Ihmeellinen viikko

Iloitse suuresti, tytär Siion, huuda riemusta, tytär Jerusalem. Katso kuninkaasi tulee luoksesi! Hän on vanhurskas, hän pelastaa, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasintammalla. Minä hävitän sotavaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi särjetään, ja hän julistaa rauhaa kansoille. Hänen hallitusvaltansa ulottuu merestä mereen, Eufratvirrasta aina maan ääriin asti. Sak. 9:9-10

Tätä Sakarjan profetiaa muistetaan sekä 1. adventtina että palmusunnuntaina. Adventtina kirkoissa lauletaan Hoosianna-hymniä, kun aloitetaan uusi kirkkovuosi. Nyt palmusunnuntaina Sakarjan profetia aloittaa hiljaisen viikon, Jeesuksen kärsimysviikon. Samaan tekstiin pysähtyminen kahdesti kertoo sen tärkeydestä. 

Tytär Siionia, Jerusalemia, kehoitetaan riemuitsemaan voittoisan kuninkaan tulosta. Outoa kuitenkin on, että kuningas on vaatimaton, hän ei saavu komealla sotaratsulla, vaan istuu nöyränä aasin selässä. Kun Jeesus ratsastaa Jerusalemiin tällä tavoin, kenellekään Kirjoitukset tuntevalle juutalaiselle, ei jää epäselväksi, mitä Jeesus haluaa tuolla teollaan sanoa. Teko on erittäin radikaali. Näin hän kertoo olevansa odotettu Messias-kuningas, joka lyö sotajouset rikki ja tuo rauhan maailmaan. Hänen valtakuntansa tulee ulottumaan maailman ääriin.

Jeesus haluaa ratsastaa myös meidän pääsiäiseemme. Tänä vuonna on valitettavasti vaikeaa osallistua seurakuntien tilaisuuksiin koronarajoitusten vuoksi. Kuitenkin eri viestimien välityksellä lähetetään pääsiäisenaikaan hartauksia ja jumalanpalveluksia, joihin voi osallistua netin kautta.

Sunnuntaina 28.3. kello 16.00 lähetetään striimattuna Porvoon tuomiokirkosta  Lasten musiikkihetki, jossa lauletaan osia sanoittamastani laulusarjasta Ihmeellinen viikko. Laulut on säveltänyt Kaija Eerola.  

Palmusunnuntain konsertin löydät youtube.comista osoitteesta konsertit Porvoon seurakunta. Olet tervetullut liittymään kuulijoiden joukkoon!

Jeesus saapuu ratsastaen aasinvarsalla. 

Väkijoukko huiskuttaen huutaa riemulla:

"Hoosianna, Hoosianna, tervetulos!

Sinua vain tahdomme aina palvoa.

Hoosianna, Hoosianna, Hoosianna, Hoosianna,

Hoosianna, Hoosianna, tervetuloa!"

  

Mariasta ja tehtävästä

Inarin kynästä Ihmettelevä nainen

Viime sunnuntaina vietimme Marian ilmestymispäivää. Se pysähdyttää meidät katselemaan Nasaretin nuorta Mariaa, joka kesken arkisten puuhiensa saa kuulla ihmeellisen uutisen suoraan enkeli Gabrielilta:  sinä tulet äidiksi, synnytät Korkeimman pojan, jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Maria oli ihmeissään. Hän ei voinut ymmärtää ilmoitusta,  eihän hän tiennyt miehestä mitään. Enkeli vahvisti kuitenkin ilmoituksensa kertomalla iäkkäästä Elisabetista, joka oli myös raskaana. - Jumalalle ei mikään ole mahdotonta! enkeli sanoi.

Siihen Maria vastasi sanoilla, jotka ovat jääneet kaikumaan vuosituhanten läpi: - Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan.

Maria sai Jumalalta suurimman tehtävän, mitä ihminen voi saada. Hänestä tuli jumalansynnyttäjä. Pieni ihminen, nuori nainen, joutui suurelle ja ainutlaatuiselle paikalle.

Marian-päivä saa itse kunkin miettimään omia tehtäviään Jumalan valtakunnassa. Olenko hoitanut tehtävääni? Olenko ollut sille uskollinen? Olenko ymmärtänyt tehtäväni oikein? Ja mikä edes on minun tehtäväni???

Arjen elämä työn ja perheen keskellä on suuri ja velvoittava tehtävä. Ja kyllähän siinä vaaditaankin sinnikkyyttä, uskollisuutta ja rakkautta! Joskus Jumala saattaa kutsua joihinkin erityistehtäviin, joihin ryhtyminen tarvitsee poikkeuksellista rohkaisua. Itse olen saanut joskus kokea tällaista uusien tehtävien edessä, vaikkapa silloin kun aloitin uskonnon oppikirjojen tekemisen tai tämän blogin kirjoittamisen. Joskus taas kutsu uuteen tehtävään on tullut niin voimakkaana haluna, että työn aloittaminen on ollut puhdasta iloa. 

Välillä taas tiedän menneeni omassa varassani täysin hakoteille. Esim. vuosia sitten suunnittelimme seurakuntapiirissämme lähiömme uusille asukkaille Tervetuloa seurakuntaan-tapahtuman, johon kävimme kutsumassa ihmisiä. Mutta kuinka kävikään! Kun tilaisuuden aika koitti, niin seurakuntasalissa oli paikalla pappi, työryhmämme ja uskolliset vakiomummot, jotka tulivat paikalle aina kutsumattakin. Monet muutkaan hankkeet eivät aina ole onnistuneet. Vastaani on tullut asioita, jotka ovat vieneet kuin maton jalkojen alta, ja olen suorastaan lysähtänyt paikoilleni kädet helmassa toimettomina.

Omin voimin ei kukaan tehtävässään menesty. Ilman rukousta ja ilman Jumalan siunausta mikään ei onnistu. Parhaimmatkin ajatukset ja yritykset jäävät ilmaan huitomisiksi. Tärkeää on koko ajan muistaa oma paikkansa Jumalan edessä, ymmärtää se, että yksin Jumala on suuri.

Maria kiittää Jumalan suuruutta ylistysvirressään Luuk.1:46-55.

Minun sieluni ylistää Herraa ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, pelastajastani, sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, ja sukupolvesta sukupolveen kestää hänen laupeutensa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät. 

Parhaimmillaan ihmisen elämästä Jumalan johdatuksessa tulee kuin kaunista pitsiä. Siinä voi olla runsaastikin syheröä, virheitä, mutkia ja ylimääräisiä koukeroita, mutta hänen ohjauksessaan ja silmiensä alla elämä on siunattu, ja kokonaisuus on aina kaunis.

 

Brysselin pitsiä

 

Äidin rukous

Eräs ystäväni antoi minulle lahjaksi Ensio Lehtosen kirjan Äidin rukous. Kirja tai oikeammin kirjanen, 64 s, on Kuvan ja Sanan kustantama vuonna 1949. Jos joku lukijoista onnistuu löytämään tämän kirjan vanhojen kirjojensa joukosta tai antikvariaatista, niin suosittelen lukemaan.

Ystäväni, joka antoi minulle kirjan, oli kuunnellut puheitani ja varsinkin perhehuoliani, niinpä hän arveli, että kirja on minulle sopiva ja tarpeellinen.

Ja onhan se! Kirja on täynnä rohkaisua rukouksen toimimisesta ja sen voimasta. Kirja pohjautuu Ensio Lehtosen oman suvun historiaan ja Lehtosen omiin kokemuksiin perhepiirissä. Tapahtumien taustalla on  rukoileva isoäiti, joka sitkeästi kantoi lapsiaan taivaallisen Isän käsiin. 

Tämän uskovan äidin lapset eivät eläneet suinkaan Jumalan mielen mukaista elämää. Äiti kuitenkin jatkoi rukoilemista luottavaisena. Hän rakasti lapsiaan, vaikka he eivät käyttäytyneet toivotulla tavalla. Hänen rakkautensa ei kuitenkaan ollut riippuvainen lasten tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, hän vain kantoi kaikki lapsiaan koskevat asiat luottavaisena ylöspäin. Hänen rakkauttaan kuvaavat hyvin Laulujen laulun rakkaudesta kertovat sanat.

Rakkaus on väkevä kuin kuolema, sen kiihko on tuima kuin tuonela. Sen hehku on kuin tulen hehku, Herran liekki. Suuret vedet eivät voi rakkautta sammuttaa, virrat eivät voi sitä tulvaansa hukuttaa. Jos joku tarjoaa talonsa ja tavaransa rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksittaisiin. Laul. l. 8:6-7

Valitettavan usein käy niin, ettei rukoileva ihminen saa elinaikanaan nähdä rukoustensa toteutuvan. Jumalan aikataulut ovat erilaiset kuin meidän. Monta kertaa rukoilijan kokemus on samanlainen kuin Mooseksen, joka sai katsella Nebon vuorelta luvattuun maahan, mutta itse ei päässyt sinne.

Tämä on se maa, josta minä vannoin valan. "Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan." Minä olen antanut sinun nähdä sen omin silmin, mutta sinä et sinne pääse.

Muutos ei kuitenkaan ole yhden ihmisen - ei edes kaikkein rakastavimman - rukousten varassa, vaan löytyy myös muita, jotka toimivat läheisen ihmisen elämässä samaan suuntaan. He vetävävät rakkaitamme taivaan tielle, vaikka itse olisimme jo poissa. Paavali kirjoittaa tästä prosessista korinttilaisille:

Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan vaan Jumala, joka antaa kasvun. Istuttaja ja kastelija ovat yhtä, mutta kumpikin saa palkkansa oman vaivannäkönsä mukaan. 1. Kor. 3:6-8.

Ehkä voisimme lopettaa tarpeettoman painolastin kantamisen ja tarttua Jumalan lupauksiin, vaikkapa  Psalmiin 55:23

Heitä taakkasi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen. Hän ei salli vanhurskaan ainaisesti horjua.  

Piirsi ja leikkasi  Esteri pienenä 

Avaraan paikkaan

Olen kirjoittanut vuosien ajan päiväkirjaa. Minulla on käytössä kirja, johon samalle aukeamalle mahtuu kahden vuoden tapahtumat. Lueskelin, mitä olin kirjoittanut vuosi sitten koronarajoitusten ja siihen liittyvän epävarmuuden alkaessa.

14.3. 20 Tässä alkavat päivät mennä sekaisin, kun koko ajan puhutaan vain koronasta ja rajoituksista. Jumalanpalveluksia kai saa pitää vielä ensi sunnuntaina, mutta kaikki muu seurakunnan toiminta loppuu. Meidänkin hengellinen matkakumppanuusryhmä saattaa siirtyä nettiin. Olemme sitten niin kuin muutkin koululaiset, jotka joutuvat etäopetukseen. On toki sääli, ettei ryhmämme voi toimia kasvotusten, mutta turvallisempaa näin. Yli 70 vuotiaille suunnitellaan myös vetäytymistä syrjemmälle. Ihmiset hamstrasivat eilen kovasti tavaroita Lidlissä. Sain videon Australiasta, jossa kaksi perheenisää taisteli vessapaperista. Vaikeaa käsittää, että edessä olisi katastrofi. Jumala, auta perhettäni ja sukuani!

Nyt puhutaan jo koronan kolmannesta aallosta, ja edessä on tiukkoja rajoituksia. Yhteiskunta on taas sulkeutumassa, kun tiukat määräykset ovat tulossa voimaan. Tilanteen vakavuus pysäyttää. Tuntuu raskaalta ajatella, että varovainen eläminen yhä jatkuu. Poden koskettamisen ikävää. Sain nähdä hiihtolomien aikaan lapsenlapsiani, mutta emme kosketelleet ollenkaan toisiamme, puhumattakaan haleista tai suukottelusta. Pelkään, että jos tämä koronatilanne jatkumistaan jatkuu, ja aina uusia tautiaaltoja tulee, niin kasvamme vähitellen erilleen toisistamme.

Toivon näkökulmaa ja hyviä asioita ei kuitenkaan pitäisi unohtaa. Luin juuri Keskisuomalaisesta, kuinka epidemian alkaessa pelättiin koronaan sairastuneiden määrän kohoavan 70 000-90 000 tartuntaan Keski-Suomessa. Kuitenkaan niin korkeisiin lukuihin ei ole päädytty. Monia asioita on tehty oikein, ja ihmiset ovat käyttäytyneet vastuullisesti.

Vaikka fyysisesti elämä onkin ollut rajoitettua, niin hengellisessä maailmassa saamme kuitenkin  katsella tulevaisuuden ja toivon kuvia. Meidän ei tarvitse kulkea yksin tämän epävarman ajan läpi. Jumala itse tarttuu käteen ja kuljettaa sulkutilan eristyneisyydestä ja yksinäisyyden kokemuksesta katselemaan laajempia näkymiä

Psalmi 118:5 Ahdingossani minä huusin Herraa. Hän vastasi minulla ja vei minut avaralle paikalle.

Psalmi 18:19-20 Herra oli minun tukenani: Hän toi minut avaraan paikkaan. Hän pelasti minut, sillä hän on mieltynyt minuun.

 Kuvat Jerusalemista Jad va shemistä- vainojen museosta. 

Kuvissa on näkymä museon päätyikkunasta Juudean vuorimaisemaan. Kun museon kävijä on saapunut tähän paikkaan, hän on joutunut kulkemaan ahdistavien ja kammottavien holokaustin tuhosta kertovien osastojen läpi. Lopulta käytävä johtaa ikkunasta tulvivaa valoa kohti. Äkkiä edessä levittäytyy maisema. Kävijä on saapunut kauniiseen ja avaraan paikkaan!

Naistenpäivän jälkimainingeissa

 

NAISEN LUOMINEN

Siinä vaiheessa, kun Jumala oli luomassa naista, hänellä oli menossa ylitöiksi jo kuudetta päivää. Paikalle ilmestyi enkeli ja kysyi: - Miksi sinä kulutat niin paljon aikaa juuri tähän tehtävään?

Jumala vastasi: - Olet kai nähnyt naisen rakennemääräykset? Hänen on oltava täysin pesunkestävä, mutta ei muovinen; hänessä on oltava 200 liikkuvaa osaa, joista kaikki uusiutuvia; hänen on pysyttävä käynnissä mustalla kahvilla ja ruuantähteillä. Hänellä on oltava syli, johon mahtuu kaksi lasta kerrallaan, mutta vatsan on kadottava naisen noustessa seisomaan. Hänen suudelmansa on parannettava kaikki vaivat polven naarmusta särkyneeseen sydämeen, ja hänellä on oltava kuusi paria käsiä.

Enkeli hämmästeli tämän luotavan yksilön vaatimusten määrää: - Kuusi paria käsiä! Ei kai sentään! 

Jumala vastasi: - Voi, eivät ne kädet ole mikään ongelma. Mutta kun äideillä pitää olla kolme silmäparia.

- Ja puhumme nyt siis koko ajan ihan standardimallista, enkeli tiedusteli?

Jumala nyökkäsi myöntävästi.

Enkeli yritti keskeyttää Jumalan touhut.  - Tässä on kyllä liikaa töitä yhdeksi päiväksi. Tee loput huomenna.

- Mutta kun minä en voi! Jumala vastusteli. Olen ihan juuri saamaisillani päätökseen tämän luomistyön, joka on niin lähellä omaa sydäntäni. Nainen pystyy jo parantamaan itsensä ollessaan sairas ja ruokkimaan perheensä.

Enkeli hivuttautui lähemmäs ja kosketti. - Oletpa sinä tehnyt hänestä pehmeän, Herra.

- Pehmeä hän kyllä on, mutta olen minä tehnyt hänestä kovankin. Et voi kuvitellakaan, mihin hän pystyy, Jumala sanoi.

- Pystyykö hän ajattelemaan? enkeli tiedusteli.

Jumala vastasi: - Ei ainoastaan ajattelemaan, vaan myös järkeilemään ja neuvottelemaan.

Silloin enkeli huomasi jotain, ojensi kätensä ja kosketti naisen poskea. 

 - Hupsista. Mallissasi näyttää olevan jotakin kosteaa! Sanoinhan minä sinulle, että yritit saada liikaa juttuja mahtumaan tähän yhteen kappaleeseen.

- Se on kyynel! Jumala sanoi. 

- Mikä tarkoitus kyyneleellä on? enkeli kyseli.

Jumala vastasi: - Kyynel on naisen tapa ilmaista iloa, surua, tuskaa, pettymystä, yksinäisyyttä, murhetta ja ylpeyttä.

Enkeli oli vaikuttunut.  - Sinä olet nero, Herra. Olet ottanut kaiken huomioon! He jättävät ostamatta uudet kengät itselleen, jotta heidän lapsensa saisivat kengät. He menevät lääkäriin pelkäävän ystävän seuraksi. He rakastavat ehdoitta. He itkevät ilosta, kun heidän lapsensa kunnostautuvat; he riemuitsevat, kun heidän ystävänsä saavat palkintoja. Heidän sydämensä murtuu ystävän kuollessa. He surevat perheenjäsenen menetystä, mutta ovat vahvoja vielä silloinkin, kun luulevat kaikkien voimiensa jo loppuneen. Ja he tietävät, että halaus ja suukko voivat parantaa särkyneen sydämen.

Enkeleitä taas liikkeellä

Monet seurakunnat ovat joutuneet viime vuosina tilanteen sellaisen tilanteen eteen, että niiden on pitänyt realisoida omaisuuttaan selvitäkseen eteenpäin. Täällä minunkin kotikaupungissani ollaan parhaillaan luopumassa kahdesta kirkosta sekä maapalstasta. Sen sijaan seurakunta on hankkinut uusia toimitiloja sieltä, missä ihmiset nykyään liikkuvat. Samasta kauppakeskuksesta, johon Prismakin kuuluu, on hankittu seurakunnalle toimitila, Kipinä. Tila on pääasiassa avara sali tuoleineen, pöytineen ja sohvaryhmineen. Taaempana on erillisiä, ovella erotettuja pienryhmätiloja, joissa vaikkapa päiväkerholaiset kokoontuvat. Seurakunnan avoin tila näytti kyllä vetävän ainakin hiihtolomalla olevia  lapsia, sillä ensimmäisellä kerralla piipahtaessani siellä, näin poikaryhmän pöydässä juomassa Pepsiä ja syömässä hampurilaisia. Vahtimestari kävi heitä leppoisasti välillä jututtamassa. Toisella kertaa sohvilla lepäili 12- 13 vuotiaita tyttöjä aikuisen seurassa. Kirkkotila oli siis löytänyt uudenlaista toimintaa.

Kipinässä on myös seinätilaa, joka on paikallisten taiteilijoiden käytössä. Sieltä voi varata vuoron kuukaudeksi, ja asettaa töitään näytteille. Seurakuntani pappi houkutteli minua tuomaan enkelikuvani näytteille. Ja miksikäs ei - sopiihan soittavien, laulavien ja tanssivien enkelien ilo lähestyvään pääsiäiseen! Pääsiäisen riemu odottaa jo muutaman viikon päästä! 

Enkelit laulavat.

 

Jumalan avarat niityt 

kutsuvat kulkijaa.

Helisee enkelin laulu,

eteenpäin johdattaa.

Mieleni on levollinen,

lepään kädelläsi.

Oloni on onnellinen.

Kuulen sydäntäsi.

Sykähtelee sydämesi

meidän maailmalle.

Leviää näin rakkautesi,

kauas, avaralle.

Kaiken pahan

 yli

valtasi ulottuu.

Olet turvallinen 

syli,

jonne ihminen piiloutuu.

Hyiset tiu´ut soivat,

ilta pakastuu.

Tähdet karkeloivat,

yksinäinen kuu.

Kukkakimppu jäinen

piirtyy ikkunaan,

oksa lehdykkäinen

valkohopeaa.

Kirkkaan talvi-illan

tahdon tallentaa.

Valoon tähtisillan

kerran kiiruhtaa.

Hyi

Hyiset tisoi,

ilta pakastuu.

Tähdet karkeloivat,

yksinäinen kuu.

Kukkakimppu jäinen

piirtyy ikkunaan,

oksa

Kirkkaan talvi-illan

tahdon tallentaa.

Valoon tähtisillan

kerran kiiruhtaa.