Onni potkii - tai sitten ei

 Vietin ekaluokkalaisen lapsenlapseni kanssa  iltapäivää. Tyttö koki yksinolon kotonaan hieman pelottavana, ja koska olin käymässä kaupungissa, menin hänen seurakseen.

Lapsi kaivoi esille vanhan tutun Afrikan tähden, jota muistan pelanneeni aikoinaan jo siskojeni kanssa. Sitten pelasin sitä omien lapsieni kanssa, viimeisimpänä muistan pelit silloin yläasteikäisen kuopukseni kanssa, jolloin otimme rooleja: olimme toimittajia, löytöretkeilijöitä, kauppiaita jne. ja sepitimme henkilöillemme tarinoita nopan heittojen tahtiin.

Nyt ekaluokkalaistani potki onni. Pelasimme 10 kertaa, ja tyttö voitti joka ikisen. Ihmettelin sitä kovin, koska kyse oli puhtaasta pelionnesta.

Mietin siinä pelatessamme, miten elämä ilman kontaktia taivaalliseen Isään tuntuu yhtä sattumanvaraiselta arpapeliltä kuin Afrikan tähden pelaamisessa. Harhailemme elämässä tavoitteelta toiselle. Edessäoleva toive tai haaste voi kuitenkin osoittautua kuitenkin kovin toisenlaiseksi, kuin olemme etukäteen toivoneet. Pelimerkin takaa voi löytyä suuri taloudellinen menestys, mutta yhtä hyvin se voi kätkeä taakseen  pelkkää tyhjää tai suorastaan romahduksen. Pelin kolme rosvoa saavat nuoren pelaajan sydämen hypähtämään, elämänpoluilla on aina vaanimassa epävarmuus.

Snl. 16: 33 Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra.

Vaikka välillä  elämän käänteet tuntuvat sattumanvaraisilta, kuitenkin kaiken takana on Jumalan hyvä suunnitelma.  Kun annamme elämän ohjakset Isämme käteen, voimme luottaa siihen, että kaikki koituu viime kädessä kuitenkin parhaaksemme. Tämän voi huomata, kun tarkastelee elämäänsä taaksepäin. Vaikeisiinkin vaiheisiin on kätkeytynyt Jumalan apu, johdatus ja siunaus

Virsi 397

Kun on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa,
kuin on tähti taivahalla,
lintu emon siiven alla.

Herra seurakunnassansa
aina hoitaa lapsiansa.
Armonsa hän heille antaa,
käsillänsä heitä kantaa.

Käsistä ei väkevistä
mikään heitä irti riistä.
Omakseen hän heidät osti,
kuolemasta eloon nosti.

Milloin murheet heitä kohtaa,
niiden alla Herra johtaa,
ilon, lohdun antaa heille, 
uuden voiman  uupuneille. 

Käyköön myöten taikka vastaan,
eipä Isä hylkää lastaan.
Herra ohjaa parhaaksemme
kaikki vaiheet päiviemme.

Lina Sandell 1855

Eräs tapaaminen

Uskollinen ystävä on vahva turva, joka sellaisen löytää, löytää aarteen. Sir 6: 14

Sain pöydällä olevat auringonkukat ystävältäni, jonka luona vierailin kuluneella viikolla. Oli kulunut luvattoman pitkä aika siitä, kun edellisen kerran tapasimme, ja ystäväni kysyikin, mistä oikein puhuisimme.
- No, Israelista ja hepreasta tietysti, vastasin.
Purskahdimme nauruun, sillä molemmat olivat meidän vakioaiheitamme.

Ystävälläni, vanhalla rovastilla, oli kaksi häntä askarruttavaa kysymystä.
Ajatellaanko Israelissa, että elämme lopun aikaa?
Odottavatko juutalaiset Messiasta?

En tuntenut olevani mikään asiantuntija vastaamaan hänen kysymyksiinsä. Osasin vain sanoa sen, että sotaa Israelissa odotetaan, levottomuutta riittää kolmesta suunnasta. Pahin uhkaaaja on tietysti Iran. Kerroin tapamistani israelilaisista, jotka puhuessaan tulevaisuudesta, sanovat: kun sota tulee. He eivät jossittele, vaan puhuvat sodasta varmana asiana.

Odottavatko juutalaiset sitten Messiasta? Heillä on varmaan kahdenlaista odotusta, on niitä, jotka odottavat Messiasta tulevaksi ensimmäisen kerran. Toinen ryhmä on messiaaninen, Jeshuaan=Jeesukseen uskovat, juutalaiset. Heidän joukkonsa on varmaan melko samanlainen kuin suomalaistenkin uskovien: toiset odottavat hyvinkin innokkaasti, mutta toisille asia on etäinen.

Pyysin ystävääni, että hän osallistuisi seuraavalle pitämälleni hepreankurssille, mutta hän ravisti tarmokkaasti päätään. Ei, ei hän millään ehtinyt. Aina kun hänellä oli vapaahetki, hän halusi järjestellä tavaroitaan, heittää tarpeettomia pois ja laittaa merkitykselliset näkyviin.
Hän ei sanonut ääneen sanaa kuolinsiivous, mutta se leijui ilmassa. Olihan ikävuosia kertynyt jo runsaasti, ja joku pysäytyskin oli hänelle ehtinyt tulla.

Ajattelin, etten kestäisi eroa ystävästäni millään. Hän on hengellinen äitini, johon katson ylöspäin. Kuuntelen tarkoin hänen ajatuksiaan ja käsittämättömän tuoreita oivalluksiaan. Nautin hänen rehellisyydestään ja mutkattomuudestaan. Iloitsen nokkelasta huumorista.

Hän on näitä temppelin pylväitä, joihin nojautua.

Ilmestyskirjassa puhutaan Filadelfian seurakunnalle temppelin pylväistä näin:

Siitä, joka voittaa, minä teen pylvään Jumalan temppeliin, eikä hän joudu milloinkaan lähtemään sieltä. Minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, uuden Jerusalemin, joka laskeutuu taivaasta Jumalani luota, ja oman uuden nimeni.

Auringonkukkia ystäväni puutarhasta

Rohkaisua palettiveitsellä ja raamatusta

My private exhibition

Onnistuin vuosia sitten ostamaan Tiimarin loppuunmyynnistä kolme muovikassillista askartelumateriaaleja mm. runsaasti akryyliväripurkkeja.
Ne tulivakin hyvään käyttöön, kun pidin srk:ssa lapsille maalauspäiviä sekä isovanhemmille leirejä.

Nyt kuitenkin maalit olivat lähes unohtuneet ja jo kuivumaisillaan. Availin puolityhjiä purkkeja, ja keksin, että jos hankkisin muutaman palettiveitsen, voisin surkeilematta käyttää purkkien loput. Levitellä maalia kerrankin oikein sydämen kyllyydestä.

Kukkakuvia syntyikin sitten 18, joista rakentelin Ifolor-kirjan Rohkaisun sanoja ja kuvia. 
Rohkaisun sanat poimin suoraan raamatusta.  

 Älä pelkää,
sillä minä olen 
kanssasi.
Älä arkana pälyile ympärillesi,
sillä minä olen sinun Jumalasi.
Minä vahvistan sinua,
minä autan sinua,
minä tuen sinua 
vanhurskauteni oikealla kädellä.

Jes. 41:10

Tämä raamatunlause on minulle erityisen
tärkeä ja läheinen, sillä sain sen rippikoulun
muistolauseena kauan sitten.

 Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?
                                  Room. 8:33

Tämä on todellinen lempparilauseeni - ja se on aivan totta!










Ole luja ja rohkea!    Joos. 1: 6

Toivoisinpa olevani luja ja rohkea, on hyvä muistuttaa itselleen, että yrittäisi pyrkiä noita ominaisuuksia kohti.

Sitten itselleni erittäin ajankohtainen rohkaisu:

Vanhuuteenne asti
minä olen sama,
vielä harmaantuneinakin
minä teitä kannan.
Niin minä olen tehnyt,
ja vastedeskin minä nostan,
minä kannan 
ja minä pelastan.

Jes. 46: 4 

Ja vielä tarkka ohje rukoilemiseen:

Älkää olko mistään huolissanne.
Saattakaa aina se,
mitä tarvitsette
rukoillen,
anoen
ja kiitoksen kanssa
Jumalan tietoon.

Fil. 4:6

 Lisää Rohkaisun sanoja ja kuvia löydät sivupalkista alimpana.

Siemeniä tulevaisuuteen

Kiinalaisen sananlaskun mukaan  voit laskea yhden omenan siemenet, mutta et voi tietää, kuinka monta omenaa niistä kasvaa.

 Sananlasku on pyörinyt mielessäni, kun olen eri tavoin puuhaillut omenien parissa. On ollut hauskaa tehdä omenasosetta, piirakoita ja omenapuuroa, mutta vähemmän hauskaa on ollut haravoida puolivillin puun alta madonsyömiä, jotka kaiken lisäksi ovat kuhisseet ampiaisia.

Onneksi pihapiirissä löytyy terveitä ja mehviäkin lajikkeita.
Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä. Jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan, on tuttu kohta raamatusta. Matt.12: 33.


Jeesus kiivastui tien reunassa kasvavalle viikunapuulle, josta hän yritti etsiä hedelmiä. Kun niitä ei löytynyt, hän kuivatti puun ankarilla sanoillaan: - Ikinä et enää tee hedelmää.
Matt. 21: 19 - 22.
Vakavaa puun näkökulmasta!

Puun tehtävä ei jää vain sen oman sadon tuottamiseen, vaan se ylettää vieläkin pidemmälle. Hedelmien siemenet vievät viestiä eteenpäin.
Millainen on meidän vaikutuksemme - millaisia siemeniä kylvämme?
Nouseeko niistä joskus puu, joka puolestaan kasvattaa paljon hedelmiä ja uusia siemeniä?

Vai annammeko matojen nakertaa hedelmät ja tuhohyönteisten kovertaa ja kaivautua sydämeen ja mieleen?

Jeesus kuvaa taivaallista Isää suurena puutarhurina, joka karsii puista kuivuneita oksia - suorastaan hävittää ne. Joh. 15: 1 - 6.
Jumala haluaa nähdä meidät kauniina ja sopusuhtaisina puina, joiden oksat suojaavat ja turvaavat lähiympäristöä. Hän näkee tulevaisuutemme, luottaa, että hänen ohjauksessaan tuotamme hedelmää. Hän haluaa siunata uskonsiemenet ja kaiken alkavan hyvän. Hän antaa aikaa siementen kehittymiseen kypsyvässä hedelmässä.  

Lasimaalaus Vivamosta

Herran siunauksen voi lukea futuurissa. Näin se ei ole pelkkä pyyntö, vaan sen sisältämä lupaus ylettää tuleviin päiviin. Voimme nähdä sen Jumalan rakastavana kädenojennuksena ja ottaa rohkaisuna vastaan.

Herra siunaa Sinua
ja varjelee Sinua.

Herra kirkastaa
kasvonsa Sinulle
ja on Sinulle armollinen.

Herra kääntää kasvonsa
Sinun puoleesi
ja antaa Sinulle rauhan.

Joutilaisuutta ja pyhää huolettomuutta

Tässä eräänä sunnuntaina 7-vuotias lapsenlapseni, Julius, ja hänen isotätinsä viettivät tuntikausia auringonpaisteessa istuskellen.  He olivat asettuneet kököttämään perunamaan taakse pilvikirsikan alle.
Mitä he oikein siellä tekivät?  Nauttivat viimeisten kesäpäivien lämmöstä, tarkkailivat kiven alta vilahtelevia sisiliskoja ja keskustelivat verkalleen elämästä.
Isotäti kysyi pojalta: - Mikä sinä haluat olla isona?
Poika mietti pitkään ja hartaasti. Sitten kuului vastaus: - Minusta tulee tietysti liskonmetsästäjä.

Katselin näitä kahta eri-ikäistä ystävystä kauempaa ja ajattelin, miten hienoa onkaan kiirettömyys, tuollainen leppeä joutilaisuus, joka ei vaadi mitään, vaan antaa ajatusten vapaasti vaellella sinne tänne. Voi tehdä jotain, tai olla tekemättä mitään. Voi sanoa ihan sitä, miltä tuntuu. Voi viipyä hyväksynnässä ja luottamuksessa.


Itse olin Helsingin-matkallani erään ystäväni kanssa Lasipalatsissa kahvilla ja tulin kertoneeksi hänelle minua painavia asioita. Ystäväni, joka ei vielä ole kovin tuttu uskonasioiden kanssa, kysyi minulta henkilökohtaisen kysymyksen.
- Millaista se on, kun rukoilee, ja tuntuu, ettei Jumala kuule, eikä vastaa. Eikö se koettele sinun uskoasi?
Nojauduin tuolissani taaksepäin. - Tietysti se koettelee. Mutta yritän opetella koko ajan pyhää huolettomuutta.
- Pyhää huolettomuutta?
- Niin juuri. Jos koko ajan rukoilisin näin. (Näytin oikein konkreettisesti ystävälleni tiukasti yhteen rutistettuja käsiäni. Rystyset loistivat kireinä ja valkeina!) Olisin silloin sidottu monin tuskaisin ajatuksin ongelmiini. Nyt sanon vaan Jumalalle: "Tiedät, Isä, kyllä kaiken!" Silloin annan Jumalalle tilaa toimia. Hän hoitaa ongelmani parhaalla mahdollisella tavalla. On tosi mielenkiintoista nähdä, miten hän järjestää asiat.

Ystäväni leikkasi haarukallaan kakusta pienen palan ja nyökytteli.

Pyhä huolettomuus kuulosti meidän mielestä oikein hyvältä asenteelta.

 Ristiin mahtuvat kaikki elämän sävyt. 

Värejä ja liikettä

Black waves

Palasin parin päivän Helsingin matkalta. Maakunnasta lähteneelle löytyy aina uutta ja ihmeteltävää.
Nyt aivan kaupungin ydinkeskustaan oli noussut uusi museo Amos Rex,  joka keskittyy uuden teknologisen taiteen esittelyyn. Museon videoteokset olivatkin jotain aivan ennenkokematonta. Näyttelyyn tulija otettiin mukaan teokseen, sillä teokset olivat hallin kokoisia, ja katsoja käveli teosten sisällä.
Valojen leikki ja kuvien liike oli suorastaan mykistävää.

Graffiti Nature

Kiitos, taivaan Isä, että olet
luonut kaikki värit.
Kiitos, ettei maailmamme ole ikävä
väritön
mustavalkoinen.

Värit ovat sinun ylimääräinen lahjasi,
jolla ilahdutat meitä.

Värien määrä on niin runsas,
niin vivahteikas,
ettei silmämme pysty kaikkia sävyjä
edes erottamaan.

Kiitos, että saamme elää, nauttia, iloita
värikkäässä
maailmassa.

Kiitos, että kohta meitä ympäröivät
syksyn lämpimät värit,
kellanpunan kirjo

syleilee hehkuva kulta.

Vortex of Light Particles

Kiitos, taivaallinen Isä,
myös liikkeen ihmeestä.
Kiitos, että pystymme liikkumaan
omin neuvoin
paikasta toiseen.
Emme ole puita juurineen,
kukkia niityillä,
tienreunoilla
paikallamme,
emme raskaita kiviä,

saamme siirtyä paikasta toiseen
luomassasi maailmassa.

Kiitos, että saamme katsella
liikkeen ihmettä
itsessämme
muissa
luonnossa

Liikkeen kauneutta - kiitos

Väreistä hullaantuneena ostin tulisiksi uudet akryylit :)

Hengellistä "konmaritusta"

Kun kaikkea on liikaa, ja elämme jonkinlaisessa tavarataivaassa, japanilaisen Marie Kondon lanseeraama "konmarittaminen" on saanut suuren suosion. Jopa niin suuren, että Marie, kolmisssakymmenissä oleva yhden tyttären äiti, on noussut ideallaan 100 vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Marien siivousvallankumouksen lumoihin on joutunut yli 7 miljoonaa ihmistä ainakin 40 maassa.

Mitä oikein on "konmaritus"? Siinä käydään läpi kaikki omistamasi. Jokaisen tavaran kanssa keskustellaan, tuottaako se iloa, vai ei. Jos tavara ei tuota iloa, se joutuu roskiin. Sitä ennen se kuitenkin hyvästellään ja kiitellään silittelemällä: - Olit hyvä villapusero, mutta nyt saat mennä. Kiitos, että lämmitit minua.

Marie Condon mukaan kyse on tavaran raivaamisesta ja järjestyksen ylläpidosta. Lopptuloksena on siisti ja järjestyksessä oleva koti, jossa kullakin tavaralla on paikkansa ja jäljelle jääneet tavarat tuottavat iloa.

Kun luin Marie Condon kirjan, innostuin siitä sen verran, että järjestelin alusvaatelaatikkoni ja kääntelin vaatteeni tiukoiksi Marien neuvomiksi itsestäänseisoviksi patukoiksi. Siihen innostukseni sitten lopahti.
Aloin miettiä, miten hyödyllistä olisi tehdä muunkin elämän - vaikkapa ajankäytön kannalta tällaista "konmaritusta".

Päivämme täyttyvät erilaisista asioista. Jotkut niistä ovat perusasioita, kuuluvat elämänhallintaan: työssäkäyminen, ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivoaminen, pyykinpesu, lasten ohjaaminen. Näistä tuskin voi tinkiä, mutta varsinkin kotitöiden kohdalla voi kysyä, tuottavatko ne minulle iloa, voisinko tehdä jotain toisin, miten saisin töihin helpotusta.

Vapaa-ajan viettäminen onkin mutkikkaampi juttu. Onko päivässäni sellaisia asioita, jotka voisin surutta heittää menemään, jotka ovat vain tapoja, jotka eivät tuota iloa, eivätkä vie eteenpäin. Kovin helposti lysähdämme sohvannurkkaan, katsomme TV-ohjelmia, jotka sillä hetkellä saattavat rentouttaa, mutta jättävät tyhjän maun. Selailemme aikauslehtiä, joiden sisällön unohdamme samalla, kun laskemme lehden kädestä. Luemme kirjoja, joissa mässäillään mm. väkivallalla ja murhilla.

Olisiko näin syksyn alussa mahdollista "konmarittaa" aikaani ja pyrkiä eroon sellaisista asioista, jotka eivät anna mitään, vaan passivoivat ja virkistämisen sijasta suorastaan väsyttävät?
Luova ote elämästä puuttuu.


Onko ajankäyttöni ollenkaan taivaallisen Isän tahdon mukainen? Miten hän haluaisi, että käyttäisin tämän ainoan elämäni?

Kuinka paljon annamme ajastamme Raamatun lukemiselle, rukoukselle ja seurakuntayhteydelle,
lähimmäisen kuuntelemiselle ja auttamiselle?
Kun jonninjoutavat aikasyöpöt on tarpeettomina "konmaritettu", niiden sijaan voisi tulla elämään uutta hengellisyyttä.