Vauvasta vaariin

Tapaninpäivänä v. 2015.

Jouluna Jumala syntyi,
paras poika pakkasella.
Nousi kuu, yleni päivä,
armas aurinko havahti.
Tähet taivaan tanssaeli
Otavat piti iloa -
syntyessä suuren Luojan 
yliarmon auetessa.

Kanteletar:Katkelma Neitsyt Maarian virrestä.

Tämä hieman suttuinen kuvani on uusio-otos vanhasta valokuvakansiosta löytämästäni aarteesta. Kuva on otettu jouluna 1947. Joulupukki on lahjoista päätellen juuri käynyt - samoin sen voi huomata lasten pelokkaista ilmeistä. Ei edes rakkaan mummon syli tuo järkytykseen lohtua.
Kuvan ottohetkellä on meneillään vasta kolmas joulu sitten ankaran sotamme päättymisen. Kaksi kuvan vanhinta lasta ovat syntyneet sodan keskelle, nuorin poika heti sodan jälkeen.

Otsikkoni ' vauvasta vaariin' - on mukavasti keinahteleva, mutta sisällöltään aivan yhtä tärkeä myös, jos sanotaan 'vauvasta mummiin.'  (Näin sanon minä, joka en ole koskaan tavannut kumpaakaan vaariani)
.
Mitä tällä tarkoitan? Otan avukseni Raamattuopiston joululehtisen, johon yhdistyksen uusi toiminnanjohtaja Lauri Vartiainen kirjoitti mielestäni nasevasti joulun ytimen ja jätti tärkeän viestin myös meille mummeille ja vaareille. Erityisen täkeä tämä viesti on juuri tälle ajalle ja meille tämän päivän  isovanhemmille, sillä useimmissa kouluissakin koko joulunvieton varsinainen syy ja päähenkilö on saatu juhlasta täysin eliminoitua. Kysynkin siis: "Kuka voi kuulla, ellei kukaan kerro?"

Näin Lauri Vartiainen:
"Jumalan armo ja rakkaus on suurin lahja minkä ihminen voi saada ja iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä ylittää suurimmatkin unelmamme.
Enkelit lauloivat ensimmäisinä evankeliumia Jeesuksesta. Sitten kulkivat apostolit siitä kertoen. Rohkeat Jumalan palvelijat kulkivat vieraisiin maihin viemään hyvää sanomaa. 
Eikä työ ole loppunut. Jokaisen sukupolven täytyy saada kuulla hyvä sanoma Jeesuksesta." 
 - Kaikki eivät ole sitä kuulleet tai sitten eivät ole sitä ymmärtäneet!"

Siis: Vauvasta vaariin ja jos ei vaariin niin sitten mummiin. Ja jos ei ääneen, niin sitten edes rukoillen.