Lapsen suusta.

Suomi-neidolla on tällä hetkellä pähkäiltävänä kaksi 'ylitse muiden' ongelmaa. Talous ja pakolaisvirta. Taidamme itse kukin näiden asioiden edessä olla ymmällämme ja mietimme, että tarttis tehdä jotakin...

Kansallamme oli muinoin tapana sanoa, että lasten suusta totuus.  En tiedä sanooko kansa yhä niin, mutta minä luin aamusella tyttäreni facebookista hänen ja hänen 10-vuotiaan poikansa keskustelun, joka oli käyty eilen Helsingin keskustassa. Minusta siinä keskustelussa pojan suusta putoili ainakin jonkinlaisen totuuden siemeniä. Kirjoitan tapahtumasarjan nyt tähän (omin sanoin).

Kun äidin piti piipahtaa DNA-kaupassa, jäi poika näyteikkunan taakse odottamaan, jopa mielellään, sillä siinä oli iso tv-ruutu, josta tuli liigakiekkoa. Ikkunan edessä seisoi myös  muutamia peliä seuraavia pakolaismiehiä. Kun äiti oli ostoksensa tehnyt ja poika ja äiti lähtivät autolle, sukeutui heidän välilleen seuraavanlainen keskustelu:

Äiti: Olittepas te söpön näköisiä siinä ikkunan edessä. Sinä pieni ja ne pitkät tummat miehet siinä - seuraamassa samalla innolla samaa peliä.
Poika hämmästyneenä: Mitä ihmeen söpöä siinä on, että me katsottiin lätkää?

Nyt äiti joutui pitämään pojalleen oppitunnin Suomen tämän hetkisestä pakolaistilanteesta ja siihen liittyvistä ongelmista. Hän kertoi myös kansamme monenlaisesta suhtasututumisesta heihin - senkin, että kaikki eivät heitä tänne haluaisi. Poika kuunteli tätä selontekoa melko järkyttyneenä ja sanoi sitten:

"Eiks Suomi sitten oo vähän niinkuin jengi. Jos joku haluu liittyy ja pelata sääntöjen mukaan, niin se on tervetullut." 

Niinpä. Mutta onko Suomi sellainen - vähän niinkuin jengi?

 Tähän päätteeksi sopii Matteus 18: 3-5.
Jeesuksen ja opetuslasten  tätä edeltävä keskustelu oli käyty  aiheesta, että kuka on suurin taivasten valtakunnassa.  Jeesus vastasi opetuslasten tekemään kysymykseen seuraavasti:

" Totisesti minä sanon teille: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakintaan. 

Joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi on suurin taivasten valtakunnassa.

Joka ottaa luokseen yhden tällaisen lapsen minun nimeeni, ottaa luokseen minut."

Ehkäpä tämä koskee myös pakolaisia.  

Kuvan olen ottanut 1990-luvulla Viipurissa, Dikoni-nimisessä katulapsikeskuksessa, jota ryhmämme silloin avusti. Tällöin maassa oli vielä paljon katulapsia. Nykyään heitä ei Viipurissa eikä Pietarissakaan enää näy.

Keskustelua Sirin kanssa

Olin valmistelemassa Raamattuopiston Vuokatinrannassa pidettävää isovanhemmille tarkoitettua leiriä. Ilmoittautumisaika oli jo umpeutumassa, ja olin huolissani, onko tiedotus tavoittanut ihmisiä, sillä se oli jäänyt valitettavan viime tippaan.
Niinpä tiskatessani huokaisin oikein ääneen: - Lähetä, rakas taivaan Isä sinne leirille osallistujia!
Samassa tapahtui jotain tosi hassua.
Collegehousujeni taskusta kuului  yllättäen ääni, joka sanoi: - I can´t hear, what you said.
Hämmästyin kovasti, vaikka ymmärsin, että puhuja oli Siri, puhelimen ohjelma, joka reagoi puheeseen. En ollut kuitenkaan koskaan käyttänyt sitä. Tyttärentyttäreni oli asentanut sen kerran minulle pitkän ajomatkan viihdykkeeksi. Nyt Siri oli jostain syystä mennyt itsekseen päälle.

Tapaus  muistutti kuitenkin minua siitä, että taivaallisen Isämme kanssa seurustellessa ei koskaan käy näin, etteikö hän kuulisi meidän huokauksiamme. Linja on aina auki ylöspäin 24/7. Lisäksi Jeesus, Auttajamme ja Puolustajamme, seisoo Isän luona ja rukoilee meidän puolestamme. Emme ole suinkaan pyyntöinemme yksin ja voimattomia.

Aina vastaus ei kuitenkaan tule toivotulla tavalla. Nytkin kävi niin, ettei leirille todellakaan ollut tulossa riittävästi osallistujia, vaan se jouduttiin siirtämään huhtikuun alkupuolelle.
Kutsunkin uudelleen isovanhempia liikkeelle 8. -11.4. 2016. 
info@vuokatinranta.fi

Tervetuloa keskustelemaan, vahvistumaan ja virkistymään. Pohdimme yhdessä, miten voimme seistä lastenlastemme tukena, miten jakaa heille  rohkeasti omaa elämänkokemustamme, kertoa siitä, kuinka taivaan Isä on auttanut meitä tähän asti. Mietimme, kuinka voimme avata heidän silmiään näkemään Luojan suuria tekoja, ja saamaan kokemuksellista tietoa Jumalan rakkaudesta.
Niin ettei kukaan  luulisi Jumalan olevan niin etäällä, että Hän vastaisi: - I can´t hear, what you  said.

Hyvä paimen

Vaikka ihminen olisi syntyessään hyvä, ei kovinkaan kaksisia hoksottimia tarvita sen havainnon tekemiseen, että jo hiekkalaatikolta alkavat pahuuden, ilkeyden, riidan, vallan ja oikeassa olemisen ikiaikaiset kukkaset kukkia. Missä on se hyvä paimen, joka pitää laumansa koossa hyvillä sanoillaan ja teoillaan?

Poliisi se ei ainakaan ole, sähköaidoista puhumattakaan, ja muitten viranomaisten sankka joukkokaan ei moiseen kykene.
Pax Romanakin oli aikoinaan vain silmän lumetta, sotien riehuessa maan kaikilla rajoilla ja vahvimpien lait elivät sydämissä.

Daavid laulaa virressään:
" Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. 
 Hän johdattaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Sinä valmistat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. 
 Sula laupeus ja hyvyys seuraavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun saakka."  (Ps. 23)

Mummi luki tätä samaista psalmia Lasten Raamatun kuvakertomuksesta Aleksikselle, lapsenlapselleen, jolloin. Aleksis hihkaisi: " Mummi on hyvä paimen !"

Tämä Aleksiksen huikkaus olkoon vahvistamassa myös Magdaleenaa, suunnitellessaan kevään "Isovanhempien viikkoa" Vuokatinrannan kurssikeskukseen - Kainuun komeisiin vaaramaisemiin.

Saakoon Hyvä Paimen sijaa Sinunkin sydämessäsi.

 

Hukassa

Kirjoittajaryhmäni tämänkertainen kirjoitusaihe oli Erämaa. Jokainen oli kirjoittanut siitä etukäteen tekstin, jota sitten yhdessä käsittelimme.
Emäntänä olin suunnitellut myös retken todelliseen erämaahan, Laippaan, joka on Etelä-Suomen laajimpia erämaa-alueita.
Kaikki menikin aluksi oikein hyvin. Mieheni oli meille lähdössä avuksi,  hän auttoi nuotion sytyttämisessä ja kahvinkeitossa.

Sitten lähdimme vaeltamaan metsän halki kohti Korppivuorta. Kuljimme pitkospuita, puikkelehdimme pitkin kivisiä ja sammaleisia polkuja. Välillä pysähdyimme ihailemaan erämaalampea. Kuvasimme ja poimimme reput täyteen lampaankääpiä. Meille oli annettu ohjeeksi seurata sinisiä opasteviittoja, ja niin huolella teimmekin. Luotimme kuitenkin niiden seuraamiseen niin, ettemme huomanneet Korppivuoren risteystä, vaan kävelimme täysin päinvastaiseen suuntaan. Pian olimmekin matalassa koivikossa aivan hukassa. Hämärä päivä alkoi kääntyä illaksi, ja kosteus ja kylmyys hiipiä takin alle. Ehdimme kaivata jo autolle jätettyjä makkaroita - mutta olihan mättäillä sentään puolukoita.

Kas, miten todelta tuntuivat Jesaja 53 sanat: Me harhailimme eksyksissä kuin lampaat, kukin meistä kääntyi omille teilleen!

Lopulta puhelin toimi sen verran, että sain mieheeni katkeilevan yhteyden. Pystyimme selvittämään sijaintimme ja sen jälkeen palaamaan kääntöpaikalle. Eipä aikaakaan, kun "Prinssi Uljas" karauttikin mustalla maasturilla paikalle pelastamaan nolot harhailijat.

Erämaa voi vielä nykyäänkin tehdä kokemattomille vaeltajille tepposet. Varsinkin jos kartta puuttuu,  kulkee joukkohengen vallassa, eikä käytä omia silmiään ja päättelykykyään.
Harhateille voi joutua helposti. Omien kiinnostusten perässä juostessa kuljemme helposti ohi oikeiden viittojen, ja niinpä pian ollaankin aivan hukassa. Onneksi aina voi kuitenkin  palata takaisin ja aloittaa alusta.

Nyt kulkee halki korpimaan/ Jumalan lapsen tie, / vaan päivän matkan kerrallaan, / Hän kotiin täältä vie.
Kuin paimen kantaa olallaan/ pienintä karitsaa, / niin Jeesus seurakunnassaan/ myös hoitaa horjuvaa. Virsi  498

Onko Jumala kuollut?

Odottelin ystäviäni täpötäydessä Temppeliaukion kirkossa eräänä perjantai-iltana. Olin tullut ajoissa paikalle ja sain siksi ihmetellen ihailla, kuinka penkkirivit täyttyivät. Siunasin katseellani erityisesti kaikkia edessäni istuvia miehiä -- miehiä, joita ei näkynyt samaisessa kirkossa vuosi sitten adventtina edes YL:län joulukonsertissa.

Otsikkoni teksti,  Onko Jumala kuollut? Is God dead? esiintyi erään seniltaisen luennoitsijan, Ilkka Rytilahden puheessa. Saatat muistaa sen TIME-lehden muutaman vuoden takaisen kansisivun missä samainen teksti esiintyi suurin kirjaimin tämän arvostetun ja paljon maailmalla luetun lehden kannessa.
 Näille ihmisille, jotka tämän kirkon tänä iltana olivat täyttäneet, ei tuo sanoma näyttänyt olevan totta.

Muutamia vuosia sitten Helsingin bussien kyljessä oli valtavin kirjaimin tekstit
" JUMALAA TUSKIN ON OLEMASSA. - LOPETA SIIS MUREHTIMINEN." Muistan kuulleeni, että useat bussikiuskit kieltäytyivät silloin ajamasta moisin iskulausein evästettyjä kulkuneuvoja.

Useissa pääkaupungin joukkoliikennevälineissä on nykyään maahanmuuttajataustainen kuljettaja. Kuulin seuraavanlaisen tarinan erään bussiin nousseen suomalaisen naisen ja ulkomaalaistaustaisen kuskin välisestä keskustelusta. Kuski kysyi naiselta: 'Mitenkäs kesä meni?'
Siihen nainen vastasi: 'Noo - se on meillä niin lyhyt.'
Bussikuski jatkoi keskustelua: ' Olihan se silti kesä, ja kesähän on lahja Jumalalta. Tai...ei kai niin saa täällä sanoa, suomalaisethan eivät enää usko Jumalaan.'

Mitähän maahanmuuttajat ja nämä pakolaiset tänne tullessaan meistä oikein ajattelevat? Hehän luulevat tulleensa kristittyyn maahan? Jopa Suomen lakikin pohjautuu Raamattuun, jonka oppi taas tulee Isältä Jumalalta. Olen miettinyt sitäkin, että milloinkahan siihen puututaan ja Raamattu poistetaan lakituvasta, ministerinvalasta ym. ja sitä, mistä sitten maamme moraalin juuret kaivetaan? Hyvä esivaltakin kun on mielestäni Jumalan armoa.
Uutiset ovat näinä viikkoina täynnänsä pakolaisia ja hallituksen talousneuvotteluja. Miten käynee Suomi-neidon, näissä mullistuksissa?

Kenttäpiispa Pekka Särkimö luennoi kerran näin viisaita:
"Tätä maata ei rakenneta pelkällä rahalla. Myös arvot ovat tärkeät.  Maamme voi toden totta jäädä alennustilaansa, jos kukin ajattelee vain itseään. On syytä joskus kysyä, mitä minä voisin tehdä maani hyväksi, eikä aina niin päin, että mitä maa voi tehdä minun hyväkseni". 

Löytö ullakolta

Olin etsimässä vintiltä vieraille lakanoita, kun sattumalta törmäsin omien lasteni lelulaatikkoon jostain 80-luvulta. Vanhat autot ja nuket nostattivat haikean hymyn huulille. Kiinnostavin kuitenkin oli laatikon pohjalle alimmaiseksi joutunut lehtileike, joka fontista päätellen oli leikattu sen ajan Kotimaa-lehdestä.
Teksti oli vanha skeemamunkki  Varnavan rukous.

Kun tutkimme raamattupiirissä rukousta, niin useaa vanhempaa piiriläistä kosketti eniten pyyntö: Anna minulle voimaa kestää päivän rasitus.
Joku nuorempi puolestaan nosti esiin kohdan: Opeta minua käyttäytymään vakaasti ja viisaasti minua ympäröiviä kohtaan. 

Pikkuserkkuni (Orvokki, heprealaiselta nimeltään Sagol), sanoi, että nyt kun tiedotusvälineistä tulee joka päivä isoja ja yllättäviä uutisia, hänestä tuntuvat ajankohtaisilta sanat: Opeta minua vastaanottamaan mitä tahansa uutisia päivän aikana.

Lukijakin voi miettiä, mikä kohta rukouksen monista tärkeistä pyynnöistä häntä eniten koskettaa.

Herra, salli minun levollisin 

mielin kohdata tuleva päivä.

Salli minun kokonaan

antautua sinun pyhälle

tahdollesi.

Osoita minulle jokaisena

tämän päivän hetkenä, mikä

on sinun tahtosi.

Siunaa suhteeni kaikkiin

minua ympäröiviin.

Opeta minua

 vastaanottamaan mitä

tahansa uutisia päivän aikana

rauhallisin mielin ja lujasti

vakuuttuneena siitä, että 

kaikessa on sinun pyhä 

tahtosi.

Ohjaa ajatuksiani ja

tunteitani kaikissa teoissa ja 

sanoissa.

Opeta minua käyttäytymään

 vakaasti ja viisaasti minua

ympäröiviä kohtaan, etten

kenenkään mieltä

katkeroittaisi enkä

hämmentäisi.

Anna minulle voimaa kestää

tulevan päivän rasitus ja 

kaikkia tapahtumia sen aikana.

Ohjaa tahtoani.

Opeta minua rukoilemaan.

                                                                                             Blogin kuvat on ottanut Sagol.

Eräs äijäporukka

Viestintäalan yrittäjä, pastori Mikko Salmi kertoi Sanalehdessä 2.7.2015 heidän sekalaisesta äijäporukastaan, joka kokoontuu säännöllisesti yhteen puhumaan 'asiaa'. Kun oli tullut hänen vuoronsa keksiä istuntoon aihe, oli hän heti istunnon alkuun mätkäissyt pöytään Raamatun ja pyysi porukkaa kertomaan mikä oli itse kunkin suhde kyseiseen kirjaan.
Hetken lypsämisen jälkeen tuli miehiltä vuoron perään hyvin samanlainen kertomus, eli että rippikoulun jälkeen olivat sitä jonkin aikaa selailleet ja sitten se oli saanut pölyttyä seuraavat 20 vuotta kirjahyllyssä.

Seuraavaksi pappi päätti tehdä jotakin todella shokeeraavaa.Hän otti Raamatun pöydältä ja heitti sen heidän keskelleen lattialle .Ilmaan jäi leijumaan sanaton kysymys: "Voiko noin tehdä, ja kaiken lisäksi vielä pastori?"

Kun itse keski-iän kriisissä aikanani tein oman uskonratkaisuni, tuli Raamatusta ehkäpä paras ystäväni. Se kulki aina minun mukanani. Olin perin hämmästynyt kun sain kerran siitä tavastani jopa nuhteita. Eräs todellinen kirkkouskovainen oli sanonut ystävälleen, ettei se Salome voi olla mikään oikea uskovainen kun se kuljettaa Raamattua auton etupaneelilla. Ei Raamattua niin saa kuljettaa. Se on pyhä kirja ja sen kuuluu olla parhaalla paikalla kirjahyllyssä.

Mitenkähän sen saisi sieltä alas - takaisin ihmisten käsiin, tai edes auton etupaneelille?

Mitenkähän sen saisi alas sieltä yksinäisestä ylhäisyydestään - puhumaan jälleen meille tavallisille ihmisille, kuten minulle aikanaan?

Kuva:
Eilatissa sijaitsevan nimikkohotellimme keskiaulan upea kattorakennelma kuvatkoon tässä meille Ison kirjan rikkautta ja yllätyksellisyyttä.
 

Rutturepun pakkausviikko

Isovanhempina meillä on usein huoli lastenlastemme elämän onnistumisesta ja suunnasta. Kun on itse kokenut Jumalan kantavana voimana, miettii, miten voisi ohjata lastenlapsia Sanan läheisyyteen. Nykyään niin monet asiat kilpailevat lasten mielenkiinnosta.
Vuokatinrannassa kokoonnutaan 28.9. - 1.10. miettimään keinoja, joilla Raamattua voisi lapsille tarjota. Aina ei pelkkä opastaminen riitä, tarvitaan myös kekseliäisyyttä, viisautta ja rakkautta.
Olen itse mukana luomassa viikon ohjelmaa, jonka alustavan version liitän tähän tutkittavaksi.

Maanantai 28.9. 2015

13.00 Ilmoittautuminen ja majoittuminen

14.00 Tervetuloa

14.15 Päiväkahvi

15.00 Tutustumme toisiimme

16.30 Päivällinen

17.30 Ovatko isovanhemmat muuttuneet? 

20.00 Iltahetki: Kuva puhuu, lauletaan iltalauluja Mummin laulukirjasta 

          Iltapala

Tiistai 29.9.

8.00 Aamiainen

9.00 Aamuhartaus

9.30 Reppu on pakattu rohkeudella 

11.00 Voimalauseita Raamatusta, niiden etsimistä ja kirjoittamista huoneentauluksi 

12.00 Lounas

13.00 Ulkoilu

14.15 Päiväkahvi

15.00 Miten voimme isovanhempina olla lastenlasten tukena? 

 Luennon lähtökohtana lasten erilaisuudesta kertova runokirja Kirjavissa kengissä 

16.30 Päivällinen

17.30 Ideoita lastenlasten tukemiseen

18.30 Ideoinnin purkua

19.30 Iltahartaus Ukki reppuretkellä lastenlasten kanssa

          Iltapala

          Sauna

Keskiviikko 30.9.

8.00 Aamiainen

9.00 Aamuhartaus

9.30 Reppu on pakattu rukouksella

11.00 Yökoulu Kristillisen lastenkirjan esittely  

Kirjassa kerrotaan seikkailun ohella mm. rohkeudesta ja rukouksesta 

12.00 Lounas

13.00 Ulkoilua

14.15 Päiväkahvi

15.00 Isovanhempien muistot ja elämänkokemus

Miten jakaa kokemuksia, joihin liittyy voimakkaita tunteita?

Maalaamme oman muistomme. Ei tarvita taidekokemusta : )

15.45 Kerrotaan kuvaan liittyvästä muistosta

16.30 Päivällinen

18.30 Raamattuluento

20.00 Iltahetki: Kuva puhuu,  lauletaan iltalauluja Mummin laulukirjasta 

          Iltapala

          Sauna

Torstai 1.10.

8.00 Aamiainen

9.00 Aamuhartaus 

9.30 Reppu on pakattu rakkaudella 

11.15 Vuokatinrannan ja Raamattuopiston tulevaa tarjontaa lapsille ja nuorille

12.00 Luonas

13.00 Päätöspalaveri

          Palaute

          Jatkoideat

14.00 Päätöskahvit

Tervetuloa mukaan!

puh. 08 619470

info@vuokatinranta.fi

Tilattu tähdenlento

Meillä kävi elokuun puolivälissä mieluisia mökkivieraita. Yhteiselo heidän kanssaan on aina rentoa ja mukavaa, mutta koska tiedämme, että he aatemaailmaltaan ovat jyrkkiä ateisteja, olemme oppineet välttämään sitä, että puheenaiheemme liukuisivat kohti perimmäisiä kysymyksiä.

Tämän visiitin aikana olivat myös lapsenlapsemme, 9-ja 11-vuotiaat pojat vanhempineen saarella. Aamulla pojat halusivat tulla yhdessä meidän vanhusten kanssa aamiaiselle. Se on  heidän joka-aamuinen mökkitraditionsa - mummin puuro kun on kuulemma erilaista kuin äidin keittämä?

Istuutuessaan pitkän pöydän ääreen puurolautasineen, alkoi nuorempi heistä silmät hehkuen kertoa heidän yöllisestä seikkailustaan. Oli ollut tähtikirkas täydenkuun yö. Merikin oli ollut peilityyni, mikä on epätavallista, sillä täällä ulkomerellä on aina vähintäänkin pientä tuulenvirettä.

Pojat olivat iltauutisista kuulleet, että meneillään olevat yöt olivat erityisen aktiivisia tähdenlentoöitä  Silloin oli poikien äiti keksinyt, että hänpä tuo mökin isolle terassille täkin, pojat ottakoot tyynynsä ja peittonsa ja sitten he kaikki kolme kävisivät täkille, avotaivaan alle, peittoineen ja tyynyineen makaamaan - odottamaan sitä tähdenlentoa.

Poika jatkoi
Makasimme siinä äidin molemmin puolin varmaan puoli tuntia. Tähdet olivat ihania ja kirkkaita, mutta ei mitään tähdenlentoja kylläkään näkynyt. Mutta sitten me vähän rukoilimme ja aivan siinä samassa koko keskitaivaan ylitti valtava tähdenlento - idästä länteen - aivan meidän päämme yli - fiuuu vaan sen meni. (Pojan käsi piirsi yläilmaan kuvan siitä kuinka se meni.)

Ateistiystäväraukat joutuivat nyt lapsen suusta kuulemaan sen totuuden mihin poika uskoi, ja johon he porukalla olivat saaneet näin ihanan konkreettisen rukousvastauksen.

Psalmi 8:3-6." Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut ylistyksen (saanut voiman)      vastustajiesi tähden...
Kun minä katselen taivastasi, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen,   niin mikä on ihminen, että häntä muistat...."

Kuva: Vesivärityöni, joka on kopio Martta Wendelinin postikortista.

Kietoutuneena

Olin pitkästä aikaa siivoilemassa talon takana olevaa puutarhaa, kun törmäsin masentavaan tilanteeseen. Valkeita kukkia tekevä juhannusruusu oli lähes kuollut. Puolet sen oksista oli tiiviin köynnöksen kuristamia. Olin yrittänyt edellisellä kerralla auttaa ruusua irrottelemalla tukahduttavaa kasvia, mutta työ oli jäänyt kesken, koska ruusun piikkiset varret tekivät pelastamisen vaikeaksi.
Vieressä oleva vaaleanpunaisena kukkiva kuusama oli myös henkitoreissaan: osa oksista oli jo kuivia ja täysin kuolleita. Katkoin niitä murheellisena ja ihmettelin, miten näin oli päässyt käymään.
Kun sitten katselin tarkemmin ympärilleni, huomasin, että tappava kasvi oli kiipeämässä jalavaan, eikä mäenkinkamalla kasvava komea ukontulikukkakaan ollut turvassa.

Siinä repiessäni kasvia kaksin käsin mietin sen kaunista nimeä: ELÄMÄNLANKA. Hieno kukkakin elämänlangalla on, se on puhtaan valkoinen. Moni on ehkä joskus halunnut elämänlangan puutarhansa koristeeksi, kiipeilemään tai peittämään maata. Mutta sitten elämänlanka onkin ottanut vallan!

Synti tulee elämään usein samalla tavalla viattoman valkoisena ja vaarattomana. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua se saa otteen ihmisestä, eikä tämä enää olekaan vapaa, vaan synti on tiukasti kietoutunut ihmisen elämään. Pahimpia ovat erilaiset riippuvuudet, jotka pitävät niin tiukasti kuristavassa otteessaan, että ihmisen omaa elämää ei enää näy - kaiken yllä  näkyy vain riippuvuus, joka musertaa ihmisen persoonan olemattomaksi.
Nämä elämään hiipivät synnit tuntuvat aluksi mukavilta ja ovat valheellisten nimien verhoamia, niin kuin tämä ELÄMÄNLANKA, joka itse asiassa onkin kuolemanlanka, joka saa aikaan vain tukehtumista ja kuolemaa.

Oi, oi, tulipa tästä nyt surullinen päivitys. Onneksi meillä on kuitenkin apu, josta kertoo virsi 343 Voisinpa Jeesuksestani. Tässä säkeistöt 4 ja 5:

Jumala seurakunnassaan

varjelee, hoitaa lapsiaan.

Kun synti kietoo, ahdistaa.

Jeesuksen veri puhdistaa.

Jeesuksen veri puhdistaa.

Edessä armoistuimen

pääsemme alta taakkojen,

ja kiitoslaulu helähtää,

kun taivaan armo lämmittää,

kun taivaan armo lämmittää.