Oppimisvaikeuksia

 Magdaleenan maalaama  Martta Wendelin-jäljitelmä aiheesta, miten ollaan siskon opissa

Kun eilen Salomen blogipäivityksen kuvana oli Aapisen sivulta K-kirjain, se nostatti minussa oikein muistojen ryöpsähdyksen.
Osasin lukea 6- vuotiaana, mutta en tavata. Siksi törmäsinkin ensimmäisen kerran oppimisen ongelmaan, kun yritin tavailla koo-uu-koo- kuk, koo-oo-ko kukko. Näin kyllä, että läksysivulla luki:  Kukko nokkii kukkaa. Ai, ai, kukko!
Kuljeskelin onnettomana syksyisellä pihamaalla, jonne äiti oli lähettänyt minut  rauhoittumaan. Muistan yksinäisyyteni, muistan viimeiset punaiset viinimarjat pensaissa, kostean mullan tuoksun, sienien maatuvan hajun, mutta ennen kaikkea muistan järkälemäisen epätoivon, kun en millään oppinut tavaamaan läksyäni.

Uskon asioissakin välillä tuntuu, että ei pääse eteenpäin, että on aivan nollaluokalla. Yhä uudelleen törmää samoihin asioihin, jotka haluaisi toden totta heittää yli laidan. Sitä huomaa puhuvansa ikävässä sävyssä,  tyhmiä juttuja tai yksinkertaisesti liikaa. Kieli on kummallinen ilkiö elin, vaikka se on pieni, sen kurissa pitäminen on vaikeaa. Tai sitten huomaa kadehtivansa toista ihmistä - kateuden aiheita kyllä riittää! Tai tajuaa olevansa hirmuisen ahne, hamuavansa itselleen sitä, tätä tai tuota - mitä ei itse asiassa ollenkaan tarvitse! Kaapit ovat muutenkin täynnä.
Jokaisella on vähän erilaiset läksyt. Ennen vanhaan puhuttiin helmasynneistä, sellaisista asioista, joihin yhä uudelleen kompastuu.

1. Tim. 6: 12 kehottaa "Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus." Se tarkoittaa, että silloin ihminen pyrkii ponnistelemaan päivittäin päästäkseen huonoista tottumuksista eroon. Hän kilpailee tietoisesti pahaa vastaan. Kyseessä on valinta ja tahdon asia.
Oma yrittäminen ei ole kuitenkaan ollenkaan helppoa, se vaatii paljon nöyryyttä ja itsensä tutkiskelua.
Joskus oman yrittämisen seurauksena voi olla vain epäaidon tuntuinen hurskastelu, joka ei läheisistä ihmisistä tunnu ollenkaan mukavalta.
Tärkeää olisi suostua siihen, että Jumala itse saisi tehdä työtään ihmisen sydämessä, muokata tätä sellaisiksi ihmisiksi, kuin hän on alun perin itse kunkin suunnitellut. Silloin muutokseen johtaa hidas, melkeinpä salainen kasvu  ja  tuloksena (toivottavasti!) ihmisen itse sitä huomaamatta - kypsyminen.
Paavali kehottaa kirjeessään Ef 4: 23: " Muuttukaa mielenne uudistumisen kautta".

Aloitin juttuni K-kirjaimesta. Sen jälkeen minua vastaan on tullut tietojen ja taitojen oppimisen saralla toki roppakaupalla vaikeuksia. Opettajakoulutuksessakin liftasin villasukan takia joka viikonvaihde 150 km:n matkan kotiin, missä siskoni auttoi tekemään milloin sukan kantapäätä, milloin taas kärkikavennusta.
Kun törmätään vaikeuksiin, silloin  kaikenlaisten siskojen (ja miksipä ei veljienkin!)  tuki on lämpimästi tervetullutta.