Mieleinen asia

Oronmyllyn hepreanviikolla on lenkkeily ympäröivässä luonnossa aina suuri ilo. Koirani tuntee reitit myös hyvin ja mennä touhottaa innoissaan. Nytkin kuljimme pitkospuita kämmeköitä kasvavan suon yli karjalaiseen kylään ja vaelsimme harjunluontopolulla.  

Nyt luontopolun varrelle olivat ilmestyneet uudet mietelauseet ja rukoukset. Useimmat teksteistä puhuivat luonnosta, mutta minua puhutteli eniten Jaakobin kirjeeseen Jaak.1:5 pohjautuva mietiskelyteksti.

Näin Jaakob kirjoittaa:  Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. 

Viisaus on semmoinen asia, jota tunnen koko ajan kaipaavani. Kun katselen tätä maailmanmenoa, niin toivoisin saavani ymmärrystä ja näkökulmaa siihen, miten lähestyä asioita ja puhua niistä. On monia ilmiöitä ja trendejä, jotka ovat itselleni vieraita, mutta ne ovat läheisille ihmisille kovin tärkeitä - jopa niin merkityksellisiä, että he haluavat rakentaa oman elämänsä niiden aatteiden ja asenteiden varaan.                                       

Tarvitsisin siis paljon viisautta, joka olisi kiedottu rakastaviin ja lämpimiin asenteisiin ja sanoihin, että osaisin puhua nuorten kanssa heille tärkeistä aatteista. Vaarana on helposti se, että ajaudumme keskustelussa vastakkaisille puolille ja linnoittaudumme omiin kuoppiimme.  

Viisaus ja tieto ovat ystävykset, jotka kulkevat  käsi kädessä. Ihminen voi kuitenkin olla täynnä tietoa, mutta häneltä puuttuu syvempää viisautta. Hän voi olla uppoutunut kaikkeen saatavaan tietoon, mutta ei osaa kuitenkaan tarkastella aikaa ja sen ilmiöitä laajemmin. Minua ovat aina ihastuttaneet tutkijat, jotka osaavat pohtia  elämää useammasta näkökulmasta, he ovat opiskelleet eri alojen tutkintoja ja lähestyvät asioita poikkitieteellisesti. 

Paavali kirjoittaa 1. Kor. 13 siitä, kuinka ihminen on tyhjä ilman rakkautta, vaikka hän tuntisi kaikki salaisuudet, ja hänellä olisi kaikki tieto. Samassa korinttilaiskirjeessä Paavali erottaa ihmisviisauden Jumalan viisaudesta. Hän sanoo, että Jumalan lasten viisaus eroaa maailman valtiaiden viisaudesta. Jumalan lahjoittama viisaus on salaista, kätkettyä viisautta, joka on varattu hänen omilleen jo ennen aikojen alkua hänen omiensa kirkkaudeksi. Ymmärrän tuon 1. Kor. 2:7 sanat myös niin, että ajatusten kirkastamiseksi. Siitähän viisaudessa on kyse, että hämmentyneessä mielessä  pyörivät asiat asettuvat paikalleen.

 

Oron kävelyreitin varrella oleva rukous päättyy sanoihin, että Jumala mielellään täyttää ihmisen pyynnön saada viisautta. Viisauden jakaminen ihmispololle on hänelle mieleinen asia.

Vauhdissa

Miten tänä kesänä onkin tuntunut, että aika on saanut siivet selkäänsä! Minulla on yleensä hyvä sisäinen  kello, mutta on käynyt usein, että kelloni on pahan kerran pettänyt: aika on rientänyt nopeammin kuin olen huomannutkaan. Liekö johtuu siitä, että ikää on kertynyt ja asioiden tekeminen vie enemmän aikaa. Koiran kanssa lenkillelähtö vaatii suunnittelua: mitkä kengät, mikä takki. Ennen sitä vain hyppäsi vauhdilla housuihinsa.

Tulevan sunnuntain tekstit, joita olen tutkinut raamattupiiriäni varten, vaativat pysähtymään.
Vauhti seis ja elämänsuunnan tarkistus!
Jeesuksen vuorisaarna Matt. 5:20-30 puhuu niin ankaria asioita, että niiden puristuksessa ei tunnu selviävän kukaan. Jotkut kehuvat Jeesusta yhtenä maailmanhistorian suurimmista filosofeista, mutta näin kovaa puhetta ei filosofeilta usein kuule. Ehkä kehuja ei ole kunnolla lukenut tekstiä, tai sitten hän on niin vailla pahuutta, jotta voi liittyä sydämestään saarnan sanoihin. Saattaa myös olla, ettei kehuja oikein ymmärrä, mitä tekstissä sanotaan, tai sitten hänellä ei mitään aikomustakaan sovittaa tekstiä itseensä.

Jeesuksen ajan fariseukset ja lainopettajat olivat juutalaisen kansan uskonnollista eliittiä. Heitä vastaavat nykyisin ortodoksijuutalaiset, joiden asuma-alueen reunamilla asuimme viime syksynä Israelissa. Heidän elämäänsä rajoittavat tiukat säännöt. Esim. sapattina kadut ovat siellä tyhjät ja hiljaiset, autoja eikä busseja liiku, satunnainen matkailija saattaa astella vaikka keskellä ajorataa. Hotelleissakin sapattihissi kulkee vain kerroksen kerrallaan. Kolmannen käskyn kunnioitus on rikkumaton.

Lainopettajat tulkitsivat lakia ankarasti. Jeesus veti kuitenkin tiukemmaksi: kun he vaativat tuomiota murhasta, niin Jeesus ositti, että murhaaja on myös se, joka sanoo lähimmäisestään halventavan sanan, vaikkapa hölmö.
Aviorikos oli lainopettajien mielestä ankarasti tuomittava teko, mutta Jeesus osoitti, että jo kiinnostunut katse oli väärin.

Jos vuorisaarna olisi koko Raamattu, niin kristinusko olisi ankaraa tekojen valvontaa. Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Lain rinnalle tuodaan armo ja evankeliumi.

Vaikka emme koskaan pääsekään vuorisaarnan ihanteisiin, niin aina voi pyrkiä täyttämään Jumalan tahdon. Varhaiset kristityt opettajat puhuvat kilvoittelemisesta, joka on nykaikana melko outo sana. Se ei tarkoita farisealaista uskontyytyväisyyttä, eikä omissa synneissä piehtaroimista.
Kilvoittelu on uskollista Jumalan tahdon etsimistä.  

Pyrkikää saamaan selville, mikä on Jumalan tahto Ef. 5:10

Pysähtytään seuraamaan Raamatusta löytyviä Jeesuksen antamia maamerkkejä! 
    

Kuvat Galilean vuorten rinteiltä

Vakavaa asiaa

Kun olin pieni, äidilläni oli tapana lukea meille kolmelle tyttärelleen Raamattua. Muistan, kuinka hän talvi-iltoina nojasi selkäänsä lämpimän uunin kylkeen lukiessaan,  minulla oli hyvä ja turvallinen olo. Niinä hetkinä hän istutti uskon siemenet lapsenmieleeni.
Hän opetti meille myös katekismusta. Ensimmäisen Jumalaa koskevan uskonkappaleen selitys ihmetytti minua, sillä siinä kerrottiin, että Jumala ilmaisee itsensä myös kansojen kohtaloissa. Kysyin, mitä se tarkoittaa. Silloin äiti kertoi Israelin historiasta ja siitä, miten Israelin valtio oli syntynyt puolisen vuotta minun maailmaantuloani aikaisemmin. Näin minuun istuttiin myös Israel-rakkaus.

Kun olin kolmissakymmenissä oleva perheenäiti - elettiin 80-luvun alkuvuosia - aloin nähdä kummallisia unia yö yön jälkeen. Olin unessa maantiellä jossain Kouvolan ja Lahden välillä, ympärilläni oli valtavasti hätääntyneitä ihmisiä, joita luotsasin länsirannikon satamissa odottaville laivoille. Unissa oli hätääntyneen ilmapiirin lisäksi ikävää se, etten osannut puhua mitään ihmisten kanssa, en osannut kysyä lapsilta edes heidän nimiään.

Pian tuon jälkeen Suomeen saapui Stephen Lightle, joka puhui venäjänjuutalaisten exoduksesta Suomen halki. Hän perusti sanomansa tiukasti Raamattuun, esim. Jer. 31:8-9

Minä tuon heidät takaisin pohjoisesta maasta, kokoan heidät maan ääristä asti! Heidän joukossaan ovat myös sokeat ja rammat, raskaana olevat ja synnyttävät. Suurena joukkkona he palaavat tänne. He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä.

 Suomessa oli 1980-luvulla paljon ihmisiä, jotka olivat saaneet sydämelleen tämän venäjänjuutalaisten kauttakulun, ja täällä alettiin tehdä paljon valmisteluja sitä varten. Suuret joukot juutalaisia kulkikin Suomen halki pääasiassa Etelä-Suomen kautta ja yksityiset ja järjestöt tukivat heitä matkalla.

Kauttakulku on jatkunut tasaisena ja melko huomaamattomana vuosikymmenien ajan, kunnes nyt viime viikkoina tämä exodus-asia on noussut uudelleen esiin. Suomeen rakennetaan parhaillaan Enontekiöltä etelään ulottuvaa 14 reitin verkostoa, joiden lähettyvillä asuvia ihmisiä kutsutaan valmistautumaan venäjänjuutalaisten tuloon. Nämä "pakolaiset" tarvitsevat majoitusta, ruokaa, kuljetuksia kauttakulkunsa ajaksi. Toivottavaa, että he saisivat kuulla jo matkallaan sanoman Jeshua ha Mashiasta, kuten hepreksi Jeesusta kutsutaan.
Suomen sisäministeriö on jo havahtunut näihin idästä tuleviin "pakolaisiin", joihin myös venäjänjuutalaiset lasketaan. Heille kuuluu Schengen-sopimuksen kautta oikeus saada maastamme turvaa ja suojaa.

Muutkin ristilippumaat, kuten Ruotsi ja Norja ovat jo heränneet valmistautumaan tähän kauttakulkuasiaan. Tapasin Orolla saksalaisen naisen, joka kertoi, että hänen kotikaupungissaan Münchenissä on tehty jo yli 10 vuotta näitä valmisteluja. Juutalaisten kauttakulku koskee siis koko Eurooppaa.

Mitä voimme tehdä tässä tilanteessa? Emme toki tiedä, tapahtuuko venäjänjuutalaisten lähtö Putin kauden jälkeen vai vasta 40 vuoden kuluttua. Jumalan aika on erilainen kuin ihmisten.
Voidaan kuitenkin rukoilla, että silloin kun kaikki alkaa tapahtua, niin Suomi ei olisi ryntäystä vastaaan, eikä olisi sulkemassa rajojaan. Samaa voimme pyytää myös Ruotsin, Norjan ja muiden naapurimaiden osalta.

Raamattu kutsuu meitä siunaamaan Israelin kansaa, sillä silloin tulemme myös itse siunatuiksi. Jos taas nykyilmapiirin mukaan olemme vastustamassa, niin kansamme kohtalo joutuu vaakalaudalle.
Olemme vakavien asioiden edessä.   

 

hepreaahepreaahepreaa

Olen lähdössä tänään aivan itärajan tuntumaan, Parikkalaan Oronmyllyn leirikeskukseen. Luulen, että Orolta metsän halki rajalle on reilut kymmenkunta kilometriä.
On tullut jo tavaksi viettää heinäkuinen viikko Oron upeissa harjumaisemissa, joissa kirkkaat vedet virtaavat ja tummat lähteet helmeilevät.

Tälläkin kertaa kurssitarjonta on ollut laaja.
Hepreaa voi opiskella kolmessa eri tasoryhmässä, aivan alkeista alkaen edistyneimpiin. Heprealaisia lauluja voi laulaa kuorossa, kaikki tanssista kiinnostuneet ovat tervetulleita tanssimaan heprealaisia tansseja, ja loppuviikosta alkaa ruokakurssi, jolla opetellaan tekemään juutalaista ruokaa. Varmaan tätä ruokaa sitten tarjoillaan myös perjantai-iltana sapatti-aterialla.

Liitän tähän muutamia Raamatusta poimittuja säkeitä näytteeksi hepreankielestä meidän omilla kirjaimillamme.

Hine ma tov uma naim
Shevet achim gam jachad.

Katso, kuinka hyvää ja suloista,
että veljekset sovussa asuvat.
Ps. 133:1 




Eli ata veodecha
Elohai aromemecha.

Sinä olet minun Jumalani,
ja Sinua minä kiitän
Minun Jumalani, Sinua minä
kunnioitan.
Ps. 118:28










Jismechu hashamajim
vetagel ha´arets
jiram hajam umelo ´o.

Iloitkoot taivaat
ja riemuitkoon maa,
pauhatkoon meri ja kaikki,
mitä kedolla on.
Ps. 96:11-12









 

Vetaher libeinu
leovdecha be´emet.

Puhdista sydämemme
palvelemaan sinua totuudessa. 

Arpa lankesi minulle ihanasta maasta

Täällä kotipaikkakunnallani toimii mielenkiintoinen runopiiri.  Vuosikausia ryhmän nimi on ollut  Runo-Martat, mutta nykyisin sen nimestä löytyy paikallisen järven nimi: Runo-Kukkia. 
Minäkin kuulun löyhästi tähän runopiiriin, sillä osallistumiseni esityksiin on ollut usein hankalaa. Olen kuitenkin nauttinut kokoontumisista, joissa on tutustuttu eri runoilijoiden teksteihin. Olen itsekin pitänyt joitakin runoiltoja tai esitellyt joskus uuden, mielenkiintoisen genren esim. nettirunoutta.

Kesäkuussa runopiiri kokoontui  etsimään kotiseutujuhlassa esitettäviä runoja. Kirjoitan tähän muutaman löydön, koska ne upeasti kuvaavat kesätunnelmia ja luovat kiitollista mieltä ihanasta maastamme.
Niin todelta tuntuvat runojen välittäminä sanat: Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani. Ps. 16:6

JUHANNUSAAMU

Oli juhannusaamu ja taivas sees. Mikä liverrys leivon ja laulelu rastaan
soi sinestä saarilta, luodolta vastaan,
kun heräsin aamuun uuteen.
Oli tyven ja helle ja raukeus hyvän.
Oli tuoksua siemenen kypsentyvän, oli uskoa vastaisuuteen.

Ja viereltä kivisen pohjamuurin, jonne istuttanut olin kuivin juurin,
tuon orjantappurapensaan hennon, se aukaisi hehkuvan kukkansa verhon
ja loitolta luoksensa houkutti perhon mesijuomalla virkistävällä.
Ja ääreltä pursuvan hunajakennon
suvenmettinen hyrisi onnensa virttä,
kun sirkkakin hulluna kaislaista hirttä
jo sahasi tahdilla sirittävällä...
Oli juhannusjuhla ja taivas sees!
                                                                   Väinö Mäkelä  



METSÄN SEINÄ ON VAIN VIHREÄ OVI

Metsän seinä
on vain vihreä ovi
josta valo
ohjaa ystävänsä.

Kirvat torkkuvat
lehvistössä.
Metsä on sydänten
ääniä täynnä.

Sade on lakannut.
Kivet alkavat kuivua,
ja ruoho ja maa.
Kaikki kuivuu
ja puiden latvoihin muodostuu
pieniä pilviä
joihin hyttyset lentävät
sisään.
                                             Risto Rasa


Ja vielä viime lauantaina vietetyn Runon ja suven päivän kunniaksi pieni luritus seitsemänneltä serkultani, Eino Leinolta, joka on viettänyt kesiään täällä Kukkialla.

Minä avaan syömeni selälleen ja
annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen ja
joka marjan maistaa.  

Heittääkö Jumala kuuman kiven?

Eräs 8-v pikkupoika sanoi mummulleen kesken puhelimella räpläämisen: - Minä en ymmärrä sitä, miksi Jumala on meille vihainen.
Mummu hämmästyi keskustelun aloituksesta ja tunsi mielessään, että tämä oli taas niitä tuhannen taalan paikkoja, jolloin pitäisi olla viisas ja löytää oikeat sanat. Hän oli kuullut aikaisemmin, kuinka pojan äiti oli tämän riehuessa ottanut Jumalan apukasvattajaksi ja uhannut, että ellei lapsi lopeta, niin Jumala pudottaa taivaasta kuuman kiven päähän. Eipä ihme, että pojan käsitys Jumalasta oli muodostunut ankaraksi ja pelottavaksi.
Nyt mummu sanoi: - Ajattele, kuinka sinun äitisi ja isäsi rakastavat sinua ja haluavat sinulle kaikkea hyvää. Eikö silloin Jumala, joka on ihmisten taivaallinen Isä, joka on paljon mahtavampi, ja jonka rakkaus on paljon suurempaa, haluaisi sinulle hyviä asioita. Ihan kaikkein parhaita.
Pikkupojan oli helppo ottaa tämä ajatus vastaan, hän nyökkäsi nopeasti ja tyytyväisenä: - Niin. Joo.

Tutkimuksissa, joissa on selvitetty suomalaisten lasten uskonnollisuutta ja jumalakuvaa, on paljastunut, että alle 10-vuotiaiden suomalaislasten käsitys Jumalasta on kiiltokuvamainen. He ajattelevat, että Jumala on  hyvä, kiltti ja lempeä. Samalla heidän jumalakuvansa on kuitenkin jotenkin ulkopuolinen ja voimaton. 

Katolisissa maissa  samanikäisten lasten mielikuva Jumalasta on toisenlainen. Siellä tehtyjen tutkimusten mukaan heidän Jumalansa on dynaaminen. Jumalan tahto, pyhyys ja oikeudenmukaisuus tulevat esille heidän ajattelussaan. 

Suomalaisten lasten vastauksissa ei myöskään näy uskosta nousevaa vastuullisuutta lähimmäisistä ja ympäröivästä maailmasta kuten vertailumaiden lapsilla. 

Tulevan sunnuntain VT:n tekstissä Jes. 57:15-21 Jumala puhuu profeetan kautta olemuksestaan, joka näyttää olevan kaksitahoinen. Hän sanoo: "Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. 
Hän on suuresta asemastaan huolimatta heikkojen puolella luvatessaan:"Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen."

Jumala puhuu myös ankaruudestaan  kansaansa kohtaan. Hän kertoo vihastuneensa kansaan, jopa lyöneensä sitä ja kääntäneensä kasvonsa siitä pois. Kuitenkin hän sanoo, ettei vihastuminen jatku ikuisesti, koska kukaan ei silloin kestäisi, ihmisten voimat kokonaan herpoaisivat.

Jumalakin voi muuttaa mielensä, armahtaa ja antaa anteeksi. Hän lupaa lohduttaa ja parantaa kansan.

"Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän. Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas".

 Kun elämme Jumalan lähellä, voimme kokea hänen siunauksiaan, joista ulkonainen ja sisäinen rauha ovat suurimpia. Sisäinen rauha rauha syntyy lapsenomaisesta luottamuksesta, että kaikki on kuitenkin Jumalan hallinnassa ja elämämme hänen kämmenellään.