Tämän visiitin aikana olivat myös lapsenlapsemme, 9-ja 11-vuotiaat pojat vanhempineen saarella. Aamulla pojat halusivat tulla yhdessä meidän vanhusten kanssa aamiaiselle. Se on heidän joka-aamuinen mökkitraditionsa - mummin puuro kun on kuulemma erilaista kuin äidin keittämä?
Istuutuessaan pitkän pöydän ääreen puurolautasineen, alkoi nuorempi heistä silmät hehkuen kertoa heidän yöllisestä seikkailustaan. Oli ollut tähtikirkas täydenkuun yö. Merikin oli ollut peilityyni, mikä on epätavallista, sillä täällä ulkomerellä on aina vähintäänkin pientä tuulenvirettä.
Pojat olivat iltauutisista kuulleet, että meneillään olevat yöt olivat erityisen aktiivisia tähdenlentoöitä Silloin oli poikien äiti keksinyt, että hänpä tuo mökin isolle terassille täkin, pojat ottakoot tyynynsä ja peittonsa ja sitten he kaikki kolme kävisivät täkille, avotaivaan alle, peittoineen ja tyynyineen makaamaan - odottamaan sitä tähdenlentoa.
Poika jatkoi
Makasimme siinä äidin molemmin puolin varmaan puoli tuntia. Tähdet olivat ihania ja kirkkaita, mutta ei mitään tähdenlentoja kylläkään näkynyt. Mutta sitten me vähän rukoilimme ja aivan siinä samassa koko keskitaivaan ylitti valtava tähdenlento - idästä länteen - aivan meidän päämme yli - fiuuu vaan sen meni. (Pojan käsi piirsi yläilmaan kuvan siitä kuinka se meni.)
Ateistiystäväraukat joutuivat nyt lapsen suusta kuulemaan sen totuuden mihin poika uskoi, ja johon he porukalla olivat saaneet näin ihanan konkreettisen rukousvastauksen.
Psalmi 8:3-6." Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut ylistyksen (saanut voiman) vastustajiesi tähden...
Kun minä katselen taivastasi, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen, niin mikä on ihminen, että häntä muistat...."
Kuva: Vesivärityöni, joka on kopio Martta Wendelinin postikortista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti