Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen-parka taisi iskeä kirveensä pahasti kiveen yrittäessään kajota meille suomalasille rakkaaseen suvivirteen. Hän väittää, että Suomen kouluissa vietetään uskonnollisia tilaisuuksia - lauletaan jopa suvivirsi kerran vuodessa. Minä ehdin olla opettajana 42 vuotta ja risat, enkä kuuna kummoisena kykene uskomaan, että joku lapsi suvivirren laulettuaan olisi tehnyt uskonratkaisunsa -vaikka eräässä säkeistössä mainitaankin sana Jumala ja seuraavassa 'Herran kansa'.
Olen jutellut ko. aiheesta useankin aikuisen kanssa ja kaikki ovat todenneet laulun itkettävän ihanaksi, rakkaita ja kauniita lapsuuden muistoja pintaan nostattavaksi. Onkohan juuri tämä valtava tunnelataus se vaarallinen ja paha juttu?
Suvivirsi näyttää olevan suomalaisille yllättävän tärkeä ja rakas. Mutta yhtä rakas on kansallemme varmaan myös virsi Enkeli taivaan. Miksi sitä ei kielletä? Siinä sentään on huomattavan paljon uskonnollista ainesta. Joulu kun sattuu olemaan vain ja ainoastaan uskonnollinen juhla.
Monissa kouluissa on alettu viettää joulujuhlaa kirkossa - enkeleineen, seimineen ja tiernapoíkineen. Olin viime jouluna juuri sellaisessa juhlassa lastenlasteni koulun kanssa ja olipa mahtava juhla. Koulun rehtori, joka on toiselta ammatiltaan muusikko-urkuri, säesti itse koulunsa joululaulut kirkon uruilla. Saakohan näin enää koskaan tehdä?
Jouduin kerran, omien työvuosieni aikana juttusille erään pikkutytön kanssa. Hänen isänsä oli muslimi ja äiti suomalainen. Koulumme musiikkiluokka oli sinä jouluna työntänyt koulun ruokasaliin flyygelin ja koulun kuoro lauloi koko ruokailun ajan joulupuuroa syöville oppilaille ja henkilökunnalle joulumusiikkia. Se oli ikimuistoinen ruokailuhetki meille muille paitsi sille muslimityttöselle, joka istui käytävällä ja itki. Hänen isänsä oli kieltänyt häntä kuuntelemasta joulumusiikkia, eikä hän sen vuoksi voinut tulla lainkaan koko ruokasaliin. Menin hänen luokseen, kumarruin hänen eteensä ja kerroin, että "musiikki ei ole se joka päättää siitä mihin sinä uskot". "Ai ei vai", naurahti tyttö ja kipaisi hakemaan joulupuuronsa ja luumukiisselin - vaarallisia jouluruokia muuten kumpainenkin.
Jos Suomi tuolle linjalle lähtee, että kaikki se mikä on vähänkään hengellistä pitää panna kulttuurissamme piiloon, tulee se olemaan pitkä ja kivinen tie. Pannaan julistettakoon siis kaikki juhlapyhät paitsi itsenäisyyspäivä ja vappu, joulu-ja pääsiäisaskartelut tietysti täytyy kuvaamataidon tunneilta kieltää.. ja kamaluuden huippu...kirkonkellot. Nepä vasta saarnaavatkin...! Juu, pois, pois.
Ulla Appelsin Ilta-Sanomissa käsitteli hyvällä huumorilla myös tätä aihetta (23.3.) ja päätti artikkelinsa mielestäni tosi nasevasti:
" Jos suvivirren laulaminen loukkaa äänekästä vähemmistöä - mutta sen poistaminen loukkaa hiljaista enemmistöä" - niin miten silloin menetellään?
Kuvassani on vaarallinen taulu: 'Kristus ja Mataleena'. Siihen voi törmätä vahingossa Ateneumissa.
Sen on Albert Edelfelt maalannut v.1890.
ja se perustuu suomalaiseen kansanrunouteen -Kantelettareen.
Kuvassa kopea talon tytär on kohdannut köyhän orpopojan, joka pyytää tytöltä vettä. Kun tyttö ei sitä pojalle anna, sanelee poika tytölle kaikki tytön tekemät pahat teot, johon tyttö pelästyneenä vastaa: " Itsepä lienet Herra Kristus, kun mun elkeni (tekoni) sanelet.
Itki vettä kiulun täysi, Kristuksen jalat pesevi, hiuksillansa kuivoavi."
Tämä se vasta vaarallista on kun itse Kristus on tuotu suomalaiseen lehtimetsään, rakkaaseen järvimaisemaamme, tuohivirsut jalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti