keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Matkalla Vanhasta Uuteen testamenttiin


Ystäväni poika täytti menneenä kesänä 50 vuotta. Kun äiti piti pojalleen onnittelupuhetta, hän palautti synttärisankarin mieleen pojan lausahduksen siltä ajalta, kun tämä oli vielä lapsi.
       - On se hyvä, että Jeesus on totta!

Monta kertaa juuri yksinkertaiset sanat ovat kuulijalle helpoimmin ymmärrettävät. Sitä vain jää ihailemaan lapsen sanojen selkeää nasevuutta. Pienen pojan sanoihin on myös helppo yhtyä.

Salome kirjoitti viime kerralla VT:n ja UT:n jumalakuvasta. Helposti ajatellaan, että kuvat eroavat paljon toisistaan. VT:n Jumala halutaan nähdä ankarana, sotivana ja kostonhaluisena, kun sitä vastoin UT puhuu monen mielestä vain rakkaudesta.  VT:n ja UT:n ilmoitus Jumalasta korostaa hänen erilaisia puoliaan. VT:ssa Jumala esittäytyy Luojana ja Kaikkivaltiaana. Hän on kansansa, Israelin, Jumala. Hän ilmoittaa itsensä patriarkkojen ja profeettojen kautta. Jeesus puolestaan ilmoittaa Jumalan välittävänä ja rakastavana Isänä.

Kun olin pieni 8-vuotias tyttö, niin äitini luetutti minulla katekismusta ulkoa. Mietin silloin uskontunnustuksen ensimmäistä kappaletta "Minä uskon Jumalaan, taivaan ja maan Luojaan". Erityisesti ihmettelin Lutherin selitystä, jossa Jumalan kerrottiin ilmoittavan itsensä mm. kansojen kohtaloissa. Silloin  kuulin ensimmäisen kerran äitini kertomana siitä, miten Jumala oli valinnut Israelin kansan omaisuuskansakseen ja samalla ajan kelloksi. Samalla äiti selitti, miten Israelin kansan vaiheista kerrotaan Raamatussa Abrahamin kutsumisesta alkaen aina tulevaisuuden ennustuksiin,  aikojen loppuun asti.
Jeesus kulkee läpi Raamatun. VT:n kirjoista voi jo löytää profeettojen puhuvan Jeesuksen tulosta maailmaan. Ja sitten UT:n puolella jäähyväisrukouksessaan Joh. 17. Jeesus selkein sanoin kertoo sen, että hän on ollut olemassa jo ennen maailman syntyä. Hän rukoilee, että hän saisi taas sen kirkkauden, joka hänellä jo oli Isän luona. Hän rukoilee myös seuraajilleen samaa kirkkautta, joka on hänessä ja Isässä. Hän sanoo suoraan, että Isä ja hän ovat yhtä.

Salome puhui siitä, että UT:ssa rakastava, auttava ja parantava Jeesus saattoi olla myös ankara ja käyttää kovaa kieltä. On totta, että hänen puheistaan onkin löydettävissä tiukkaa tekstiä enemmän kuin ihania taivaskuvauksia. Jeesuksen tehtävänä oli kuitenkin vetää ihmisiä parannukseen, hän oli syntien sovittaja ristillä. Ei mikään ihme, että hänen oli välillä kovin sanoin nuhdeltava piittaamattomia ihmisiä.

Raamatun antama jumalakuva ei ole kapea, päinvastoin hämmentävän avara. Raamattu valottaa Jumalaa monesta näkökulmasta. Jumalaan kuuluvat kaikki kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki, jotka kuitenkin ovat yksi ja sama kirkkaus. Kaikki nämä kolme kulkevat Raamatun halki.
Jeremian kirjassa 9:23 profeetta puhuu Jumalan suulla ja sanoo:
" Joka haluaa kerskua, kerskukoon sillä, että tuntee minut."
Siinäpä meille haastetta, että voisimme sanoa tuntevamme sekä VT:ssa että UT:ssa paljastuvan Jumalan, käsittää koko Pyhän kolminaisuuden. Pitäisiköhän tomerammin tarttua Pyhään Kirjaan ja lueskella sitä  ihmettelevällä ja etsivällä mielellä!?  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti