Vaikka ihminen olisi syntyessään hyvä, ei kovinkaan kaksisia hoksottimia tarvita sen havainnon tekemiseen, että jo hiekkalaatikolta alkavat pahuuden, ilkeyden, riidan, vallan ja oikeassa olemisen ikiaikaiset kukkaset kukkia. Missä on se hyvä paimen, joka pitää laumansa koossa hyvillä sanoillaan ja teoillaan?
Poliisi se ei ainakaan ole, sähköaidoista puhumattakaan, ja muitten viranomaisten sankka joukkokaan ei moiseen kykene.
Pax Romanakin oli aikoinaan vain silmän lumetta, sotien riehuessa maan kaikilla rajoilla ja vahvimpien lait elivät sydämissä.
Daavid laulaa virressään:
" Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Hän johdattaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Sinä valmistat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sula laupeus ja hyvyys seuraavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun saakka." (Ps. 23)
Mummi luki tätä samaista psalmia Lasten Raamatun kuvakertomuksesta Aleksikselle, lapsenlapselleen, jolloin. Aleksis hihkaisi: " Mummi on hyvä paimen !"
Tämä Aleksiksen huikkaus olkoon vahvistamassa myös Magdaleenaa, suunnitellessaan kevään "Isovanhempien viikkoa" Vuokatinrannan kurssikeskukseen - Kainuun komeisiin vaaramaisemiin.
Saakoon Hyvä Paimen sijaa Sinunkin sydämessäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti