Joku voisi sanoa, että katson kaiken aikaa kieroon, mutta minä sanon sen näin: "Uskovana naisena minä en katso kieroon, vaan katson kaiken aikaa ristiin."
Viime kesänä istuskelin eräänä tyynenä aamuna laiturin nokassa ja näpsyttelin maisemasta kuvia talven varalle. Eräs kuvista esitti pitkän laiturimme päässä nököttävää majakkaa. Saimme sen kymmenkunta vuotta sitten saariston vakituisilta asukkailta lahjaksi, muistona siitä työstä, jota olimme tehneet karkottaaksemme Fennovoiman ydinvoimalan tästä saaristomme kolkasta, jonka vesiä jo Loviisan ydinvoimalaitoskin lauhdevesillään kylliksi lämmittää.
KUVA: Lahjamajakka laiturin nokassa. Se on pienoismalli Seiskarin majakasta, joka oli yksi sodan loputtua Venäjän puolelle jääneistä majakkasaaristamme. Muut majakkasaaret olivat Suursaari, Lavansaari ja Tytärsaari.
Seuraavan kuvan otin edessämme aukeavasta laajasta, aavasta merestä. Muistan, että olin tuona aamuna jostakin syystä levoton - mistä, se on unhottunut - ja tiedän entuudestaan, että minut saa rauhoittumaan se, että saan katsoa jonnekin kauas. Jotain on siis tullut opittua...
Mutta mitä kamerastani löysin, kun sittemmin tutkin ottamiani merikuvia? Vieressäni ollut majakka oli eräässä kuvassa oudosti siirtynyt pois paikaltaan ja kellui nyt vinossa asennossa keskellä merta.
Kameralla ei voi olla ennustajan lahjoja, mutta vähän tuohon tapaan näen kaiken nyt. Saapi nähdä, onko silmäklinikalla konstia korjata tätä uutta näkökulmaa, joka on tosi hankala kumppani.
Ps.18:20 " Hän toi minut avaraan paikkaan. Hän vapautti minut, sillä hän oli mielistynyt minuun."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti