Kun tein kuvan akvarellia Eilatissa, minulla ei ollut mitään tarkkaa suunnitelmaa. Mielessäni oli ensin vain ajatus, että haluaisin maalata suon värejä. Oloni oli maalaamishetkellä sellainen, että kuvittelin tekeväni naisen, joka on pudonnut suohon ja pyrkii sieltä ylös.
Siinä töpsötellessäni väriä, alkoi mieli kuitenkin muuttua. Äkkiä ei ollutkaan enää tarvetta laittaa ketään huitomaan suonsilmään, vaan kuvan päähenkilö nousikin tanssahtelemaan sammalien ja kanervien päälle ystäviensä kanssa.
Tällaista ystävyys parhaimmillaan on!
Ensin sitä tuntee olevansa niin mahdottoman yksin harmiensa ja pahan mielensä kanssa, mutta kun on saanut jakaa asioitaan toiselle, niin hetken kuluttua sitä on kuin toinen ihminen. Asioiden mittasuhteet muuttuvat toisiksi, näkökulma laajenee ja koko tilanne saa uusia sävyjä, kun varjo vähitellen väistyy.
Raamatussa on kuvattu monenlaista ystävyyttä. Jo Aabrahamista sanotaan, että hän oli Jumalan ystävä.
Kaunis on myös kuvaus kahden eri-ikäisen naisen Ruutin ja Noomin ystävyydestä. Siinä Ruut lähtee Noomin matkaan, hän vakuuttaa ystävyyttään Noomille ja sanoo: - Sinun kansasi on minun kansani, ja sinun Jumalasi on minun Jumalani. Minne sinä jäät, sinne minäkin tahdon jäädä.
Tunnetuimpia ystävyyden kuvauksia on kertomus Daavidista ja Joonatanista. Joonatan pelastaa useamman kerran kuninkaan pojan hengen tämän isän vihalta. Heidän ystävyyttään kuvataan sanoilla "hän rakasti tätä kuin omaa henkeään". Heidän ystävyytensä syvyyttä kuvaavat sanat "olemme vannoneet toisillemme ystävyyttä Herran nimessä". Ja kun Daavid kuulee viestin Joonatanin kuolemasta, hänen surunsa ja tuskansa on riipaiseva.
Danielin kolme ystävää, Hananja, Misael ja Asarja, olivat hänen kanssaan koettelemuksissa. Usein juuri ahdistukset ja vaikeudet tiivistävät ystävyyttä, ja niissä sen syvyys punnitaan.
Jeesuksen ystävinä mainitaan opetuslasten lisäksi Martta, Maria ja Lasarus. Kun Lasarus kuoli, Jeesus liikuttui kovasti hänen kuolemastaan. Raamattu kertoo, miten hän itki Lasaruksen haudalla.
Ja Jeesusta kutsuttiin myös publikaanien ja syntisten ystäväksi.
Raamatussa ystävyys on korkeassa arvossa. Ystävyys ei kuitenkaan ole itsestään selvää, vaan se vaatii huoltamista ja vastavuoroisuutta. Se ei pysy kauaa hengissä yksipuolisena. Ystävyyttä ei pidä myöskään rajoittaa vain samalla tavalla ajattelevien keskinäiseksi, vaan kannattaa hieman pysähtyä katselemaan ympärilleen, olisiko joku, jonka vierelle voisin pysähtyä tänään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti