Tyttö nimeltä Rode

Olemme lukeneet tänä talvena täällä Vaajakosken naistenpiirissä Apostolien tekoja. Eilen luimme  Apostolien tekojen 12. lukua, jossa kerrotaan Pietarista, jonka Herodes oli määrännyt vankilaan. Hän makasi kaksissa kahleissa kahden vartijan välissä. Hänen tilanteensa näytti meko toivottomalta.

Äkkiä kaikki kuitenkin muuttui, kun hänen eteensä ilmestyi enkeli, joka töytäisi Pietarin hereille ja ryhtyi antamaan hyvin yksityiskohtaisia ohjeita: - Nouse kiireesti! 

Pietari havahtui ja kahleet putosivat maahan. 

Enkelin ohjeet jatkuivat: - Vyötä vaatteesi ja pane kengät jalkaasi. Heitä viitta harteillesi ja seuraa minua! 

Kertomus jatkuu tarkkana kuvauksena siitä, kuinka Pietari ja enkeli ohittivat ensimmäisen vartion, sitten toisen ja saapuivat rautaportille, joka aukeni kuin itsestään. Sitten he olivat jo kadulla, ja enkeli katosi.

Pietari tunsi  ensin näkevänsä unta, mutta tajusi sitten, että Jumala oli lähettänyt enkelinsä hänet pelastamaan. Hän suuntasi askeleensa kohti taloa, jossa tiesi seurakunnan olevan rukoilemassa.

Kun Pietari kolkutti talon portille Rode-niminen palvelustyttö tuli avaamaan. Kun hän kuuli oven takaa Pietarin äänen, hän riemastui niin, että meni ilosta päästään pyörälle ja unohti avata oven. Hän kääntyi nopeasti ympäri ja säntäsi sisälle huutaen, että Pietari seisoi portilla.

Toiset eivät uskoneet, he epäilivät, että tyttö oli sekaisin. - Se on hänen enkelinsä, he sanoivat.

No, uskottava heidän lopulta oli, kun Pietari vain kolkutti kolkuttamistaan, heidän oli päästettävä hänet sisälle.

Pysähdyimme piirissämme keskustelemaan siitä, kuinka Raamattuun on otettu mukaan palvelustyttö Rode. Hänet esitellään oikein nimeltä mainiten. Kerrotaan havainnollisesti tämän tytön ilo ja innostus, kun hän kuulee oven takaa Pietarin äänen. Rode on spontaani ja välitön: Pietari on hänelle tärkeä ja rakas ihminen, samoin seurakunta. Hän kuljettaa vikkelissä jaloissaan iloista sanomaa: Pietari on vapautunut!

Ajattelimme, että vaikka Roden palvelustytön tehtävä on arkisen vaatimaton, hänellä on seurakunnassa oma tärkeä paikkansa. Hän kuuluu tasaveroisena joukkoon. Hänellä on siinä oma tehtävänsä. 

Rode sai meidät ajattelemaan omaa paikkaamme ja tehtäväämme seurakunnassa.

Yksi naisista kertoi, kuinka hän vähätteli kutomisiaan, kunnes hän kuuli erään aamuhartauden pitäjän sanovan kuin suoraan suoraan hänelle: - Sinä joka ajattelet, että vain kudot, teet tärkeää työtä.

Niinpä tämä meidänkin piiriläisemme oli alkanut arvostaa itseään ja kertoi, että hän oli kutonut joulun jälkeen jo 37 sukkaparia eri avustusjärjestöille.

Toinen rouva joka keittää kahvia seurakuntamme raamattuilloissa, ihmetteli, miten puhujat kiittelevät häntä niin kovasti kahvinkeitosta. - Eihän siinä mitään, sehän on niin helppoa, hän sanoi.

Kuunneltuamme häntä yritimme kertoa, kuinka tärkeää hänen kahvinkeittonsa oli  yhteisissä tilaisuuksissa.

Tuskinpa tyttö nimeltä Rode tajusi, kuinka hänellä oli tärkeä rooli omassa yhteisössään. 

Niin tärkeä, että muistamme hänet nimeltä vielä tänäänkin.