Tänään haluan jakaa kanssanne ylläolevan joulukortin tarinan ja samalla - juuri tuon kortin sanomalla - toivottaa lukijoillemme - tuntemilleni ja tuntemattomille - joulun suuren salaisuuden löytymistä, kaiken hötläyksen keskeltä - sieltä omasta sydämestä, mistä sen vain ja ainoastaan voi löytää - kuten Loiri sen niin syvällisesti tulkitsee.
Sain muutama päivä sitten astua sisään suureen tunteeseen. Suuret tunteet ovat harvinaisia tietyn iän saavuttaneelle ihmiselle ja jos sellainen joskus kohti tuleekin, on se pikemminkin suuren surun tunne.
Tämä läikähdys oli kuitenkin suuri ilo, ja siksipä ehkä paras joululahjani. Tosin sitähän en vielä tiedä, kun joulupukki on vasta matkalla.
Olin viime viikolla Helsingin Käpylässä, Karjalatalolla, syömässä lounasta ensimmäisen poikaystäväni kanssa. Olemme tavanneet matkan varrella muutaman muunkin kerran. Olemme yhä erittäin hyviä ystäviä, tunnemme toistemme puolisot ja olimme aikanaan osallistuneet myös toinen toisemme vihkiäisiin.
Tämän tapaamisen yhteydessä jouduimme kuitenkin toteamaan erään pysähdyttävän totuuden. Seurustelustamme oli juuri nyt kulunut aikaa tasan 50 vuotta...ja yhä olimme ystäviä?
Minulla oli näillä 'treffeillä' mukana päiväkirjani noilta vuosilta. Päiväkirjani eivät silloin olleet 'vihkoja täynnä pikkuruista kirjoitusta' vaan ne on tehty suurella tunteella - hauskoilla erilaisilla käsialoilla ja piirroksilla höystettyjä. Nuorten seurustelu tuolloin oli niin puhdasta, että näitä päiväkirjoja saattoi lukea kuka hyvänsä. Ne kuvastavat oman aikani tapaa elää ja ajatella ja kokea - ja ovat siis osa 60-luvun nuorisotaidetta. Oma tyttäreni ihmettelee, kun olen antanut hänen kahlata läpi kaikki nämä kummalliset lapsuuden ja nuoruuteni tekeleet.
Syötyämme Karjalatalolla herkullisen joululounaan nosti ystäväni laukustaan kauniin, pienen laatikon. Sen sisälle oli taltioitu kaikki hänelle silloin muinoin lähettämäni posti, kirjeet ja omatekoiset kortit, vuosilta yksi ja kaksi. Olin mykistyntyt. Sain niistä omakseni viisi piirtämääni joulukorttia, joista eräs on tämän kirjeeni alussa. Kirjoittamani kirjeet saan kuulema takaisin vasta sitten kun nykyinen omistaja on ne itse ensin lukenut uudelleen läpi. Vanha mies sanoi etsivänsä niistä itseään.
Tämä tapaamisen myötä sain jouluuni 'kanelit ja pippurit' ja haluan jakaa niitä tämän tarinan myötä myös Sinulle, ystäväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti