, jolloin päätin tietoisesti antaa isälleni kaiken anteeksi. "Miksi minä häntä vihaisin, hänhän oli itsekin uhri?".
Vahvin lääke häpeää vastaan on kuitenkin Jumalan parantava armo. Jumala tietää meistä kaiken, tuntee salaisimmatkin sopukkamme, ja (hämmästyttävää), silti hän meitä rakastaa. Sitäpaitsi Jumala on luvannut parantaa hyljätyn häpeän - ja halveksitun haavat.

Jer 33:6
"Katso minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat,
ja minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden:"Loppusanat:"Kun väheksynnän miinus
muuttuu hyväksynnän plussaksi,
alaspainetun katse nousee
ihmisen tasoon
vapauden valoon."