Sain kuvassa olevan jääkaappimagneetin viime keväänä ystävättäreltäni Deboralta tuomisena tyttärentyttärelleni. Sen kaula parka oli katkennut lentolaukussa ja meidän on pitänyt se liimata ennen lahjoittamista, mutta tuossa se aina vaan on - kun ei heti tehty.
Kun nyt syksyllä tätä pianon päällä korjaustaan odottavaa tuliaista katselin, näinkin siinä itseni. Jokainen katkeaa, jos liikaa taakkaa ladotaan - presidenttikin - kuinka ei sitten kameli tai pikkuruinen mummi. Magdaleena kertoi juuri omasta sortumisestaan ja nyt teen saman minä. Syyt: lähipiirissä lomautuksia, irtisanomisia, avioeroja ja henkilökohtaisia konkursseja - lähellä olevilla omaisilla ja ystävillä. Ja kun on luonteeltaan kuuntelija ja vierellä seisoja, niin vaikka kuinka niitä heittelee täällä kotona Herralle - jää niistä osa suruna sydänalaan - jolloin kantajan omakin kaula voi katketa.
Näin kävi minulle. Sairastuin vakavasti. Kuultuani diagnoosin oli ensireaktioni suuttumus, seuraavana päivänä masennuin ja kolmantena päivänä aloin kehitellä konsteja, millä nyt mennään. Samalla häpesin ja pelästyin edellispäiväisiä vahvoja tunteitani. Lohduttauduin vain sillä, että olipahan Jeesuksellakin vahvoja tunteita. Hän tunsi rakkautta ja sääliä, hän kiivastui ja itki. Tunteet taitavatkin olla meille annettu varaventtiili, ettemme paukahda tai pullistele.
Magdaleena muistutti edellä olevassa blogissan meitä kiittämisestä. Omakin lempimietelauseeni on: Muuta kaikki kiitokseksi, niin kiitos muuttaa kaiken.
Kunpa sen vaan aina muistaisi.
Kaunis mietelause.
VastaaPoista