Ylen ohjelmassa keskusteltiin äskettäin ilmestyneestä itsemurhia käsittelevästä kirjasta. Kirjassa kerrotaan järkyttävä tarina miehestä, joka oli elämän ahdingoissa päätynyt lopettamaan päivänsä.
Hän oli miehiseen tapaan valinnut välineeksensä kiväärin.
Tarina etenee kohtaan, jossa mies istui jo kivääri suussa ja hiplasi toisella kädellään sen lukkoa. Oli tullut hetki vetää liipaisinta.
Silloin mies äkkiä tunsi, kuinka perheen koira nuolaisi hänen kättään. Silloin mies murtui ja laski aseen viereensä. Itsemurha jäi toteuttamatta. Joku selvästikin välitti hänestä.
Tämä pieni tarina puhuu siitä, miten oikeaan aikaan sattunut pieni asia, voikin yllättäen olla lähimmäiselle valtavan suuri ja merkityksellinen. Pitäisi vain olla valpas ja rohkea, että pysähtyisi jakamaan tälläkin alkavalla viikolla näitä "koiran lipaisuja".
Kuvan teksti Älkää mistään murehtiko muistuttaa siitä, ettei tarvitse murehtia mistään. Tuntuu ihmeellisestä, että siinä sanotaan todellakin: ei mistään! Ei sanota, että älkää murehtiko pikkuasioista, raha-asioista, terveydestä, vääristä valinnoista, tästä päivästä, tulevaisuudesta - vaan kaikki asiat on niputettu yhteen kokonaiseen sanaan: MISTÄÄN.
Kun joudumme vastakkain vaikeuden, huolen, surun tai murheen kanssa, siihen on jo valmiiksi kätketty ratkaisu ja lohdutus.
Jeesus sanoo Vuorisaarnassaan murheellisia onnellisiksi: - Autuaita ovat murheelliset, sillä he lohdutuksen.
Ja mestari Eckehardt puhuu samasta asiasta: - Sellaista murhetta ei olekaan, johon ei olisi lohdutusta.
Olen muutaman viime viikon kuluessa miettinyt paljon tätä huolen ja ilon asiaa ja jatkan tästä samasta aihepiiristä vielä seuraavilla kerroilla. Olkoon tämä nyt vain tällainen pieni avaus aiheeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti