Niinpä?!
Monet lähettävät tänä aikana joulutervehdyksensä sähköisenä. Ja minäkin kiitän tässä kaikista saamistani sellaisista. Yksi asia minua niissä kyllä harmittaa. Niitä kun ei voi kiinnittää keittiön oveen koko suvun ihailtavaksi. Meidän perheessämme on sellainen tapa, että jokainen etsii vuosittain itselleen sen kaikkein puhuttelevimman kortin, ja kaiken kaikkiaan kortteja katsellaan kauan ja hartaasti, mietitään mikä kulloinkin on ajan henki.
Minun mielikorttini on vuosi vuodelta yleensä ollut se kaikkein yksinkertaisin, vähäeleisin. Joulu on muutoin niin rönsyävää ja päällekarkaavaa aikaa, että rauhallisessa joulukortissa on hyvä käydä lepäämässä.
Ylläoleva joulukortti oli viime vuoden suosikkini varmaan juuri siitä syystä, ettei siinä ollut mitään jouluun viittaavaa - vain hiljaisuutta ja rauhaa.
Siksi yllätyin itsekin tämän vuoden valinnastani. (Ko. kortti on tässä postauksessa alinna). Paras kortti olikin tänä vuonna mielestäni se, jossa oli meneillään sen seitsemäs meininki. Mitä ihmettä minussa itsessäni oikein on tapahtumassa? Jouduin miettimään asiaa perin pohjin ja se kannatti, sillä vastaus myös löytyi.
Tämän kuvan perheenäiti ja lapsi tekevät yhdessä joulua ja ovat saaneet keittiönsä melkoiseen kuntoon. Kaikki on vinksin vonksin, kissakin, mutta se ei näytä tahtia, ei vauhtia eikä varsinkaan huumoria haittaavan. Tekemisen yhteinen ilo on nostettu päällimmäiseksi - kaiken muun voi tehdä vaikka sitten kun lapsi jo nukkuu. Ihailtavaa, kadehdittavaa… ja kaiken kukkuraksi lapsi saa leipoa oman näköisiään pullia. Kortin nimi on: "Nu skall här bli andra bullar." Jos katsoo kuvaa tarkkaan huomaa, että keittiön kaapin päällä on ne vieraspullat ja nyt tehdään omanlaisia pullia. Lapsikeskeinen joulu, siinä se!!!
Tässä kortissa oli muitakin hyviä ominaisuuksia. Ne löytyivät kortin takaa." Painettu ympäristöystävälliselle paperille joka on pintalakattu."
Kortti on siis sekä lapsi - että ympäristöystävällinen. Mahtavaa.
Uuden Testamantin loppuosassa 'puhuvat' meille Paavalin lähettämät kirjeet. Niiden joukossa on myös vain kolme lukua sisältävä kirje Tiitukselle. Lainaan tähän Paavalin tässä kirjeessä antaman selontekonsa siitä, miksi koko kristikunta tänään juhlii - ja siitä, mitä tuleman pitää.
Tiit 2; 11-14
" Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille... ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee."
Näin kirjoitti siis Paavali ystävälleen Tiitukselle, jotta tämä voisi julistaa sen edelleen. Ja nyt se iloinen joulukortti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti