tiistai 30. heinäkuuta 2019

Mieleinen asia

Oronmyllyn hepreanviikolla on lenkkeily ympäröivässä luonnossa aina suuri ilo. Koirani tuntee reitit myös hyvin ja mennä touhottaa innoissaan. Nytkin kuljimme pitkospuita kämmeköitä kasvavan suon yli karjalaiseen kylään ja vaelsimme harjunluontopolulla.  
Nyt luontopolun varrelle olivat ilmestyneet uudet mietelauseet ja rukoukset. Useimmat teksteistä puhuivat luonnosta, mutta minua puhutteli eniten Jaakobin kirjeeseen Jaak.1:5 pohjautuva mietiskelyteksti.
Näin Jaakob kirjoittaa:  Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. 

Viisaus on semmoinen asia, jota tunnen koko ajan kaipaavani. Kun katselen tätä maailmanmenoa, niin toivoisin saavani ymmärrystä ja näkökulmaa siihen, miten lähestyä asioita ja puhua niistä. On monia ilmiöitä ja trendejä, jotka ovat itselleni vieraita, mutta ne ovat läheisille ihmisille kovin tärkeitä - jopa niin merkityksellisiä, että he haluavat rakentaa oman elämänsä niiden aatteiden ja asenteiden varaan.                                       

Tarvitsisin siis paljon viisautta, joka olisi kiedottu rakastaviin ja lämpimiin asenteisiin ja sanoihin, että osaisin puhua nuorten kanssa heille tärkeistä aatteista. Vaarana on helposti se, että ajaudumme keskustelussa vastakkaisille puolille ja linnoittaudumme omiin kuoppiimme.  

Viisaus ja tieto ovat ystävykset, jotka kulkevat  käsi kädessä. Ihminen voi kuitenkin olla täynnä tietoa, mutta häneltä puuttuu syvempää viisautta. Hän voi olla uppoutunut kaikkeen saatavaan tietoon, mutta ei osaa kuitenkaan tarkastella aikaa ja sen ilmiöitä laajemmin. Minua ovat aina ihastuttaneet tutkijat, jotka osaavat pohtia  elämää useammasta näkökulmasta, he ovat opiskelleet eri alojen tutkintoja ja lähestyvät asioita poikkitieteellisesti. 

Paavali kirjoittaa 1. Kor. 13 siitä, kuinka ihminen on tyhjä ilman rakkautta, vaikka hän tuntisi kaikki salaisuudet, ja hänellä olisi kaikki tieto. Samassa korinttilaiskirjeessä Paavali erottaa ihmisviisauden Jumalan viisaudesta. Hän sanoo, että Jumalan lasten viisaus eroaa maailman valtiaiden viisaudesta. Jumalan lahjoittama viisaus on salaista, kätkettyä viisautta, joka on varattu hänen omilleen jo ennen aikojen alkua hänen omiensa kirkkaudeksi. Ymmärrän tuon 1. Kor. 2:7 sanat myös niin, että ajatusten kirkastamiseksi. Siitähän viisaudessa on kyse, että hämmentyneessä mielessä  pyörivät asiat asettuvat paikalleen.
 

Oron kävelyreitin varrella oleva rukous päättyy sanoihin, että Jumala mielellään täyttää ihmisen pyynnön saada viisautta. Viisauden jakaminen ihmispololle on hänelle mieleinen asia.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti