Vanhan koirani kuolema heinäkuun puolivälissä on kuljettanut minua unen ja toden rajamailla. Olen nähnyt öisin joukon kummallisia unia - jopa samaa unta jalavan kannon edessä jakkaralla selkä suorana kököttävästä Hillasta kuin tyttäreni.
Salome kirjoitti puun läpi loistavasta valosta. Valon minäkin olen nähnyt. Koiran haudan ympäristöä haravoidessani näin lämpimän keltaisen valon hautaa koristavan kukkamaljakon takana pilvisenä iltana. En millään onnistunut selvittämään valon lähdettä, vaan se jäi arvoitukseksi.
Ajatukseni ovat liikkuneet hämärän ja salaisuuksien rajamailla.
Olen lukenut tunnelmaan liittyen kolme erilaista kuolemaa käsittelevää kirjaa.
Luin Margaret Cravenin Kuulin pöllön kutsuvan ensimmäisen kerran jo n. 30 vuotta sitten. Olin kiinnostunut tietämään, miltä kirja vaikuttaisi nyt. Kirjan juoni rakentuu siihen, että piispa lähettää nuoren papin erämaan keskelle intiaanien kylään. Piispa tietää, että pappi on vakavasti sairas, eikä tällä ole elinaikaa jäljellä kuin pari vuotta. Täällä katoavan kulttuurin keskellä nuori pappi oppii paljon intiaaneilta ja luonnosta. Tärkeä oppi on lohen kuolema "uijan loppu". Se on uljaan elämän huipentuma - eikä ihmisen lähtö ole yhtään sen pelottavampi. Yhtä mutkattomasti kuin intiaanit elävät elämänsä, osana luontoa, yhtä tyynesti he siirtyvät pöllön maahan. Kun nuorelle papille kuuluu kutsuhuuto, hän on valmis.
Toinen kuolema-aihetta käsittelevä kirja on Anne Tylerin Jää hyvästi. Olen pitänyt Tylerin tavasta kirjoittaa proosaa, sillä hän kirjoittaa tarkkaan ja huolellisesti. Hän saa elämän tuntumaan tutulta ja herkulliselta. Ihmiset ovat tavallisuudessaan ja arkipäiväisyydessään hellyttäviä, heihin on helppo samaistua. Koen itse olevani arjen ihminen, joka pilkkoo päivästä toiseen kasviksia, levittää pyykkejä ja elää sukupolvien keskellä olevalla katselupaikalla, siksi varmaan Tylerin proosa on minulle helposti lähestyttävää. Jää hyvästi- kirja nosti esiin leskeyden. Päähenkilö Aaron on surusta suunniltaan. Hän ei tahdo uskoa silmiään, kun hiljattain menehtynyt Dorothy-vaimo tulee häntä vastaan kaupungilla. Kohtaamisesta alkaa kuitenkin hidas toipuminen. Tuntuu kuin Dorothy haluaisi taluttaa Aaronin uuden elämän kynnykselle.
John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe luokitellaan nuortenkirjaksi, mutta sen lukeminen on kiinnostava kokemus myös aikuiselle. Kirja on Amerikassa valittu vuoden nuortenkirjaksi, ja se on saanut osakseen palkintojen tulvan. Se kertoo syöpäsairaista nuorista, 16-vuotiaasta kilpirauhassyöpää sairastavasta Hazelista ja vuotta vanhemmasta Augustuksesta, joka on entinen koripalloilija, mutta nyt häneltä on amputoitu jalka sarkoomana takia. Nuoret ihastuvat toisiinsa kirkon alakerrassa pidettävässä terapiaistunnossa. On vaikeaa antaa myöten rakkaudelle, kun elämän rajallisuus on koko ajan tiedossa. Tämä rajallisuus kuitenkin saa nuoret pohdiskelemaan harvinaisen kypsästi elämän peruskysymyksiä. Varsinkin Hazel on hyvin nokkela ja sanavalmis. Huumoriakin kirjasta löytyy, vaikka elämä näyttäytyykin mustien lasien läpi.
Kaikki nämä kolme kirjaa ovat ponnahtaneet kirjailijoiden mielikuvituksen suodattamina kuoleman visioina. Kuolema on aina rajan tältä puolelta katseltuna salaisuus. Jokainen voi kuitenkin tuoda pienen murun jaettavaksi siitä, mitä on siitä oppinut ymmärtämään.
Raamattu puhuu tästä samasta asiasta näin: " Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoituksen tavoin, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee." 1. Kor. 13:12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti