Ajoimme kuluneen viikon keskiviikkoaamuna Jyväskylästä Tampereelle. Aurinko oli juuri nousemassa, ja se loi taivaalle merkillisen ilmiön. Onnistuin kuvaamaan nopeasti ohikiitävän hetken kännykkäkamerallani, mutta mieheni joka ajoi, ei enää onnistunutkaan saamaan kuvia kameralleen, kun osuimme seuraavan sopivan pysähtymispaikan kohdalle. Niin nopeasti merkillinen ilmiö oli ohi.
Luin seuraavan päivän lehdestä, että kyseessä oli erittäin harvinainen neloishalo, johon kuuluu kaksi kaarta, sivuauringot, auringonpylväs ja auringon salmiakkikuvio. Koska kuvasin haloilmiötä auton tuulilasin läpi, en onnistunut saamaan ylempää kaarta mukaan.
Tämä erittäin harvinaisen neloishalon näkeminen tuntui hyvin juhlalliselta: korkealle kohoava taivaanpylväs kaarineen oli kuin ainakin taivaanportti pilareineen.
Lisääntyvä kevään valo tuntuu muutenkin juhlalliselta. Herääminen valaistuvaan aamuun ja auringonnousuun tuntuu tavallisena arkiaamunakin juhlalta neljä kuukautta kestäneiden marraskuisten säiden jälkeen.
Raamattu kertoo valosta näin.
Jumala on valo, hänessä ei ole pimeyden häivää. Jos sanomme elävämme hänen yhteydessään, mutta vaellamme pimeässä, me valehtelemme, emmekä seuraa totuutta. Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen Poikansa, veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme, eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh: 5-9)
Onnellisia valkenevia kevätaamuja kaikille blogin lukijoille!
 |
| Kuvattu Turun Artukaissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti