Kuvassa on Krakovasta asti tuotu puuveistos, vaaleanpunainen enkeli, joka on paikallista juutalaista perinnetaidetta.
Luin tällä viikolla Eilatissa sijaitsevasta pienestä seurakunnasta sähköpostiini lähetetyn paimenkirjeen. Nappasin siitä erään kappaleen itselleni ja nyt laitan sen laajempaan jakoon. Minua ihmetyttää tässä kirjoituksessa erityisesti se, miten samankaltaisia ovat tällä hetkellä hengelliset huolemme; heidän siellä ja meidän täällä. Sen kummemmin en huolia analysoi, enkä käy edes arvaamaan. Kukin kokekoon tämän kirjeen siten kuin sen kohdallaan tulkitsee. Ja nyt se pieni kirjeenpätkä, joka tuo meille terveiset Israelin jalkaterästä, Eilatista.
" Jumala varoittaa meitä kutsumasta pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi. Toisin sanoen - Hän varoittaa meitä turmeltumasta hyvän ja pahan käsitteistä. Nykyään pidetään hyvänä sitä, että hyväksytään sellainen moraalittomuus, joka vielä 20-30 vuotta sitten olisi aiheuttanut levottomuutta ja hämmennystä. Monet kutsuvat "hyväksi" ja "valistuneeksi" sitä, minkä Jumala tuomitsee. Ja se, joka uskaltaa vastustaa tämän yhteiskunnan valheita voi löytää itsensä vankilasta tai joutua kansan lynkattavaksi." (Vert. Päivi Räsänen.)
Entä mitä Suomen kirkossa uskovien kesken pohditaan. Tässä muutama ajatus Suomen Raamattuopiston pääkirjoituksesta Elämään-lehdessä toukokuussa 2013.
" Kirkon ongelma on perinteisesti ollut kirkosta ja sen uskosta vieraantuneet ihmiset. Mutta nyt kirkko sulkee ovia niiltä, jotka pitäytyvät kirkon uskoon, Raamattuun ja luterilaiseen uskontunnustukseen, ja haluaisivat toimia kirkossa.
Kaikkiin konseravatiivisiin kannanottoihin löytyy tueksi useita Raamatun kohtia. Konservatismia edustavat papit eivät enää saa pappisvihikimystä eivätkä virkoja kirkossa, vaikka useaan otteseen on todettu, ettei perinteinen virkakanta ole harhaoppi. Ponsi, joka v. 1986 annettiin turvaamaan perinteisellä kannalla olevien pappien mahdollisuus toimia kirkossa, ei ole toiminut. Eikö olisi aika rakkauden ja yhteyden nimissä antaa tilaa niille, joiden on mahdoton joustaa, koska joutuisivat näin tehden toimimaan vastoin sitä, minkä kokevat Raamatun sanan mukaiseksi. (Näin Timo Junkkaala.)
Niin. Kysehän on lopun kaiken siitä, etteivät Kaikkivaltiaan hengellisen moraalin ja vanhurskauden vaatimukset "kehity" eivätkä "muutu". Ne ovat aina ja ikuiseti samat.
Miehelleni ja minulle on tullut tavaksi aina aamukahvin yhteydessä lukea Lutherin hartauskirjasta, Tienviittoja v. 2007, kullekin päivälle annos painavaa pohdittavaa. On ollut hämmentää todeta, miten tarpeellista ja ajankohtaista Lutherin puhe yhä ja aina on. Kun liberaaliteologia on onnistunut viemään kansamme luottamuksen Raamattuun ja tehnyt se sanomasta epämääräistä hymistelyä, tarvitaan taas Lutherin raamatullista, Kristuskeskeitä julistusta. Luther on taitava opettaja mutta samalla myös suurenmoinen lohduttaja. Hän sanoo:
" Jos uskon, että Herra, Kristus on voittanut hätäni, syntini, kuolemani ja kaiken pahan, en voi joutua pelon valtaan, vaikka synti ja kuolema minua kuinka ahdistavat." Aamen.
Elämme nyt tätä aikaa, josta Jeesus puhuu, Matt.24:12 Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Vanhan testamentin profeetta Malakia sanoo profeetallisessa sanassaan. Malakia.3:18. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa ja sen joka ei häntä palvele.
VastaaPoista