Viime sunnuntaina vietimme Marian ilmestymispäivää. Se pysähdyttää meidät katselemaan Nasaretin nuorta Mariaa, joka kesken arkisten puuhiensa saa kuulla ihmeellisen uutisen suoraan enkeli Gabrielilta: sinä tulet äidiksi, synnytät Korkeimman pojan, jonka valtakunnalla ei ole loppua.
Maria oli ihmeissään. Hän ei voinut ymmärtää ilmoitusta, eihän hän tiennyt miehestä mitään. Enkeli vahvisti kuitenkin ilmoituksensa kertomalla iäkkäästä Elisabetista, joka oli myös raskaana. - Jumalalle ei mikään ole mahdotonta! enkeli sanoi.
Siihen Maria vastasi sanoilla, jotka ovat jääneet kaikumaan vuosituhanten läpi: - Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan.
Maria sai Jumalalta suurimman tehtävän, mitä ihminen voi saada. Hänestä tuli jumalansynnyttäjä. Pieni ihminen, nuori nainen, joutui suurelle ja ainutlaatuiselle paikalle.
Marian-päivä saa itse kunkin miettimään omia tehtäviään Jumalan valtakunnassa. Olenko hoitanut tehtävääni? Olenko ollut sille uskollinen? Olenko ymmärtänyt tehtäväni oikein? Ja mikä edes on minun tehtäväni???
Arjen elämä työn ja perheen keskellä on suuri ja velvoittava tehtävä. Ja kyllähän siinä vaaditaankin sinnikkyyttä, uskollisuutta ja rakkautta! Joskus Jumala saattaa kutsua joihinkin erityistehtäviin, joihin ryhtyminen tarvitsee poikkeuksellista rohkaisua. Itse olen saanut joskus kokea tällaista uusien tehtävien edessä, vaikkapa silloin kun aloitin uskonnon oppikirjojen tekemisen tai tämän blogin kirjoittamisen. Joskus taas kutsu uuteen tehtävään on tullut niin voimakkaana haluna, että työn aloittaminen on ollut puhdasta iloa.
Välillä taas tiedän menneeni omassa varassani täysin hakoteille. Esim. vuosia sitten suunnittelimme seurakuntapiirissämme lähiömme uusille asukkaille Tervetuloa seurakuntaan-tapahtuman, johon kävimme kutsumassa ihmisiä. Mutta kuinka kävikään! Kun tilaisuuden aika koitti, niin seurakuntasalissa oli paikalla pappi, työryhmämme ja uskolliset vakiomummot, jotka tulivat paikalle aina kutsumattakin. Monet muutkaan hankkeet eivät aina ole onnistuneet. Vastaani on tullut asioita, jotka ovat vieneet kuin maton jalkojen alta, ja olen suorastaan lysähtänyt paikoilleni kädet helmassa toimettomina.
Omin voimin ei kukaan tehtävässään menesty. Ilman rukousta ja ilman Jumalan siunausta mikään ei onnistu. Parhaimmatkin ajatukset ja yritykset jäävät ilmaan huitomisiksi. Tärkeää on koko ajan muistaa oma paikkansa Jumalan edessä, ymmärtää se, että yksin Jumala on suuri.
Maria kiittää Jumalan suuruutta ylistysvirressään Luuk.1:46-55.
Minun sieluni ylistää Herraa ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, pelastajastani, sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi, sillä voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja. Hänen nimensä on pyhä, ja sukupolvesta sukupolveen kestää hänen laupeutensa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Parhaimmillaan ihmisen elämästä Jumalan johdatuksessa tulee kuin kaunista pitsiä. Siinä voi olla runsaastikin syheröä, virheitä, mutkia ja ylimääräisiä koukeroita, mutta hänen ohjauksessaan ja silmiensä alla elämä on siunattu, ja kokonaisuus on aina kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti