sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Onni potkii - tai sitten ei

 Vietin ekaluokkalaisen lapsenlapseni kanssa  iltapäivää. Tyttö koki yksinolon kotonaan hieman pelottavana, ja koska olin käymässä kaupungissa, menin hänen seurakseen.

Lapsi kaivoi esille vanhan tutun Afrikan tähden, jota muistan pelanneeni aikoinaan jo siskojeni kanssa. Sitten pelasin sitä omien lapsieni kanssa, viimeisimpänä muistan pelit silloin yläasteikäisen kuopukseni kanssa, jolloin otimme rooleja: olimme toimittajia, löytöretkeilijöitä, kauppiaita jne. ja sepitimme henkilöillemme tarinoita nopan heittojen tahtiin.

Nyt ekaluokkalaistani potki onni. Pelasimme 10 kertaa, ja tyttö voitti joka ikisen. Ihmettelin sitä kovin, koska kyse oli puhtaasta pelionnesta.

Mietin siinä pelatessamme, miten elämä ilman kontaktia taivaalliseen Isään tuntuu yhtä sattumanvaraiselta arpapeliltä kuin Afrikan tähden pelaamisessa. Harhailemme elämässä tavoitteelta toiselle. Edessäoleva toive tai haaste voi kuitenkin osoittautua kuitenkin kovin toisenlaiseksi, kuin olemme etukäteen toivoneet. Pelimerkin takaa voi löytyä suuri taloudellinen menestys, mutta yhtä hyvin se voi kätkeä taakseen  pelkkää tyhjää tai suorastaan romahduksen. Pelin kolme rosvoa saavat nuoren pelaajan sydämen hypähtämään, elämänpoluilla on aina vaanimassa epävarmuus.

Snl. 16: 33 Helmassa arpaa ravistellaan, tuloksen ratkaisee Herra.

Vaikka välillä  elämän käänteet tuntuvat sattumanvaraisilta, kuitenkin kaiken takana on Jumalan hyvä suunnitelma.  Kun annamme elämän ohjakset Isämme käteen, voimme luottaa siihen, että kaikki koituu viime kädessä kuitenkin parhaaksemme. Tämän voi huomata, kun tarkastelee elämäänsä taaksepäin. Vaikeisiinkin vaiheisiin on kätkeytynyt Jumalan apu, johdatus ja siunaus

Virsi 397


Kun on turva Jumalassa,
turvassa on paremmassa,
kuin on tähti taivahalla,
lintu emon siiven alla.

Herra seurakunnassansa
aina hoitaa lapsiansa.
Armonsa hän heille antaa,
käsillänsä heitä kantaa.

Käsistä ei väkevistä
mikään heitä irti riistä.
Omakseen hän heidät osti,
kuolemasta eloon nosti.

Milloin murheet heitä kohtaa,
niiden alla Herra johtaa,
ilon, lohdun antaa heille, 
uuden voiman  uupuneille. 

Käyköön myöten taikka vastaan,
eipä Isä hylkää lastaan.
Herra ohjaa parhaaksemme
kaikki vaiheet päiviemme.

Lina Sandell 1855

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti