Pysähtyneenä

Blogimme seuraajat ovat ovat huomanneet vuosien kuluessa, että olemme päivittäneet blogia vuorotellen Salomen kanssa muutaman päivän välein. Tarkkasilmäisimmät ovat ehkä havahtuneet siihen, että Salome ei ole päivittänyt vähään aikaan, vaan minä, Magdaleena, olen ollut kirjoittajana.
Salome on nyt sairaalassa heikossa kunnossa.
Pyydänkin kaikkia blogiystäviämme rukoilemaan hänen puolestaan.

Rakkauden lähde meille

rohkeutta pulppuaa.

Voimaa virtaa uupuneille,

Kristus meitä koskettaa.

Viiniksi hän häissä kerran

muutti veden arkisen.

Vielä voima saman Herran

uudistaa voi ihmisen.

                                                                                            Virsi 823:2 Anna-Mari Kaskinen

Elämänpuun puhetta

Tiberiaassa ollessamme tein Ruutin kanssa päivän retken lähellä ylhäällä kukkuloilla sijaitsevaan naapurikaupunkiin, Safediin. Matkasimme sinne rämisevällä paikallisbussilla ja ohitimme useita  Raamatussa mainittujen paikkojen tienhaaroja kuten Korasin ja Betsaida, joiden kohtalosta Jeesus puhui.
Lähes koko ajomatkamme ajan rinteen alapuolella välkkyi Gennesaretin järven hopeansininen, autereinen pinta.
Maininnan Safedin kaupungista voi myös löytää Raamatusta. Siellä sanotaan, ettei vuorella oleva kaupunki voi jäädä pimeyteen. Totta se olikin, iltaisin kaupungin valot saattoi nähdä kauas ympäristöön - jopa meidän asunnollemme, Shalomkotiin, asti.

Safedin kaupunki tunnetaan mm. taiteilijoiden kaupunkina. Kiersimme Kati-Ruutin kanssa kapeita kujia, joissa taidegallerioita sijaitsi aivan vieri vieressä. Kun jokaisella taiteilijalla oli oma tyylinsä, niin erilaista katseltavaa ja ihailtavaa riitti.

Olen liittänyt tähän blogipäivitykseen eräässä käsityöliikkeessä näkemäni silkkisen rukousliinan päässä olevasta käsintehdystä koristeesta, joka käsityötaiteilijan mukaan esittää elämänpuuta. Puu kiinnitti huomiotani hohtavilla silkkilangoillaan, mutta erityisesti se puhutteli rakenteellaan.

Puulla oli runsas ja värikäs lehvistö,  joka ylettyi liinan reunasta toiseen.
Mutta puu tarvitse terveeseen  kasvuun ja  pysyäkseen tasapainossa myös vahvat juuret.

Elämänpuumme ei voi olla vain kukoistavaa lehvistöä, vaan sen pohjana täytyy olla tietoisuus siitä, mihin kaikki hyvä perustuu.
Kaiken perustana on oman tilan näkeminen ja tunnustaminen, oman asemamme ymmärtäminen Jumalan edessä. Psalmirunoilija pyytää:

Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni.
Tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,
Herra, kuka silloin kestää?

Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi.
Sen tähden, Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi.
Sinua vastaan olen rikkonut, olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Käännä katseesi pois synnistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.

Jumala luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.
Älä karkota minua kasvojesi edestä, älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.

Elämänpuun terveet ja vahvat juuret imevät voimansa Jumalan antamasta armahduksesta.

Elämänpuun kukoistavat, viheriöivät ja kukoistavat oksat levittäytyvä ympärillensä tutkivina, suojaavina ja kantavat hedelmää vain Jumalan armosta.

En oo varma

Vuosia sitten minulla oli hoidossa kesälapsi, 9-vuotias poika, jonka kanssa kävin päivittäin tämmöisiä keskusteluja.

- Haluaisitko lähteä kanssani kauppaan, ostettais sulle jäätelöä?
- En oo varma.

- Onko tämä sininen sinun T-paitasi?
- En oo varma.

- Mennäänkö rantaan uimaan?
- En oo varma.

- Mitäs jos mentäis nyt nukkumaan?
  Ja taas kuului sama vastaus: - En oo varma.

Lapsi oli elänyt niin epävakaissa olosuhteissa, että hän oli oppinut suojautumaan olemalla varovainen. Mistään ei voinut - eikä saanut - olla varma, ettei tulisi pettymyksiä ja ikäviä yllätyksiä.
Lupauksiin ei kannattanut suhtautua varmana. Omalla tiedolla ja omilla mielipiteillä ei ollut väliä, kannatti kuulostella varovasti ympärillä olevien aikuisten oikkuja



Raamattu opettaa meille asioita varmoina.
Luukas perustelee kirjoittamistaan Teofilokselle Luuk. 1:4
jotta tietäisit, kuinka luotettava sinulle annettu opetus on.

Paavali puolestaan korostaa pyhiä kirjoituksia, jotka Timoteus on tuntenut lapsuudesta asti. Hän sanoo, että jokainen pyhä Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. 2. Tim:15-16

Näistä kirjoituksista voi saada varmuuden siitä, että Jeesus pelastaa syntisiä. Joh.3:16
ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Jumala ei luovuta kutsumistaan, vaikka ihminen karkailee ja rimpuilee, hän ei jätä työtään kesken
Fil. 1: 6 Paavali sanoo:
Minä luotan siihen, että Jumala joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen.

Paavali nostaa Abrahamin esikuvaksi uskonsankarista, joka ei epäillyt, vaan sai voimaa uskostaan. Hän eli varmana siitä, että Jumala pystyy tekemään sen, mitä on luvannut. Room. 4: 20-21

Hieno vakuutus Jumalan vankkumattomasta tuesta löytyy Room. 8: 38-39
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu, voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa, meidän Herrassamme.

Näin alkuvuonna ajatukseni kiinnittyy sanaan tulevaiset. 
Voin turvallisesti luottaa siihen, ettei mikään edessä oleva asia ole Jumalalle tuntematon.
Kaikki on hänen tiedossaan ja hallinnassaan.

Tikapuuni eivät katkea kesken, vaan tiedän minne olen kipuamassa. Voin olla varma määränpäästäni.


Puhuttelevat veistokset on kuvattu Safedin taiteilijakaupungissa Israelissa.
Valitettavasti en tiedä taiteilijan nimeä ...

Ystävänpäivän aikaan

Tyttäreni lähti viettämään yksin laatuaikaa.
Hän otti auton ja ajoi muutamaksi päiväksi maaseudun rauhaan. Häntä ei huolestuttanut eläminen paikassa, missä lähinaapurin valot vilkkuvat kaukana järven takana.
Hän asettui tyytyväisenä taloksi ja alkoi hääräillä niin kuin vanhassa talossa pitääkin.
Hän lapioi pihatien lumesta, kantoi puita liiteristä ja sytytteli tulet uuneihin.
Hän ei halunnut avata edes radiota, televisiosta puhumattakaan, tulen humina uuneissa riitti viihdykkeeksi.

Mutta kun huoneet lämpenivät, niin jopa alkoi tapahtua! Pieni ja harmaa olio vilisti lattian poikki, toinen pisti vaalenpunakorvaisen päänsä esiin lattianrajasta ja kolmas putosi piipunraosta uunin kylkeä pitkin. Tytär alkoi päättäväisesti puuhailla laudankappaleiden ja vasaran kanssa, tiukkana hän sulki kutsumattomien vieraiden kulkureitit.
Kavereilleen hän lähetteli urheita tekstareita: "En ole täällä ollenkaan yksinäinen! Ystäviä riittää."
       
Parin päivän kuluttua mieheni ja minä kuitenkin lähdimme kutsumattomaksi pelastuspartioksi kahden koiran kanssa, joista toinen on pihakoira, luulimme, että koira olisi armoton hiirenmetsästäjä. Toisin kuitenkin kävi: tämä koira olikin poikkeusyksilö ja suorastaan pelkäsi hiiriä!


Joskus on virkistävää olla yksin. Jos yksinäisyys on kuitenkin jatkunut pitkään, ja siihen on joutunut tahtomattaan, mieli voi muuttua epätoivoiseksi.
Silloin on tärkeää muistaa, että on olemassa yksi, joka ei koskaan väisty viereltä. Hän on elävä, kaikkialla oleva Jumala.

Vaikka elämäntilanteet muuttuvat, niin surun ja yksinäisyyden keskellä on hyvä tarttua ajatukseen, ettei Jumala ei kuitenkaan muutu. Hän on yhtä luotettava silloinkin, kun meillä on vaikeaa ja paha hätätilanne kuin hyvinä ja onnellisina päivinä.

Raskailta ja vaikeita ajanjaksoilta kukaan ei voi elämässään välttyä. Hyvää  varustautumista jo etukäteen hyvinä aikoina on Jumalaan tutustuminen ja Raamatun lukeminen. Silloin vaikeiden aikojen tullessa tietää keneen voi turvata.

Kun mietin yksinäisyyttä ja Jumalan siihen tuomaa lohdutusta, mielessäni alkoi soida Aino Pekkarisen runo "Yksin en kulje, en hetkeäkään",  joka muistuttaa siitä, että Jeesus on paras ystävämme. Hän ei jätä meitä hetkeksikään oman itsemme varaan.

Mietin, mistä löytäisin Pekkarisen laulun sanat. Kävelin alakerran varastoon ja tempaisin hengellisten lehtien pinon keskivaiheilta kolmen vuoden takaisen lehden, jonka avasin "sattumalta". Juuri siinä avaamallani aukeamalla olivat etsimäni laulun sanat!




Yksin en kulje, en hetkeäkään.
Vierelläin aina mä Jeesuksen nään.
Suojellen varjellen,
nostaen auttaen.
Kanssani hän käy 
kautta
maailman tään. 


Magdaleena ja Salome toivottavat
iloista ystävänpäivää
kaikille blogin lukijoille!

Kantaa

Päijänteen jäätyminen kesti kauan tänä talvena. Avoin vesi velloi pitkään Varaslahden rannoilla.

Kun sitten alkoi sataa lunta, se muodosti pettävän kerroksen ohuen hyhmän päälle.

Koirani, joka on tottunut siihen, että laskeudumme talvisin polkua jäälle, ei ole millään tahtonut ymmärtää sitä, ettei jäälle ole voinut mennä kävelemään ja telmimään. Joka kerta kun ohitimme rantaan menevän polun, se kiskoi toiveikkaana, että tännepäin!

Vasta tammikuun puolivälissä sitten Päijänne alkoi jäätyä. Eilisaamuna kun kävin taas koirani kanssa katsomassa lahden jäätilannetta, niin uimarantaa vastapäätä olevaan saaren nuotiopaikalle vei hiihtolatu, mutta meille kahdelle sopivia kävelypolkuja ei ollut vieläkään syntynyt.

Tuntuu hyvältä olla turvallisella maaperällä tai kestävällä jäällä. Joskus elämä saattaa mennä niin vaikeaksi, että tuntee olevansa kuin lastu laineilla, eikä tukea missään. Kun joutuu tällaiseen tilanteeseen, ovat ystävät tarpeen.
Ystävät ovat kanssamme aurinkoisina ja pilvisinä päivinä. He seisovat rinnallamme silloin, kun myrskyää. Pienikin lohduttava sana voi olla sellainen, johon takertua, vaikka se olisi kuinka kliseinen: - Asioilla on tapana järjestyä. Tai: - Älä sure, elämä kantaa.

Sananlaskuissa huudahdetaankin ilahtuneena: -Kuinka hyvä onkaan oikeaan aikaan sanottu sana! 
Snl. 15:23

Uskovilla ihmisillä elämän vastamäissä ovat tukena Raamatun lupaukset, joihin takertua. Kun Mooses siunasi Israelin, hän sanoi: - Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat ikuiset käsivarret. 5. Moos. 33.

Silloin ihminen voi rauhoittua ja sanoa kiitollisena: - Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Ps. 139:5

Eikä edes jään murskaaminen ole Jumalalle temppu eikä mikään. Hänellä on vaikeuksiin ratkaisu, pelkoihin ja ahdistuksiin lohdutus.

"Haiku"

Jo aikaa sitten eläkkeelle jäänyt rakas poikaserkkuni on ollut tänä jouluna runollisella päällä. Uuden vuoden koittaessa hän lähetti ainoalle tyttö(= mummo)serkulleen runon, jonka nimi oli Taivashaiku. Se meni näin:

                       " Pimeässä ahdistuu
                         Taivaassa varmaan kirkkaus
                         Mitä sitten näkee "
                        
Runon lopussa oli juhlallinen toivotus:  Valaisevaa uutta vuotta!
Mieheni vastasi hänen kolmannella rivillä olleeseen kysymykseensä, (= mitä sitten näkee) näin:
                       - Siellä on koti.

KOTI? Me etelän ihmiset uuvumme tähän märkään pimeyteen. Sain Magdaleenalta Keski-Suomesta upean kuvan korkeiksi, luoduista pihapenkoista ja katoilla lepäävistä lumipatjoista. Valoa, valoa, valoa - tänne myös - kiitos.

Lähetin hänelle vastineeksi kuvan omalta kuraiselta pihamaaltani ja toivoin saavani häneltä myötätuntoa. Mutta katsottuaan kuvaa hän kysyikin, että mitkä ovat nuo kuvan vasemmalla laidalla olevat kirkkaat, kuin kultaiset tikapuut, jotka ovat kaatuneet kuraisen ajotien päälle?
Katsoin...enkä osannut vastata.
          

Muuallakin tässä kuvassa on nähtävissä kuran seassa kultaa. Mitä mahtaa olla? Ei äly riitä muuhun kuin äimistelyyn, mutta tätä kuvaa katsellessani ei voi muuta kuin hyräillä vanhaa lastenlaulua:

" Onpa taivaassa tarjona lapsillekin, jotka Jeesusta rakastavat,
   kultakruunut ja valkeat vaattehetkin, harput joilla he soittelevat.

   Puhdas kulta on tie jota astelevat,  kera laulaen enkelien.
   Karitsan siellä kasvoja katselevat. Veriuhria syntisien.

Jk. Tämä tarina on kirjoitettu alkuvuodesta. Nyt saa meillä täällä etelässäkin puskea jo lumitöitä.

Focus on God

Olen viime yönä palannut safarilta Etelä-Afrikasta. Lähdin matkalle hyvin epäröivällä mielellä, koska en osannut odottaa mitään. Kuitenkin jo ensimmäinen aamuajelu avoimella maastoautolla koukutti minut täysin Afrikkaan ja eläimiin.
Olimme lähteneet viideltä liikkeelle ja ajoimme punahiekkaista tietä akaasiapuiden keskellä. Silloin tien keskellä nousevaa aurinkoa vasten seisoi puidenkorkuinen kirahvi. Aamun valo ympäröi kirahvin kuin sädekehä. Eläin ei ollut millään tavoin pelokas. Myöhemmin kirahvit osoittautuivat niin uteliaiksi, että kuljimme monena päivänä mieheni kanssa tietä, jonka toisella puolen muutaman metrin päässä meitä seisoi ihmettelemässä puoli tusinaa kirahveja, ja tien toisella puolen nyhti seepralauma ruohoa, niiden takana hyppeli kymmeniä antilooppeja ja yksinviihtyvä gnu huuteli nimeään varjossa läheisen puun alla.

  

Vaarallisemmat eläimet olivat sähköaidalla aidatulla alueella, jonne pääsi vain safariauton kyydissä. Autoa eläimet eivät pelänneet ollenkaan, joten niiden viereen oli helppo päästä.
Näimme leijonaperheen, jonka kolme pentua lähtivät isä- ja emoleijonan seuratessa saalistamaan virtahepoa. Hippo-parka näytti kovin paksulta ja kömpelöltä, kun laukkasi henkensä hädässä pakoon sitä piirittäviä nuoria leijonia. Onneksi lähellä oli lampi, jonka turviin hippo pääsi sukeltamaan. Leijonat jäivät lammen rannalle tyytymättöminä katselmaan hipon sukellusta - eiväthän kissat kastele tassujaan.

Olin etukäteen katsellut youtube-videoita Kololosta, mutta vakuuttunut siitä, että ne eivät voi olla mahdollisia. Tuntui kummalliselta ajatella, että voisi turvallisesti kävellä villieläinten keskellä, ja että terasssin eteen voisi ilmestyä outoja vierailijoita. Saimme kuitenkin pari kertaa rappujen eteen rauhassa märehtiviä antilooppeja, edestämme vilisti paviaanilauma villisti kiljuen ja seurasimme kymmenien elefenttien laskeutumista jonossa vastakkaiselta vuoren rinteeltä samalla kun söimme parvekkeella lounastamme. 

Kun ajoimme lähtöpäivänä Johannesburgin lentokenttää kohti, poikkesimme Pretorian kaupungissa.
Pretoriaa lähestyttäessä oli kaksi valtavaa n. 20 metriä pitkää valomainosta, jotka saivat hyvälle mielelle. Ensimmäissä oli teksti: JESUS LOVES YOU. Sen alareunassa oli viittaus tuttuun raamatunkohtaan Joh. 3:16.
Toinen  20-metrinen valomainos yllätti: siinä oli nuoren tytön kasvot, joille tuuli oli puhaltanut vaaleaa tukkaa. Teksti kertoi FOCUS ON GOD sekä viittaus Jesajan kirjaan.

Tunsin mielessäni, että näihin sanoihin tiivistyi koko matkani Etelä-Afrikkaan, kaikki näkemäni eläimet ja muut luonnon ihmeet. Kaikki tiivistyi ajatukseen Luoja Jumalasta ja siihen, että hän on kaiken takana, että koko tarkoituksenmukainen monimuotoisuus ja ekosysteemi ei ole vain puhtaan sattuman tulosta, vaan että kaiken takana on ihmeellinen äly ja suunnitelma siitä, miten kaikki toimii.
Yhdenkään seepran nahka ei ole samanlainen, kuten meidän jokaisen sormenjälkikin on erilainen.
Focus on todellakin Jumalassa.