"Timantteja"

Harjoitin viime lauantaina kuntoliikuntaa ja kävellä lipsuttelin Kuokkalan kirkkoon kuuntelemaan, kuinka filosofi Tuomas Nevanlinna ja hänen vaimonsa Salla Ranta, toimittaja ja pappi kertoivat, mitä tarkoittaa "uusi hengellisyys".
Sain päähäni paljon uusia Tuomaksen ja Sallan esittämiä ajatuksia, jotka pohjautuvat filosofiaan, teologiaan, tutkimuksiin ja haastatteluihin. Kerron niistä nyt vähän laajemmin.

Ydinkysymys oli, miksi perinteinen kristillisyys menettää ihmisiä?
Puhtaaksi viljelty ateismi ei enää vedä puoleensa, mutta kaikenlaiset uskomukset, taikausko, magia, paranormaalit, yliluonnolliset ilmiöt kylläkin.
USA.ssa 75%  uskoo paranormaaleihin ilmiöihin, eurooppalaisista kolmasosa. Suomalaisistakin 2 milj. käyttää vaihtoehtohoitoja.

Nykyihminen etsii onnellisuutta ja etsii oman olemassaolonsa toteutumista. Hän sanoo haluavansa voimakkaita kokemuksia, löytää hengen ja ruumiin välisen yhteyden. Hän haluaa lumoutua. Hän kaipaa pelastusta, vaikka ei tiedä, mitä se on. Hän haluaa yhteyden syvyyteen. Hän sanoo tarvitsevansa ihmeen.

Perisynti on nykyihmisen mukaan sietämätön ajatus, koska hän ajattelee, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Hän ei halua katsoa peiliin, eikä toimia maailman pahuuden poistamiseksi.

Uushenkisyyden ihmiskuva on kaksikerroksinen. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen olento, jonka sisällä ovat rakkaus, ilo, rauha. Ihmisen pintakerroksessa asuvat kilpailu ja arvostelu.
Elämän tarkoitus on löytää ihmisen syvin ydin. Hyvinvointi ja onnellisuus olet sinä itse.

Suomalaisten korkein arvo tällä hetkellä ovat oma terveys ja hyvinvointi. Hyvinvointipalvelut ovat voimakkaassa nousussa. Kuitenkaan niillä ei ole lainsäädäntöä, eikä tilastointia. Hyvinvointipalveluiden tuottajat eivät halua määritellä, onko heillä asiakkaita vai potilaita, he sanovat, ettei heidän palveluittensa kohteilla ole vakavia ongelmia. He tarjoavat m.m. joogaa, chakroja, reikiä, enkelioppia, delfiineiltä saatua viisautta ja ihmeidenoppikurssia, jonka juuret ovat Columbian yliopistossa.

Salla kertoi, kuinka hän oli omalla asuinalueellaan kummajainen kaikkien vaihtoehtoliikkeitä kannattavien perheenäitien joukossa. Häntä ihmeteltiin - jopa muskarissa häneltä tultiin kysymään, että oletko sinä se, joka kuulut kirkkoon.

Miksi uushenkisyys sitten on niin voimakasta?
1. Kristinuskon vahvuudet ovat sen heikkouksia, esim. yhteisöllisyys. Nykyihminen ei halua sitoutua.
2. Kristinuskoa ei koeta ruumiillisena (vaikka meillä on ruumiinylösnousemus!). Uushenkisyys koetaan psykofyysisenä.
3. Kristinusko koetaan dogmaattisena oppina. On hienompaa poimia uskomuslankoja.
Haastatteluissa kuulee usein: - Minä uskon johonkin korkeampaan voimaan, mutta en sellaiseen, kuin raamattu opettaa.

Uushenkisyydessä ajatellaan, että kaikilla uskonnoilla on sama alkuperä. Nykyiset uskonnot nähdään ajastaan jääneinä. Ne nähdään myös miesvaltaisina, ajatellaan, että alkuperäiset uskonnot ovat naisuskontoja. Katsotaan myös, että ihminen on vieraantunut itsestään ja sisimmästään.
Samoin ajatellaan, että kristinusko ja mekanistinen tiede ovat vieneet luonnosta hengen pois.

Uushenkisyys on eräänlaista uustiedettä, jossa uskotaan toisten tietävän. Näihin toisilta saatuihin ajatuksiin yhdistetään sitten fantasioita. Uushenkisyydestä on tullut uusi kansanusko, koska se on helppoa. Jokaisella on siinä vapaus itse valita. Ajatukset ja ideat liikkuvat globaalisti.
Uushenkisyys on myös kulttuurillinen vastaliike edellisiä sukupolvia vastaan.
Siinä sanotaan EI vahoille ihmiskäsityksille, samalla sanotaan EI tieteelle, rokotuksille, vahnäjauholle, maidolle ...
Kaikki vanhat instituutiot ovat vaikeuksissa, sillä suuri sukupolvien ristiriita näkyy kaikessa.

Onko uushengellisyyden liikehdintä syntynyt tarpeesta?
Ilmastomuutos pelottaa, taudit pelottavat, talousrakenteet murtuvat, maailma tuntuu olevan tuhoutumassa. Kaikki nämä ongelmat ovat liian isoja pienelle ihmiselle.

Keskeistä uushengellisyyden ja kristinuskon välisessä kilpailussa ei ole se, kumpi on oikeassa. Ovatko reiki, jooga, chagrat, kaukoparannus, delfiinien tieto?
Tärkeää on se, mikä auttaa silloin, kun on todella vaikeaa. Auttavatko silloin nämä uuden hengellisyyden asiat vai kristinusko? Auttaako usko Jumalaan ja Jeesukseen?
Eilisessä 8.3. saarnatekstissä Markus 9:17-29 sairaan pojan isä huudahtaa: - Minä uskon! Auta minua epäuskossani.
Usko on heittäytymistä sen varaan, mitä ei uskota. Se on ehdotonta luottamista, johon uushengellisyydessä ei ole tarvetta.

Aitoja vai epäaitoja "timantteja" hangella?