1. Sally Salminen: Katriina
2. Päivi Huuhtanen - Somero: Rukous ja piirtämisen taito
3. Minna Canth 175
4. Bandi: Syytös
3. Minna Canth 175
4. Bandi: Syytös
5. Kristin Hannah: Satakieli
6. Auschwitzin tatuoija
6. Auschwitzin tatuoija
1.
Sally Salminen
Katrina
Teos 2018
448 s
uusi suomennos Juha Hurme
Sally Salmisen Katrina ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1936. Kirja sai jo ilmestyessään suuren suosion ja käännettiin useille eri kielille.
Kirjan suosio oli niin suuri, että vasta Waltarin Sinuhe ohitti sen painoluvuissaan.
Juha Hurme on kääntänyt kirjan uudestaan, ja se ilmestyi viime vuonna Teoksen kustantamana. Olen lukenut kirjan kauan sitten, samaan aikaan kun televisiosta tuli Anni Blomqvistin Myrskyluoto-sarja, ja kirja jäi silloin mielessäni Blomqvistin kirjasarjan varjoon. Silloin kirjasta tuntuivat nousevan päällimmäiseksi yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus, köyhien torppareiden ja rikkaiden maanomistajien ja laivanvarustajien vastakkaisuus.
Nyt uudella lukemisella kirjassa puhutteli erityisesti päähenkilöiden, Katrinan ja Johanin, rakkaustarina sekä muidenkin perheenjäsenten taitava ihmiskuvaus.
Tässä elämäni vaiheessa minua kiinnostavat myös kirjat, joissa on kuvattuna ihmisen koko pitkä elämänkaari nuoruudesta vanhuuden päiviin. Samoin yhteiskunnan muuttuminen on kiinnostavaa.
Kirjan tapahtumapaikkana on Ahvenanmaan saaristo, jonne Katrina vastavihittynä, huijattuna Johanin aviovaimona Pohjanmaalta saapuu. Johan on kuvaillut kotinsa komeaksi taloksi, jonka ympärillä on vihreä puutarha omenapuineen. Todelisuus on aivan jotain muuta. Katrinaa odottaa yksihuoneinen, maalaamaton mökki, jonka rikkinäinen ikkuna on tukittu räsyllä. Talo on länällään samoin kuin ainoa ulkorakennus, kenottava ulkohuussi. Puutarhasta ei ole tietoakaan, sillä talo sijaitsee karulla kalliolla.
Rehentelevä Johan karkaa välittömästi merille ja jättää Katrinan selviämään parhaan taitonsa mukaan. Katrinan ainoa mahdollisuus torpparina on ansaita elantonsa maanomistajien ja laivanvarustajien työläisenä. Koska hän on nuori ja vahva, hän saa työtehtäviä miesten rinnalla niittotöissä, rantojen raivauksessa ja lannanluonnissa.
Kun perheeseen syntyy lapsia, alkavat hoito-ongelmat. Saariston kyläyhteisössä ihmiset kuitenkin auttavat toisiaan, ja lapset alkavat varhain kulkea töissä aikuisten rinnalla.
Jo kymmenvuotiaina Katrinan pojat alkavat kuitenkin kaivata merille, siitä tulevat uudet ikävät ja murheet.
Johanista muodostuu Katrinalle täysi pettymys. Mies on niin henkisesti heikko ja saamaton, että kun perheen pieni tytär kuolee, hän ei pysty edes nikkaroimaan lapselle arkkua, vaan kirstun tekeminen jää Katrinan tehtäväksi.
Katrina ei kuitenkaan arvostele miestään millään tavalla, eikä anna poikiensakaan arvostella isäänsä, hän hyväksyy Johanin virheineen kaikkineen. Hän saa tästä hyvästä miehensä varauksettoman ihailun ja rakkauden.
Kirja on kirjoitettu vetävästi, se on lähes pakko lukea nopeasti loppuun, sillä monet tapahtumat koukuttavat esim. Katarinan ja Johanin matka Bomarsundiin lääkäriin, jolloin he paluumatkalla joutuvat veneineen haaksirikkoon ja autiolle saarelle päiväkausiksi.
Erityisesti ihailen kirjan oivaltavaa henkilökuvausta. Itse aikuisten lasten äitinä ihmettelin, miten taitavasti nuori Sally Salminen oli osannut kertoa aikuisten lasten ja äidin väleistä.
Juha Hurmeen käännös teki Katrinan uudesta käännöksestä aikaa kestävän ja vauhdikkaan. Suosittelen kirjaa blogin lukijoille, Katriina turvautuu Jumalaan, käy kirkossa, ehtoollisella ja rukoilee. Nuori Katrina tosin kokee kirkon vallanpitäjien välineenä, mutta vanha Katrina katsoo suoraan Jumalaan.
2.
Päivi Huuhtanen-Somero
Rukous ja piirtämisen taito
Kirjapaja Helsinki 2006, 167 s
Päivi Huuhtanen-Somero sanoo kirjansa alkupuheessa, että hän haluaa välittää jotain uutta kristillisestä vanhasta viisaudesta. Bysantin isät nimesivät rukouksen "taiteiden taiteeksi". Antiikin näkökulmasta taide ja taito olivat sama asia, joten heidän näkökulmastaan ei ollut kyse esteettisestä arvoasetelmasta.
Kirjan lähtökohtana on ajatus siitä, miten visuaalinen hahmottaminen ja jo kuvan tekemisen yritys muistuttavat yrityksiä rukoilla. Kirja ei ole piirustuksen oppikirja, vaan piirtäminen toimii vertauskuvana sille, mitä rukouksessa "sielun silmin" tapahtuu. Piirtäminen avaa silmät näkemään elämää tuoreella tavalla, sama tapahtuu rukouksessakin.
Kirjan alkupuolella on lainattu kirkkoisä Augustinuksen hengellisen kilvoituksen ohjeita. Hän sanoo, että ihmisten pitää tarkastella luontoa Jumalan elävänä kirjana, mietiskellä näkemäänsä Sanan valossa ja kiittää luomakunnan kaikista ihmeellisyyksistä.
Samaan ohjeeseen on päätynyt kirjassa siteerattu Piirustustaidon avaimet-oppaan kirjoittaja Bert Dodson. Hän tiivistää piirtämisen aakkoset lyhyesti: "Katsele, pidä mielessäsi ja piirrä."
Huuhtanen-Somero sanoo, että yleensä kun ryhdymme johonkin - vaikkapa piirtämiseen tai rukoukseen - asetamme itsellemme monia odotuksia. Haluamme tehdä tietynlaisen kuvan, haluamme puhua Jumalalle jostain erityisestä asiasta. Piirtäminen ja rukous lähtee silloin ihmisen halusta.
Kuitenkin piirtämistä pitäisi lähestyä ihmettelystä: - Mitä näenkään!
Samoin rukoilija voisi aloittaa päivänsä huudahtamalla: - Jumala, missä nyt mennään?
Piirtämisen alkuun kannattaa havainnoida pieni pala visuaalista todellisuutta. Siinä on jo runsaasti piirtämiseen ja rukoilemiseen. Aseta esim. kukka silmiesi eteen, tarkastele sitä. Näet viisi terälehteä kehässä, heteitä, emin, suoran, haaroittuvan varren ja pieniä ylälehtiä. Tästä voi lähteä luonnostelemaan, katselemaan, pitämään mielessä ja piirtämään.
Kannattaa viipyä pienissä asioissa. On mahtavaa katsella suuren Jumalan kanssa mitä vain, missä vain - aivan yksinkertaisia asioita.
Huuhtanen-Somero sanoo, että hän hahmottaa eron piirtämisen ja rukouksen välillä näin: piirtäjän on katseltava, pidettävä mielessä ja piirrettävä. Rukoilijan on myös katseltava ja painettava mieleensä, mutta hänen tehtävänsä on myös kiittää ja siunata. Joskus tosin tarvitaan myös kiitoksen sijasta Jumalan erityistä lohdutusta ja voimia vaikeuksien ja pelkojen kohdatessa.
Piirtäjän on vaikeaa tarkkailla tuoreesti ympäristöä, koska päämme on täynnä kulttuurimme valmiiksi luomia ajatuksia ja kuvia. Rukoilija on myös samassa ongelmassa, hän ajattelee liikaa. Kaipaus Jumalan puoleen on kuitenkin uskonelämän tärkein liikkeellepanija. Jumalan kaipaajan pitäisikin etsiä Jumalan ilmentymiä ympäriltään: ihmisiä, kasveja, eläimiä, ihmiskäsien luomuksia, ympäristötaidetta. Elämästä tuleekin Jumalaa kaivaten iloinen ja mielenkiintoinen paikka.
Kirja antaa tusinan verran käytännöllisiä vihjeitä piirtämisprosessiin. Siinä on myös vuorokaudenaikoihin sidottuja hengellisiä hetkiharjoituksia. Ensimmäinen harjoitus on nimeltään Elämänosamme ja toinen Läsnäolon ihme. Näiden harjoitusten kautta lukija pääsee tutustumaan hiljaisuuden ja taiteen vuoropuheluun retriitissä.
Koska itse olen ollut kovin vähän hiljaisuuden harjoittamisen kanssa tekemisissä, ja lisäksi pääni kuhisee helposti kaikkea valmista ja ennen opittua, kirjan sisältö oli aika haasteellinen. Se herätti kuitenkin mielenkiintoa elämän katselemiseen tuorein, lapsen silmin. Jospa voisikin sisäistää kirjan esittelemän rukouksen ja taiteentekemisen lähestymistavan! Olisin tarvinnut kirjan lisäksi oikein pitkän ja konkreettisen hiljaisuus- ja taideretriitin päästäkseni syvemmälle rukouksen ja taiteen hedelmälliseen ja oivaltavaan vuoropuheluun.
3.
Minna Canth 175
Näin Minna Canthin 175 v-juhlapäivän kunniaksi voin suositella Storytel
e- ja äänikirjapalvelua, joka Minnan juhlan kunniaksi tarjoaa useita hänen pienimuotoisia teoksiaan, joista osa on julkaistu aikanaan novelleina eri lehdissä.
Novelleissa pienen ja heikon ihmisen kohtalo tulee osittelematta esille. Vanhahtava kieli ei haittaa, koska lukija Elina Knihtilä on niin taitava ja saa Minna Canthin kielen kuulostamaan aivan luontevalta.
Olen kuunnellut tähän mennessä Minnan Cantilta seitsemän tekstiä:
1. Lehtori Hellmanin vaimo
2. Laulaja
3. Salakari
4. Kodista pois
5. Ompelija
6. Lain mukaan
7. Hanna
Saatavilla ovat myös novellit Kodista pois, Ompelija ja Lain mukaan, jotka aion kuunnella seuraavaksi. Novellit eivät ole kovin pitkiä. Pisin on yli 4 t ja lyhyimmät puolisen tuntia.
Olen ollut iloisesti yllättynyt Canthin novelleista. Vaikka ne on kirjoitettu 1880-luvulla, niissä on paljon yleispätevää ja tuttua. joka tulee lähelle myös tämän ajan ihmistä.
Canth on kuvannut henkilöidensä tunteita herkästi ja uskottavasti. Lehtori Hellmanin vaimossa nuori opettajaksi opiskeleva Selma, josta tulee seminaarin jyrkän ja ilottoman miehen vaimo, on kuvattu riipaisevan uskottavasti. Nuoren lahjakkaan naisen tunkeminen ahtaaseen kotirouvan rooliin musertaa hänet vähitellen kokonaan.
Laulaja -novelli kertoo sairaasta äidistä ja hänen köyhästä tyttärestään, jotka saavat vuosien kuluttua vieraakseen perheen adoptiopojan, josta on tullut kuuluisa laulaja. Laulaja on kuittenkin täynnä itseään, eikä huomaa entisen kotiväkensä suurta ahdinkoa. Hän vain pöyhkeilee, vaikka rakastava adoptioäiti on kuolemaisillaan.
Salakari-novellissa arkeen kyllästynyt perheenäiti joutuu miehensä johdattelemana vaaralliseen läheisyyteen, joka johtaa suhteeseen toisen kanssa.
Kodista pois käsittelee nuoren naisen elämää, ja miten pahat puheet vaikuttavat. Hän joutuu miettimään, kuinka paljon niistä tarvitsee välittää.
Ompelija-novellissa kahden nuoren naisen - kauppaneuvoksen tyttären ja ompelijan elämät risteytyvät yllättävällä tavalla. Novelli julkaistiin Suomen Kuvalehdessä 1894.
Lain mukaan-novellissa tehtailija Oppman tekee työmiehen vaimolle tarjouksen, josta on vaikea kieltäytyä. Novelli ilmestyi julkaisussa Kansan ääniä vuonna 1889.
Hanna on kertomus herkästä tytöstä, josta kehittyy fiksu nainen, jonka kuitenkin isä ja miesystävä painavat alas masennukseen asti, niin etä hän jää jo parikymppisenä elämän vaatimattomalle sivuraiteelle.
4.
Bandi: Syytös
7 kertomusta Pohjois-Koreasta
S&S
Ranskankielisestä laitoksesta suomentanut Raisa Porrasmaa, 189 s
Kirjailijan nimi, Bandi, joka tarkoittaa tulikärpästä, on salanimi. Kirjailija syntyi 1950 Kiinassa, jonne hänen vanhempansa olivat paenneet Korean sotaa. Hän varttui Kiinassa, mutta palasi vanhempiensa kanssa kotimaahansa.
Bandi kutsuu itseään pohjoiskorealaisten äänitorveksi. Hän on joutunut kokemaan monia kauheuksia: vuonna 1994 maassa puhkesi nälänhätä, jolloin Bandi menetti monia läheisiään. Kansaa kurittivat samaan aikaan sosialistisen talouden seuraukset ja kastijärjestelmä, julmin yhteiskuntajärjestys koko ihmiskunnan historiassa.
Bandi kirjoitti maansa ihmisten elämästä salassa, mutta hän luotti siihen, että jonakin päivänä hänen kirjoituksensa voitaisiin julkaista. Eräänä päivänä hänen luokseen saapui perhetuttu, joka kertoi suunnittelevansa pakoa Kiinaan. Bandi olisi tehnyt mielellään samalla tavalla, mutta ei voinut jättää perhettään. Vieraan tehdessä lähtöä hän tajosi käsikirjoitusta tämän mukaan, mutta tämä ei voinut taata käsikirjoituksen maasta pääsyä. Kuukausia myöhemmin tuntematon mies saapui Bandin luo ja oli valmis kuljettamaan käsikirjoituksen maasta ulos. Bandi epäröi, koska ei tuntenut miestä. Lopulta hän kuitenkin antoi tekstinsä miehen matkaan.
Kirjan 7 kertomusta ovat keskenään erilaisia ja hyvin koskettavia. Niiden kautta kansalaisten pelko, puute, nälkä, kylmyys, köyhyys, epätasa-arvo ja kaikenlainen mielivalta tulee järkyttävällä tavalla esille. Tavallinen pieni ihminen ei voi tehdä mitään järjestelmän hampaissa. Valtion päämies on jumala ja yksilöt ovat maan matostakin arvottomampia. Heidän tehtävänsä on olla systeemin osasia, mutta heidän loputon, järjetön raatamisensa ei onnistu antamaan kansalaisille edes heidän perustarpeitaan.
Kertomuksessa Niin lähellä mutta niin kaukana kerrotaan miehestä, jonka äiti on sairastunut. Sisar lähettää tiedon, että pojan, Myong-cholin, pitäisi tulla nopeasti äitiä tapaamaan, jos haluaisi nähdä tämän elossa. Äiti asuu junamatkan päässä, ei kovinkaan kaukana. Pojalle ei kuitenkaan myönnetä matkustuslupaa, vaikka hän käy sitä useamman kerran sisaren lähettämän sähkeen kanssa anelemassa. Myong-chol lähtee kuitenkin matkaan ilman matkustuslupaa ja joutuu piilottelemaan penkkien alla tai roikkumaan junan ovesta ulkopuolella. Hän pääsee kuin ihmeen kaupalla jo äidin kotikylään vievän sillalle, mutta ollessaan niin lähellä hän unohtaa varovaisuutensa ja joutuu pidätetyksi. Seurauksena on joutuminen useaksi viikoksi ankaralle työleirille, josta hän palaa niin huonossa kunnossa, ettei hänen vaimonsa edes häntä tunne. Äiti on tietysti jo kuollut pojan matkan aikana.
Suosittelen kirjaa lämpimästi, sillä on pysäyttävää ajatella, miten erilaisissa oloissa ihmiset joutuvat elämään. Kirjan lukeminen lisää ymmärrystä ihmisen avuttomuutta kohtaan kammottavan järjestelmän puristuksessa.
Kirjan kieli on myös hiottua ja nautittavaa. Bandi onkin maassaan arvostettu kirjailija.
5.
| Kristin Hannah: Satakieli WSOY 2019 Alkuteos The Nightingale 2015 Suomentanut Kaisa Kattelus 450 sivua |
Kuuntelin Kristin Hannahin kirjan Satakieli äänikirjana. Aloitin lukea sitä, mutta ei pitänyt kirjan kielestä, se tuntui kliseiseltä ja juoni ennalta arvattavalta ja yksinkertaiselta. Kun sitten sain Satakielen äänikirjana kuunneltavakseni, se ei yllättäen tuntunutkaan vain viihdekirjalta, jossa hyvät ovat hyviä ja pahat pahoja - vaan kirja vei minut vauhdilla mukanaan.
Kirja kertoo Ranskasta natsivalloituksen vuosina 1939 - 1944. Päähenkilöinä on kaksi siskoa, isosisko Vienne ja usean vuoden nuorempi Isabelle. Siskoilla on jo lapsuudesta keskinäisiä ongelmia, koska tyttöjen äiti on kuollut, eikä pikkusisko ole saanut tukea yksinäisyyteensä isosiskolta. Tukea ja myötätuntoa ei ole tullut tyttöjen isänkään suunnasta, joten perheen sisäiset ristiriidat ovat vielä ulkonaisten olosuhteiden lisäksi elämää taakoittamassa.
Nuorempi sisko, Isabelle, kuvataan oikukkaaksi ja sääntöihin sopeutumattomaksi. Hän etsiytyykin jo 18-vuotiaana vastarintaliikkeen palvelukseen ja viettää hyvin vaarallista elämää kuljettaessaan Ranskaan pudonnetita brittilentäjiä Pyreneitten yli turvaan.
Vanhempi sisko, Vienne, on onnellisessa avioliitossa, mutta hänen miehensä joutuu sotaan. Hän jää kotiin pikkutyttärensä kanssa selviämään sodan tuomasta nälästä ja kaikenlaisesta puutteesta. Tilanne vaikeutuu, kun heidän kotiinsa sijoitetaan asumaan natsiupseeri, Beck, jonka kanssa alkuksi meneekin yllättävän mukavasti. Tilanne kylläkin kärjistyy onnettomalla tavalla. Toinen Viennen ja Sophien luokse asumaan määrätty natsi onkin sitten pelottava otteissaan.
Vaikka Vienne aluksi vaikuttaa pelokkaammalta kuin sisarensa, hän toimii kuitenkin merkittävästi pelastaessaan parisenkymmentä juutalaislasta turvaan.
Sota ja natsimiehitys ei päästä kumpaakaan siskoa helpolla. Isabelle joutuu kärsimään Ravensbrukin keskitysleirin kauhut, ja Viennelle koituu omat seurauksensa.
Kirja liikkuu kahdella tasolla: Ranskan natsimiehityksen ajassa sekä vuonna 1995. Kirjan loppuvaiheet ovat tunteita koskettavat. Minulle nousi tippa silmäkulmaan, kun kuuntelin kirjan kirjan loppulukua Siinä monta perheensisäisiin ihmissuhteisiin liittyvää asiaa ratkesi kauniilla tavalla.
Suosittelen siis kirjaa, jos haluat tarttua vetävään lukuromaaniin - mutta kuten alussa jo sanoin: äänikirjana kirja toimii paremmin.
6.
Heather Morris: Auschwitzin tatuoija
Aula&Co
292 s
Auschwitzin tatuoija perustuu juutalaisen Lale Sokolovin todelliseen elämäkertaan, josta Heather Morris kiinnostui ja halusi tehdä siitä elokuvan. Aiheesta syntyi kuitenkin Sokolovin haastattelujen perusteella ensin kirjan, joka on kännetty jo 30 kielelle. Englantilainen TV-yhtiö on kuitenkin nyt kiinnostunut kirjasta, ja siitä on syntymässä sarja, joka esitetään tammikuussa 2020.
Lale Sokolov joutui keskitysleirille vuonna 1942. Hän oli kirjasta päätellen erittäin nokkela poika, joka osasi puhua kuutta, seitsemää kieltä, ja niin hän pääsi Auschwitzin keskitysleirin tatuoijaksi, jonka tehtävänä oli tatuoida tulijoiden vasempaan käteen numero. Hän itse sai tullessaan numeron 32407.
Kirjassa kerrotaan keskitysleirin elämästä, siinä vilahtelee pahamaineisten natsiupseereiden nimiä mm. Rudolf Höss. Lale Sokolov joutuu myös Mengelen kanssa vastakkain. Pari kertaa tämä kuuluisa leirin kuolemanlääkäri uhkailee ottavansa myös Lalen ihmiskokeisiinsa.
Kirjan keskeinen juoni on kahden nuoren. Lale Sokolovin ja Gita Furmanin rakkaus, joka kukoisti keskitysleirin olosuhteista huolimatta. Lale oli tatuoinut Gitan käteen numeron 34907, ja Gita asui naisten parakissa 29, jonka lähelle Lale yhä uudelleen etsiytyi ja lahjomalla vartijan pääsi puheisiin Gitan kanssa. Kuvassa ovat nuoret rakastavaiset Gita ja Lale. Vapauduttaan keskitysleiriltä he muuttivat asumaan Australiaan, minne muutti paljon juutalaisia 2. maailmansodan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti