Kuva: Salomen pastelli: "Kuuntelen" vuodelta 1996
Kyllä nyt Suomi sai kylpeä pääsiäisensä valossa ja lämmössä. Pelottavaa tällaisessa pikakeväässä on se, että kun useimmat varmaan ovat juuri nyt avanneet talvelta tuoksuvien mökkiensä ovet, ja koko tontin kunnostus on säiden puolesta ollut mahdollista - saattaa talviunta nukkunut fysiikkamme intoutua liikaan puuhasteluun, josta seuraa yleiskunnon piiputus. Itsekin jouduin komentamaan itseni pois haravanvarresta. Sanoin minulle: "Paljon istuskelua pihan auringossa ja vähän silloin tällöin pihan rapsutusta"
.
Sana pääsiäinen tulee heprealaisesta sanasta 'pesach' joka taas tarkoittaa suht' samaa kuin englannin sanonta 'pass over' eli 'meni ohi'. Kristittyjen pääsiäinen on suunnilleen samaan aikaankin kuin juutalaisten 'pesach', mutta me vietämme pääsiäistämme eri syystä kuin he, mikä on aika hassunkurista. Sama juhla, mutta aivan eri syy juhlintaan. Juutalaiset viettävät pesachiaan Egyptin orjuudesta vapautumisen muistojuhlana. Pesach = meni ohi - tarkoittaa sitä, että Jumalan Egyptin faaraolle antama viimeinen uhkavaatimus - esikoisten surma - kulkisi ohi niiden ovien, jotka oli juutalaisuuden merkiksi sivelty karitsan verellä. Tämä vitsauksista viimeinen, jolloin faaraonkin esikoinen kuoli - oli se, jonka jälkeen hän lopulta päästi juutalaisen orjakansansa lähtemään kohti 'Luvattua maata'. Karitsan veri suojeli juutalaisen kansan Egyptissä, mutta kummallista kyllä, myös Jeesusta kutsutaan karitsaksi: "Katso, Jumalan karitsa, joka ottaa pois maailman synnit."
Kun Jeesus aikanaan vangittiin, tapahtui se juutalaisen pääsiäisjuhlan aatonaattona, siis Egyptin orjuudesta vapauteen pääsyn muistojuhlana, kun taas meidän pääsiäisemme on Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen muistojuhla. Tässä siis luonnollinen syy siihen, että juutalaisten ja kritittyjen pääsiäiset osuvat lähelle toisiaan.
Jeesuksen mestauspuusta on tullut kristillisen uskon peruskuva. Kuitenkin kaikkein ratkaisevinta uskomme kannalta on se, mitä Jeesukselle tapahtui ristiinnaulitsemisen jälkeen! Jos Jeesus olisi jäänyt hautaan ei koko kristillistä uskoa olisi koskaan syntynytkään. Juuri tässä kristillinen usko eroaa kaikista muista uskonnoista ja ideologioista. Jeesuksen ylösnousemus oli se opetuslasten elämän keskus, jonka varaan he laskivat uskonsa, toivonsa ja tulevaisuutensa. Olen miettinyt sitäkin, että kuinka ylipäätään on mahdollista, että pelokkaasta ja hajalle lyödystä opetuslasten joukosta yht'äkkiä, Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, tuli mitä rohkein ylösnousemussanoman todistajoukko. Kerrotaanhan, että kaikki apostolit, Johannesta lukuun ottamatta, kuolivat lopulta marttyyreinä.
Paavali ilmaisi koko apostolijoukkoa yhdistävän tunnon korinttolaiskirjeessään suraavasti. 1 Kor 15:14 "Ellei Kristusta olisi herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne."
Tämä varmuus täytti siis ensimmäisen sukupolven evankeliumin julistajien sydämet --- kuten se yhä tekee --- täyttää sydämet --- minun ja miljoonan muun.
Uudessa Testamentissa säilyneet kuvaukset ylösnousemuksesta ovat lyhyitä ja karuja. Ei niissä hehkutella, vaikka itse tapahtuma ylittää kaiken inhimillisen käsityskykymme rajat. Siinä missä tiedemies pysähtyy ja toteaa, että näin ei voi olla, joutuu uskova ihminen toteamaan, että usko on niin paljon muutakin kuin tietoa !!
Vanha arvostettu rovasti Olavi Peltola kirjoitti pääsiäisen ihmeestä viimeisimmässä Shalom-lehdessä näin upeasti:
"Jeesuksen ylösnousemuksessa tuonpuoleinen kosketti tämänpuoleista,
iankaikkisuus kosketti katoavaisuutta, taivas kosketti maata
ja Jumala korotti poikansa luokseen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti