Lähikirkkomme juhli tasavuosia, ja kirkolle oli järjestetty pitkin viikkoa erilaista ohjelmaa.
Lauantaina oli lastentapahtuma, jonne minäkin suuntasin neljän, 2- 3- 5- ja 10-vuotiaitten lastenlasteni, kanssa.
Oli kaunis aurinkoinen lauantai, kun kuljimme uteliaina kirkon pihan halki. Siellä olikin jo paljon väkeä, valkoinen hevonen ja poni kuljettivat ratsastajia. Pihalla leiskui jo partiolaisten nuotio, ja ensimmäiset makkarat kypsyivät.
Sisällä riitti toimintaa kahdessa kerroksessa. Oli kilpailuja ja pelejä, kirpputori, josta lastenlapset ostivat muutamalla lantilla itselleen kirjoja. Alakerrassa oli askartelua, kasvomaalausta ja pienille temppurata.
Tapahtumapäivä huipentui juhlaan, johon saattoi osallistua samalla syöden salaattipöydän herkkuja. Pappi puhui Aku Ankasta, jolle oli tullut riita ystäviensä kanssa. Havainnollistaakseen puhettaan hän oli repäissyt Aku Ankka-värityskirjasta sivuja. Niitä hän kierteli näyttelemässä kuulijoiden joukossa.
Kun palasimme kotiin ja lapsilta kysyttiin, oliko heillä ollut hauskaa kirkon tapahtumassa, kaikki neljä olivat samaa mieltä, että hauskaa oli ollut. 10-vuotias tosin sanoi, ettei kirkolla kovin uskonnollista ollut. Muistelimme, että uskonnollinen opetus papin puheessa oli ollut, kun tämä sanoi sivulauseessa, että samoin Aku sopi riidan ystäviensä kanssa, niin Jeesuskin haluaisi, että myös me eläisimme sovussa toistemme kanssa, emmekä kiusaisi ketään.
Kun mietin itsekseni seurakunnan lastentapahtumaa, ajattelin, että kirkon olisi tärkeää olla omaleimainen tarjonnassaan. Tiedän, että nytkin tulevan viikon aikana tässä parin kilometrin sisällä on ainakin kaksi lastentapahtumaa, joissa on samanlaisia aktiviteetteja kuin nyt kirkolla.
Ehkä kirkon lastentapahtumaan olisi voinut järjestää johonkin tilaan vaikkapa lauantaipyhäkoulun, johon halukkaat lapset vanhempineen olisivat voineet osallistua. Siinä vanhemmat olisivat nähneet, millaisia pyhäkoulut ovat nykyisin ja olisi voinut jakaa tietoa srk:ssa kokoontuvista pyhäkouluista. Tai jossain nurkkauksessa olisi voinut esittää Raamatun kertomuksesta nukkenäytelmää. Joku uskonnollisten kuvakirjojen lukuhetkikin olisi voinut olla mukava. Samalla vanhemmat olisivat saaneet hyviä vinkkejä lapsille sopivista kirjoita.
Ajattelen, että seurakunnan lastentapahtuma on tärkeä myös vanhemmille, koska monet vanhemmat ovat epävarmoja uskonnollisen kasvatuksen antamisessa, mutta haluaisivat tarjota lapselleen kuitenkin jotain syvällisempää elämän sisältöä.
Uskon, ettei työntekijöiltä suinkaan ideoita puuttunut suunnitellessaan tapahtumaa. Ehkä he kuitenkin halusivat pitää kirkon kynnyksen mahdollisimman matalana. Mutta jääkö kaikesta yrittämisestä jäljelle tyhjä olo, vaikka olisikin ollut kuten nuoremmat lastenlapseni sanoivat "tosi kivaa"?
Rohkeat ja huolettomat 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti