maanantai 30. maaliskuuta 2020

Tunnelin pää ja turva


Moni blogin lukija on saattanut käyttää elämänsä aikana elämänsä kiperissä kohdissa n.s. peukalomerkkiä. Sehän tarkoittaa sitä, että jossain elämänsä kiperässä kohdassa ihminen rukoilee ja pyytää, että Jumala antaisi jonkun raamatunkohdan, joka antaisi näkökulmaa, viisautta tai lohdutusta.
Minäkin olen elämäni aikana säästellen käyttänyt tätä, ja vastaukset ovat olleet niin osuvia, että minulle on tullut tunne, että ne eivät voi olla sattumaa.

Nyt koronaviruksen aikaan olen avannut Raamattuni peukalomerkkiä varten. Kun eristämistoimenpiteet vain kovenivat, ja Uusimaa juuri suljettu, huokaisin ylöspäin, että näytä taivaan Isä, missä oikein mennään. Sormeni alle avautui seuraava kohta:
Etelän kaupungit on menetetty, niihin ei ole pääsyä. Koko Juuda viedään pakkosiirtolaisuuteen, koko kansa joutuu vankeuteen. Jer. 13:19

Vaikka sanat puhuvat  eri historiallisesta tilanteesta, niin siinä oli paljon samaa kuin meillä nyt. Etelä-Suomi on eristetty, ja muu Suomi on erilaisissa karanteeneissä. Koulut suljettu ja iäkkäämmät istuvat ikäkaranteenissa, kaikenlaiset rajoitukset koskevat myös työikäisiä. Voisi sanoa, että "vankeudessa" ollaan.
Minulle tämä Raamatun kohta puhui siitä, että kaikki on Jumalan tiedossa. Viime kädessä kaikki on hänen kädessään.

Jos et vielä ole ruvennut lukemaan psalmia 91, niin nyt varmaankin olisi sopiva hetki aloittaa. Moni ystäväni lukee sitä päivittäin ja kokee saavansa siitä rohkaisua.
Sen löytää myös youtubesta eri muusikoiden esittämänä.



Se, joka asuu Korkeimman suojassa
ja yöpyy kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin:
"Sinä, Herra, olet linnani ja turvapaikkani.
Jumalani, sinuun minä turvaan"
Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta
ja pahan sanan vallasta.
Hän levittää siipensä yllesi
ja sinä olet turvassa niiden alla.
Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi.
Et pelkää yön kauhuja,
etkä päivällä lentävää nuolta,
et ruttoa, joka liikkuu pimeässä,
et tautia (=kulkutautia 1938 käännöksen mukaan)
joka liikkuu keskellä päivää.

Sinun turvanasi on Herra,
sinun kotisi on Korkeimman suojassa.
Onnettomuus ei sinuun iske,
mikään vitsaus ei uhkaa majaasi.
Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua,
missä ikinä kuljet.  




keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Matkakumppanina


Liityin paastonajan alkaessa kirkolla kokoontuvaan arkiretriittiryhmään. Olin vuosi sitten viikonvaihteen kestävässä retriitissä, joka keskittyi hiljentymiseen ja taiteeseen.
Tämä retriitti on erilainen, sillä sen tarkoitus oli kokoontua kerran viikossa pääsiäiseen asti. Ryhmäkin on pieni: vain seitsemän henkeä mahtui mukaan. Ohjaajina ovat seurakunnan pappi sekä kaksi maallikkoa, jotka ovat perehtyneet hiljentymiseen.
Arkiretriitin nimenä on Hengellinen matkakumppanuus.
Teemme siinä paastonajan matkaa pääsiäistä kohti.
Saamme viikoittain joka päiväksi Raamatun tekstin, johon tutustumme.
Ensimmäisen viikon tekstit käsittelivät Jumalan hyvyyttä ja rakkautta eri näkökulmista.
Toisen viikon aiheena oli turmeltunut ihminen ja
syntinen maailma. Tästä eteenpäin lähestymme
 askel kerrallaan pääsiäistä.
Tällä matkalla jokainen on oma matkakumppaninsa
tutkiessaan yksin aamuisin käsiteltävää tekstiä.
Matkakumppanina hänellä on myös ryhmä, jonka
kanssa esiinnousseita ajatuksia jaetaan.
Todellisena matkakumppanina tietysti on itse
Jeesus, jonka askelissa kärsimysaikaan
kuljemme.

Viereisessä kuvassa on harvinainen ikoni, jossa
Jeesus pitää kättään ystävänsä hartioilla.
Ikonia on kutsuttu ystävyyden ikoniksi, mutta
se on samalla myös kuva matkakumppanuudesta.

Viikoittaisesssa tapaamisessa jokaiselle osallistujalle on annettu 7 min. aika, jolloin hän
voi keskeyttämättä kertoa omista hengellisistä löydöistään.
Puheenvuoron ajan kertoja saa pidellä ristiä ja puhua kenenkään kommentoimatta. Puhetta seuraa lyhyt hiljaisuus, jolloin kerrotut asiat kannetaan rukouksessa Jumalalle.


 Nyt tämä minulle tärkeä ryhmä joutui
vaakalaudalle koronaviruksen takia, kun kaikki
seurakunnan tapahtumat jumalanpalvelusta
myöten on jouduttu peruuttamaan.
Yritämme jatkaa matkaamme netin kautta.
Lähetämme ajatuksemme sähköpostissa ja saamme seuraavan viikon tekstit samalla tavalla.

Vaikka tilanteen muuttuminen tuntuukin ikävältä,
niin samalla nyt liitymme Suomen koululaisten
suureen joukkoon, joka netin kautta yrittää
parhaansa mukaan opiskella.
Minunkin seitsemän lastenlastani opettelee elämää  tässä muuttuneessa koulutilanteessa.




perjantai 20. maaliskuuta 2020

Rukous korona-aikaan


Näin korona-aikaan netistä löytyy monenlaista virukseen liittyvää materiaalia. Seuraava rukous on Kaija Pesoselta.
Halutessasi voit kopioda sen ja lähettää eteenpäin.


Korona leviää nopeasti, mutta rukous vielä nopeammin. Korona eristää, mutta rukous yhdistää.

Rakas Kaikkivaltias Jumala! Sinä hallitset koko maailmaa. Sinä rakastat jokaista ihmistä ja jokaista kansaa. Sinä lähetit poikasi Jeesuksen, jotta me emme kuolisi synteihimme, vaan että meillä olisi pääsy Sinun luoksesi.

Kiitos, että saan olla Sinun omasi. Varjele tänään minut ja kaikki rakkaani pahalta. Suojaa meidät koronavirukselta. Anna meille Sinun rauhasi. 

Siunaa Suomea, että päättäjät tekisivät oikeita päätöksiä, että hoitohenkilökunta jaksaisi ja että virus leviäisi mahdollisimman vähän. Suojele riskiryhmiä.

Puhuttele Suomen kansaa. Sinä olet meidän todellinen turvamme. Anna meille meidän syntimme anteeksi ja auta meitä etsimään ensin sinun tahtoasi.

Jeesus, Sinä olet kipujen mies ja sairauden tuttava. Ole tänään lähellä niitä,  jotka pelkäävät sairastumista tai ovat sairastuneet. Vahvista heitä.

Siunaa kaikkia muitakin maita, jotka taistelevat koronaa vastaan. Anna viisautta rokotteen kehittäjille.

Tätä pyydämme poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Suojassa


Olemme parhaillaan koronakarateenissa. Mitään erityisempää huolta ei näillä leveysasteilla ole vielä ilmennyt, mutta varovaisuutta olemisessa ja elämisessä toki täytyy vaalia.
Onnistuin jo saamaan kovan yskän ja nuhan, mutta sitten alkoikin pähkäily, että onkohan tämä tavallista flunssaa, vai influenssaa vai vallan koronavirusta. Tavalliseksi flunssaksi tämän olen nyt määritellyt, kun tilanne ei tunnu etenevän pahempaan suuntaa.

Katselen tässä ikkunasta, miten kotikatumme on muuttunut kovin hiljaiseksi. Kulkijat ovat kovin harvassa. Koirankuljettajia sentään näkyy. Luin jostakin, että Italiassa koirien ulkoiluttaminen on kovasti arvossaan: perheenjäsenet kuljettavat koiria vuorollaan, ja naapuritkin lainailevat niitä kävelylenkille, joten koirat ovat kävelyttämisestä jo ihan upiuuvuksissa.

Viikko sitten kävimme sentään katsomassa Klaus Härön uusimman elokuvan Elämää kuoleman jälkeen. Elokuva ei tee mitään kuolemanjälkeisen elämän paljastuksia, vaan keskittyy tämänpuoleisiin asioihin. Olen lukenut, että elokuva on Härön omasta elämästä, hänen isästään, siitä kuinka lukkiutunut voi olla suuressa surussa, eikä anna toistenkaan surra. Suosittelen elokuvan katsomista, sitten kun tulee sopiva tilanne. Härön elokuvissa on inhimillistä lämpöä ja kristillinen elämännäkemys on mukana olematta mitenkään päälleliimattu.

Kun olen lueskellut lehdistä, miten ihmiset suhtautuvat koronavirukseen, niin lähes kaikki vakuuttavat, etteivät ole huolissaan ja touhuavat tomerasti lähes entiseen malliin. Koska itse kuulun iältäni jo riskirymään ja lähellä on ihmisiä, joilla on erilaisia perussairauksia, niin huoli tahtoo välillä vallata ajatukset. Nyt tarvitsisi opetella luottamusta siihen, että kaikki on taivaallisen Isän hallinnassa. Hän suojelee tartunnoilta rakkaitamme ja auttaa meitä tarvittaessa.

Raamattu on täynnä ihania lupauksia, joihin voi tarttua. Jokaisella on omia rohkaisevia suosikkijakeita, mutta jaan vielä tässä muutamia,

Sinä, Herra, sinä yksin olet suojani, minä saan elää turvassa. Ps. 4:9

Sinä, Herra, annat siunauksesi vanhurskaalle, sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi. Ps. 5:13

Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon. Ps. 94:19

Armahda minua, Jumala, armahda minua, sinuun minä turvaan.
Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse. 57: 2



keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

"Timantteja"

Harjoitin viime lauantaina kuntoliikuntaa ja kävellä lipsuttelin Kuokkalan kirkkoon kuuntelemaan, kuinka filosofi Tuomas Nevanlinna ja hänen vaimonsa Salla Ranta, toimittaja ja pappi kertoivat, mitä tarkoittaa "uusi hengellisyys".
Sain päähäni paljon uusia Tuomaksen ja Sallan esittämiä ajatuksia, jotka pohjautuvat filosofiaan, teologiaan, tutkimuksiin ja haastatteluihin. Kerron niistä nyt vähän laajemmin.

Ydinkysymys oli, miksi perinteinen kristillisyys menettää ihmisiä?
Puhtaaksi viljelty ateismi ei enää vedä puoleensa, mutta kaikenlaiset uskomukset, taikausko, magia, paranormaalit, yliluonnolliset ilmiöt kylläkin.
USA.ssa 75%  uskoo paranormaaleihin ilmiöihin, eurooppalaisista kolmasosa. Suomalaisistakin 2 milj. käyttää vaihtoehtohoitoja.

Nykyihminen etsii onnellisuutta ja etsii oman olemassaolonsa toteutumista. Hän sanoo haluavansa voimakkaita kokemuksia, löytää hengen ja ruumiin välisen yhteyden. Hän haluaa lumoutua. Hän kaipaa pelastusta, vaikka ei tiedä, mitä se on. Hän haluaa yhteyden syvyyteen. Hän sanoo tarvitsevansa ihmeen.

Perisynti on nykyihmisen mukaan sietämätön ajatus, koska hän ajattelee, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Hän ei halua katsoa peiliin, eikä toimia maailman pahuuden poistamiseksi.

Uushenkisyyden ihmiskuva on kaksikerroksinen. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen olento, jonka sisällä ovat rakkaus, ilo, rauha. Ihmisen pintakerroksessa asuvat kilpailu ja arvostelu.
Elämän tarkoitus on löytää ihmisen syvin ydin. Hyvinvointi ja onnellisuus olet sinä itse.

Suomalaisten korkein arvo tällä hetkellä ovat oma terveys ja hyvinvointi. Hyvinvointipalvelut ovat voimakkaassa nousussa. Kuitenkaan niillä ei ole lainsäädäntöä, eikä tilastointia. Hyvinvointipalveluiden tuottajat eivät halua määritellä, onko heillä asiakkaita vai potilaita, he sanovat, ettei heidän palveluittensa kohteilla ole vakavia ongelmia. He tarjoavat m.m. joogaa, chakroja, reikiä, enkelioppia, delfiineiltä saatua viisautta ja ihmeidenoppikurssia, jonka juuret ovat Columbian yliopistossa.

Salla kertoi, kuinka hän oli omalla asuinalueellaan kummajainen kaikkien vaihtoehtoliikkeitä kannattavien perheenäitien joukossa. Häntä ihmeteltiin - jopa muskarissa häneltä tultiin kysymään, että oletko sinä se, joka kuulut kirkkoon.

Miksi uushenkisyys sitten on niin voimakasta?
1. Kristinuskon vahvuudet ovat sen heikkouksia, esim. yhteisöllisyys. Nykyihminen ei halua sitoutua.
2. Kristinuskoa ei koeta ruumiillisena (vaikka meillä on ruumiinylösnousemus!). Uushenkisyys koetaan psykofyysisenä.
3. Kristinusko koetaan dogmaattisena oppina. On hienompaa poimia uskomuslankoja.
Haastatteluissa kuulee usein: - Minä uskon johonkin korkeampaan voimaan, mutta en sellaiseen, kuin raamattu opettaa.

Uushenkisyydessä ajatellaan, että kaikilla uskonnoilla on sama alkuperä. Nykyiset uskonnot nähdään ajastaan jääneinä. Ne nähdään myös miesvaltaisina, ajatellaan, että alkuperäiset uskonnot ovat naisuskontoja. Katsotaan myös, että ihminen on vieraantunut itsestään ja sisimmästään.
Samoin ajatellaan, että kristinusko ja mekanistinen tiede ovat vieneet luonnosta hengen pois.

Uushenkisyys on eräänlaista uustiedettä, jossa uskotaan toisten tietävän. Näihin toisilta saatuihin ajatuksiin yhdistetään sitten fantasioita. Uushenkisyydestä on tullut uusi kansanusko, koska se on helppoa. Jokaisella on siinä vapaus itse valita. Ajatukset ja ideat liikkuvat globaalisti.
Uushenkisyys on myös kulttuurillinen vastaliike edellisiä sukupolvia vastaan.
Siinä sanotaan EI vahoille ihmiskäsityksille, samalla sanotaan EI tieteelle, rokotuksille, vahnäjauholle, maidolle ...
Kaikki vanhat instituutiot ovat vaikeuksissa, sillä suuri sukupolvien ristiriita näkyy kaikessa.

Onko uushengellisyyden liikehdintä syntynyt tarpeesta?
Ilmastomuutos pelottaa, taudit pelottavat, talousrakenteet murtuvat, maailma tuntuu olevan tuhoutumassa. Kaikki nämä ongelmat ovat liian isoja pienelle ihmiselle.

Keskeistä uushengellisyyden ja kristinuskon välisessä kilpailussa ei ole se, kumpi on oikeassa. Ovatko reiki, jooga, chagrat, kaukoparannus, delfiinien tieto?
Tärkeää on se, mikä auttaa silloin, kun on todella vaikeaa. Auttavatko silloin nämä uuden hengellisyyden asiat vai kristinusko? Auttaako usko Jumalaan ja Jeesukseen?
Eilisessä 8.3. saarnatekstissä Markus 9:17-29 sairaan pojan isä huudahtaa: - Minä uskon! Auta minua epäuskossani.
Usko on heittäytymistä sen varaan, mitä ei uskota. Se on ehdotonta luottamista, johon uushengellisyydessä ei ole tarvetta.

Aitoja vai epäaitoja "timantteja" hangella?












perjantai 6. maaliskuuta 2020

Tyttö nimeltä Rode


Olemme lukeneet tänä talvena täällä Vaajakosken naistenpiirissä Apostolien tekoja. Eilen luimme  Apostolien tekojen 12. lukua, jossa kerrotaan Pietarista, jonka Herodes oli määrännyt vankilaan. Hän makasi kaksissa kahleissa kahden vartijan välissä. Hänen tilanteensa näytti meko toivottomalta.

Äkkiä kaikki kuitenkin muuttui, kun hänen eteensä ilmestyi enkeli, joka töytäisi Pietarin hereille ja ryhtyi antamaan hyvin yksityiskohtaisia ohjeita: - Nouse kiireesti! 
Pietari havahtui ja kahleet putosivat maahan. 
Enkelin ohjeet jatkuivat: - Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi. Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua! 

Kertomus jatkuu tarkkana kuvauksena siitä, kuinka Pietari ja enkeli ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja saapuivat rautaportille, joka aukeni kuin itsestään. Sitten he olivat jo kadulla, ja enkeli katosi.

Pietari tunsi  ensin näkevänsä unta, mutta tajusi sitten, että Jumala oli lähettänyt enkelinsä hänet pelastamaan. Hän suuntasi askeleensa kohti taloa, jossa tiesi seurakunnan olevan rukoilemassa.

Kun Pietari kolkutti talon portille Rode-niminen palvelustyttö tuli avaamaan. Kun hän kuuli oven takaa Pietarin äänen, hän riemastui niin, että meni ilosta päästään pyörälle ja unohti avata oven. Hän kääntyi nopeasti ympäri ja säntäsi sisälle huutaen, että Pietari seisoi portilla.

Toiset eivät uskoneet, he epäilivät, että tyttö oli sekaisin. - Se on hänen enkelinsä, he sanoivat.
No, uskottava heidän lopulta oli, kun Pietari vain kolkutti kolkuttamistaan, heidän oli päästettävä hänet sisälle.

Pysähdyimme piirissämme keskustelemaan siitä, kuinka Raamattuun on otettu mukaan palvelustyttö Rode. Hänet esitellään oikein nimeltä mainiten. Kerrotaan havainnollisesti tämän tytön ilo ja innostus, kun hän kuulee oven takaa Pietarin äänen. Rode on spontaani ja välitön: Pietari on hänelle tärkeä ja rakas ihminen, samoin seurakunta. Hän kuljettaa vikkelissä jaloissaan iloista sanomaa: Pietari on vapautunut!

Ajattelimme, että vaikka Roden palvelustytön tehtävä on arkisen vaatimaton, hänellä on seurakunnassa oma tärkeä paikkansa. Hän kuuluu tasaveroisena joukkoon. Hänellä on siinä oma tehtävänsä. 

Rode sai meidät ajattelemaan omaa paikkaamme ja tehtäväämme seurakunnassa.
Yksi naisista kertoi, kuinka hän vähätteli kutomisiaan, kunnes hän kuuli erään aamuhartauden pitäjän sanovan kuin suoraan suoraan hänelle: - Sinä joka ajattelet, että vain kudot, teet tärkeää työtä.
Niinpä tämä meidänkin piiriläisemme oli alkanut arvostaa itseään ja kertoi, että hän oli kutonut joulun jälkeen jo 37 sukkaparia eri avustusjärjestöille.

Toinen rouva joka keittää kahvia seurakuntamme raamattuilloissa, ihmetteli, miten puhujat kiittelevät häntä niin kovasti kahvinkeitosta. - Eihän siinä mitään, sehän on niin helppoa, hän sanoi.
Kuunneltuamme häntä yritimme kertoa, kuinka tärkeää hänen kahvinkeittonsa oli  yhteisissä tilaisuuksissa.

Tuskinpa tyttö nimeltä Rode tajusi, kuinka hänellä oli tärkeä rooli omassa yhteisössään. 
Niin tärkeä, että muistamme hänet nimeltä vielä tänäänkin. 





 


sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Halo&valo





Ajoimme kuluneen viikon keskiviikkoaamuna Jyväskylästä Tampereelle. Aurinko oli juuri nousemassa, ja se loi taivaalle merkillisen ilmiön. Onnistuin kuvaamaan nopeasti ohikiitävän hetken kännykkäkamerallani, mutta mieheni joka ajoi, ei enää onnistunutkaan saamaan kuvia kameralleen, kun osuimme seuraavan  sopivan pysähtymispaikan kohdalle. Niin nopeasti merkillinen ilmiö oli ohi.

Luin seuraavan päivän lehdestä, että kyseessä oli erittäin harvinainen neloishalo, johon kuuluu kaksi kaarta, sivuauringot, auringonpylväs ja auringon salmiakkikuvio. Koska kuvasin haloilmiötä auton tuulilasin läpi, en onnistunut saamaan ylempää kaarta mukaan.


Tämä erittäin harvinaisen neloishalon näkeminen tuntui hyvin juhlalliselta: korkealle kohoava taivaanpylväs kaarineen oli kuin ainakin taivaanportti pilareineen.

Lisääntyvä kevään valo tuntuu muutenkin juhlalliselta. Herääminen valaistuvaan aamuun ja auringonnousuun tuntuu tavallisena arkiaamunakin juhlalta neljä kuukautta kestäneiden marraskuisten säiden jälkeen.

Raamattu kertoo valosta näin.
Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään, mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme, emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh: 5-9)

Onnellisia valkenevia kevätaamuja kaikille blogin lukijoille!






Kuvattu Turun Artukaissa