Riemuvuosi.

Riemuvuosi-sana on peräisin Vanhasta testamentista,  sen 3. Mooseksen kirjasta. Kyseessä on suoran Wikipedia-määritelmän mukaan "määrätty juhlavuosi, jota kehotetaan viettämään joka 50.vuosi. Maa piti silloin jättää viljelemättä, maa palauttaa entisille omistajilleen ja juutalaiset orjat piti
vapauttaa."

Tämän juhlan valmistelut tässä 'Ikuisessa kaupungissa' olivat täyttä päätä meneillään juuri sillä viikolla, jonka me siellä vietimme. Pääkadut, useat autot ja kerrostalojen parvekkeet oli juhlaliputettu.

Viimeisenä viikonloppunamme olimme myöhään iltapäivällä tulossa keskustasta hotellillemme, pitkin Jaffa-katua - käyttäen melko uutta ja erittäin kätevää kevytrautatietä, joka kulkee lyhyin aikavälein kaupungin keskustassa - pohjoisesta etelään ja päin vastin. Olimme käyttäneet sitä ennenkin ja siksi emme ymmärtäneet miksi junat juuri nyt ne olivat - toinen toisensa perään - niin täynnä matkustajia, että vasta kolmanteen sellaiseen saimme tuupattua itsemme.
Naurua pidätellen seisoimme sen käytävällä kuin sillit ihmismassassa. Kukaan ei mahtunut sisään eikä oikein päässyt uloskaan. Kaatumisesta ei ollut pelkoa, kun ei kerta mahtunut kaatumaan.
Kesken matkan alkoi joku porukka keskellä vaunua hoilata hepreaksi laulua "...paljon onnea vaan..." ja totesimme, että kyseinen seurue oli siis menossa jonkun ystävänsä synttäreille.
Vasta hotellilla kuulimme kenen synttäreille nämä kaikki sulloutuneet matkaajat olivat menossa... heidän kaupunkinsa 50-vuotis- synttärille... Vanhan kaupungin Jaffa-portille, jossa oli illansuussa alkamassa mahtava ilotulitus.

Todellako?  Vain 50 vuotta siitä on, kun tuo, kaikissa syviä tunteita nostattava kaupunki, oli vielä piiritettynä? Tätä kaikkea on vaikea uskoa nyt, sillä niin eloisa se tänään on. 
Diasporassa eläneet juutalaiset tapasivat toisilleen - toivon saattelemana - toivottaa:"Next year in Jerusalem..."
Niin toivotimme mekin kaksi, toinen toisillemme , kun koneemme nousi keskiyöllä kohti rakasta Suomeamme.
Ensi vuonna tavataan, Jerusalem,. Next year... (Jos Herra suo?)

Yläkuva Vanhasta kaupungista ja alakuva majapaikastamme. Siinä omat 'alttiuden saappaamme'.


Ef 6:14-17 neuvoo seuraavaa:
" Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä ja olkoon pukunne vanhurskauden haarniska,

ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.

 Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,

ja ottakaa vastaan pelastuksen kypärä ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana."

Harhaillaan

Kun kirjoittajaystäväni kuulivat, että olin suunnittelemassa Israelin matkaa vanhemmille rouvashenkilöille, he saivat hepulin. Kaikilla oli vielä liian tuoreessa muistissa se, kuinka onnistuin eksyttämään heidät toissa syksynä Laipan erämaahan. Ilta alkoi silloin jo pimentyä, puut varjostivat kapeita, kiemurtelevia polkuja, ja jylhät kalliot peittivät avarammat näkymät. Osuimme kaiken lisäksi hämärissä synkälle paikalle, joka oli toiminut vuonna 1918 teloituspaikkana. Puhelinkaan ei toiminut kuin korkeimmilla mäenharjoilla. Lopulta kuitenkin onnistuin saamaan katkeilevat yhteyden  mieheeni, joka sitten karautti maasturilla paikalle kuin ainakin Prinssi Uljas.
- Jokos olet oppinut lukemaan karttaa? kaverini sydämettömästi irvailivat.

Raamatussa puhutaan paljon eksymisestä ja harhailemisesta.  Ihmisiä verrataan kadonneeseen lammaslaumaan.

Hes. 34 luvun alussa kerrotaan siitä, minkälaisia ovat huonot paimenet.
"Te pidätte vain huolta itsestänne, vaikka paimenen tulisi huolehtia lampaistaan. Te juotte maidon, käytätte villan vaatteisiinne ja teurastatte lihavimmat lampaat, mutta ette pidähuolta laumastanne. Te ette ole hoivanneet uupuneita, ette ole lääkinneet sairastuneita ettekä sitoneet murtunutta jalkaa. 

Hes. 34:11 jakeesta eteenpäin Jumala puhuu kauniin sanoin, miten hän toimii kadonneiden ihmisten, mutta myös kokonaisen kansan kohdalla.
"Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet.

Vehmailla niityillä minä niitä kaitsen, niiden laidun on Israelin korkeilla vuorilla. Siellä vihreillä kedoilla, ne saavat levätä, ne saavat käyskennellä Israelin vuorten rehevillä laidunmailla.
Minä itse kaitsen lampaani ja vien itse ne lepäämään - näin sanoo Herra Jumala.

Minä etsin eksyneen ja tuon takasin laumasta harhautuneen, minä sidon murtuneen jalan, minä hoivaan uupunutta, ja vahvat ja lihavat minä pidän kurissa.
Minä kaitsen laumaani niin kuin sitä tulee kaita.

Kun näitä Hesekielin 34 luvun sanoja lueskelee, alkaa hyvän paimenen esimerkki painaa harteita.

Pitäisiköhän tosiaan ruveta opettelemaan kompassin käyttöä ja kartan lukua?

Satunnaiset matkailijat ja presidentti Trump Jerusalemissa

Viime päivityksessä olin huolissani siitä, kuinka Salome ja minä onnistuisimme selviämään Jerusalemista tiistain aamuyön lennolle, kun kaupungissa samaan aikaan vierailee Mr. President ja laittaa kaupungin hyrskynmyrskyn.
Kukaan tapaamistamme jerusalemilaisista ei kuitenkaan tuntunut olevan huolissaan.
- Täällä suljetaan ja avataan katuja nopeasti, täällä on opittu varautumaan kaikenlaisiin tilanteisiin, meille sanottiin.
Niinpä katselimme melko rauhallisina, kuinka kaupunki valmistautui presidentti Trumpin tuloon. Jaffa-kadun reunoilla liehuivat sinivalkoiset nauhat ja parvekkeilla Israelin liput.
Olihan liputukseen toki muutakin syytä, sillä kuluvalla viikolla juhlitaan Jerusalemin yhdistymistä. Raamatullinen viikunapuu on kukkinut 50 vuotta. Jerusalem-päivän 24.5. lisäksi moni muukin tärkeä juhla Israelissa on alkamassa: perjantaina alkaa muslimien ramadan-kuukausi, seuraavalla viikolla vietetään juutalaisten shavuotia ja saman viikon lopulla kristittyjen helluntaita.

Lauantai-iltana ja sunnuntaina vanhassa kaupungissa oli kuumeinen hyörinä. Kaupunki kuhisi sotilaita. Kovaäänisistä kaikui musiikkia ja äänen voimakkuutta testattiin. Aitoihin kiinnitettiin suuria valkoisia muoveja, joihin heijastettiin spektaakkeleita. Kun palasimme iltahämärissä vanhasta kaupungista, vastaamme tuli "tuhat" teinityttöä, jotka pursusivat voimaa ja intoa. Laulu kajahteli ja kädet huitoivat harjoiteltujen liikkeiden tahdissa. Joukon energia aivan pökerrytti meidät savtat=isoäidit.
Emme menneet katsomaan illan juhlallisuuksia, kuuntelimme hotellihuoneestamme väkijoukon huutoa ja kurkistelimme taivaalle nousevaa ilotulitusta.

Maanantaina kello 10 saapui Mr. President. Kaupunki alkoi katsella taivaalle - ei pelkästään odotellut Trumpin helikopteria - vaan ihmetteli toimittajien ja poliisin liikkumista yläilmoissa. Näkyipä hotellimme päällä kuumailmapallokin. Yritimme seurata TV-uutisia ja pyysimme hotellin johtajaa etsimään meille kanavia, jotta voisimme seurata menossa olevia tapahtumia. Maassa kuitenkin maan tavalla - löytämämme uutiset olivat paljon viihteellisemmät kuin, mihin olimme tottuneet. Emme saaneet toimittajien naureskelusta ja välissä olevista sketseistä paljonkaan tolkkua. Ajattelimme, että jokainen suomalainen tietää enemmän kuin me, mitä parhaillaan vieressä olevassa vanhassa kaupungissa tapahtuu.

Vaikka sherut-taksin tilaaminen kentälle ei sunnuntaina onnistunut, ja hotellinjohtaja yhä epäili, hän sai sen tilattua meille sen seuraavana aamuna. Lähtö oli tosin kovin, kovin aikaisin! Vietimme siis Ben Gurionilla tuntikaupalla laatuaikaa mm. kertailemalla hepreaa. Muistelimme kuluneella viikolla käyttämiämme sanontoja, kuinka ostetaan bussilippu, mitä sanotaan, kun halutaan jäädä kyydistä, tai miten pyydetään kuljettajaa kertomaan oikea pysäkki.

Trumpin tulosta ei meille ollut siis erityisempää haittaa - tai oliko haittaa ollenkaan - järjestyipähän hänen ansiostaan tilaisuus istua ja seurailla kaiken maailman matkustavaisten edestakaisin
säntäilyä lentokentällä kaikessa rauhassa.

Jerusalemista kotiin - pientä jännitystä

Matkoilla voi törmätä monenlaisiin yllätyksiin. Muutoksia suunnitelmiin voi tulla vaikkapa  kompuroimisen, vatsataudin tai taskuvarkaan takia. Joskus suuremmat kuviot sotkevat satunnaisen matkailijan suunnitelmia.
Olen muutaman kerran joutunut tilanteeseen, jolloin suurvaltion johtaja on järjestänyt samaan aikaan ja paikkaan matkansa kuin minun vähäpätöinen persoonani.
Näin tapahtui kerran Petroskoissa, kun Putinin vierailun takia kaupungin koko keskusta suljettiin, enkä päässyt omaan hotelliini. (Majoittautuiko sinne Putin itse? Ja ne znaju.)
Toisen kerran olin Riikassa yhtä aikaa, kun presidentti Bush saapui sinne. Kaupunki oli varpaillaan. Lentokentälle pääsemisessä oli omat vaikeutensa. Muistan ajaneemme kentälle poliisisattueessa.
Pahin muutos suunnitelmiin on kuitenkin ollut Lontoon terrori-isku, jolloin kaupungin liikenne pysähtyi, ja matkustajat kiskoivat kentälle päästäkseen vetolaukkujaan pitkin kaupunkia kilometritolkulla. Silloin saimme siskoni kanssa kyydin hampaattoman arabimiehen Ladalla. Auton etuovi tosin oli niin risa, että pitelin kahvasta kaksin käsin kiinni, ettei se lennähtäisi vauhdissa sepposen selälleen.

Nyt tänne Israeliin saapuu presidentti Donald Trump juuri samana päivänä, kun Salome ja minä olemme lähdössä Tel Avivista. Voi vain arvailla, minkälaisen hässäkän hänen saapumisensa liikenteessä ja turvatoimissa aiheuttaa. Päässä pyörii nyt kysymyksiä: selviämmekö ajoissa lentokentälle? Miten ehdimme koneeseen?
Tosin Trump tuo mukanaan omat systeeminsä. Kun Obama saapui muutama vuosi sitten Israeliin, hänen yksityiskoneensa ruumasta ajoi panssaroitu yksityisauto, jolla hän sitten liikkui turvamiehet mukanaan.

Psalmien kirjan yhtenä osiona ovat matkapsalmit, joita laulettiin pyhiinvaellusmatkoilla. Ne muistuttivat kulkijaa, ettei hän kulje omassa varassaan. Tunnetuin matkalauluista on Ps. 121.

Minä kohotan katseeni vuoria kohti. 
Mistä saisin avun?
Minä saan avun Herralta, häneltä, 
joka on luonut taivaan ja maan.
Herra ei anna sinun jalkasi horjua, 
väsymättä hän varjelee.
Ei hän väsy, ei hän nuku, 
hän on Israelin turva.
Hän on suojaava varjo, 
hän on vartijasi, 
hän ei väisty viereltäsi.
Päivällä ei aurinko vahingoita sinua
eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, 
hän suojelee koko elämäsi.
Hän varjelee kaikki sinun askeleesi, 
sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.

Sankareiden tie.

Heräsimme juuri Jerusalem-vierailumme toiseen aamuun. Drishat shalom = lämmin tervehdys teille täältä, eräällä kaupungin kukkulalla sijaitsevasta, Lähde-nimisestä, suomalaisten ylläpitämästä majatalosta. Täällä on kaunista ja rauhallista ja valkoisena hohtava Pyhä kaupunki lepää hohtavana tuossa silmiemme alla. Jerusalemin rakennuksissa käytetty vaalea 'marmori' hohtaa aamuauringossa todella  kuin kulta. Ei ihme, että kaupunkia nimitetään " Kultaiseksi kaupungiksi."


Mutta kun Tel Avivin lentokentältä lähtee nousemaan ylös Jerusalemiin - ovat tienvarren molemmat laidat täynnä rankkaa historiaa, kaikkea muuta kuin kultaista ---alkaen aina Vanhan testamentin Aialonin laaksosta ja päättyen vuoteen 1967.
Aialonissa Joosua ja Israelin lapset ottivat yhteen kanaanilaisten kuninkaiden kanssa ja kerrotaan, että Jumalan antoi Joosualle lisäaikaa taistelussa - pysäyttämällä tässä taistelun laaksossa sekä auringon että kuun. Siis - --pysähtyikö maan pyörimisliike akselinsa ympäri, joten näytti siltä, että "aurinko pysyi Gibeonissa  ja kuu Aijalonin laaksossa".

Tällä samaisella tiellä, sen viimeisen pikkukylän kohdalla, on kaupungin piirityksen aikaan v.1967, käyty erittäin ankara taistelu. Nykyään tämän kylän kohdalla onkin kyltti, joka juontuu Jesajan kirjasta:" Iloitkaa kun näette Siionin."



Ja suurin sankari, joka koskaan on noussut tietä pitkin ylös Jerusalemiin, on tietysti Jeesus, joka tinkimättömästi toteutti Isänsä suunnitelmaa, vaikka Jerusalemiin saapuminen tiesikin kuolemista maailman syntien puolesta.

Me iloitsemme täällä Siionissa - ja kohta lähdemme hoitamaan missioitamme -  ensimmäiseksi etsimään bussipysäkkiä, jotta onnistuisimme tapaamaan ystävämme ja oppaamme Eggedillä. (Apua - tarkoittaako se keskusbussiasemaa?)

Kuvani muutaman vuoden takaa: Puutarhahaudan aidan läpi näkyy Golgata.

Pyhät mummot!

 

Näin äitienpäivänä en malta olla nostamatta isoäitejä esille.
Isovanhemmat ovat jo vuosia sitten vapautuneet varsinaisesta kasvatustyöstään. Kuitenkin heille on hieman sivummalta avautunut laaja näköalapaikka, josta he voivat tarkkailla nykyistä elämänmenoa ja seurata myös sitä, minkälaisten asioiden kanssa oma jälkikasvu painiskelee.
Helppoa ei tunnu olevan tuskin millään nuorella perheellä. Monenlaiset paineet: työttömyys, liika työ, sairaudet, avioerot, vaikeudet lasten kanssa, rahahuolet puristavat.

Isovanhempien apu näihin vaikeuksiin on täysin riittämätöntä. Eipä auta muu, kuin ristiä kädet ja ruveta rukoilemaan rakkaitten puolesta.

Käteeni sattui tänään kortti, jossa oli Pyhän Franciskus Assisilaisen rukous.
Kun kääntelin korttia kädessäni, ajattelin, että rukous sopii yllättävän hyvin myös äitienpäivään.
Monet mummot sukkuloivat lastensa perheissä, rientävät tarvittaessa auttamaan ja yrittävät käsillään ja sydämellään järjestellä, miten ymmärtävät ja osaavat.
Mummoja, jotka sitkeästi kantavat lastensa ja lastenlastensa asioita Isän käsiin, voi hyvinkin kutsua pyhiksi. He istuvat Isän jalkojen juuresssa ja kyselevät, miten toimia, mikä olisi paras ratkaisu vaikeisiin asioihin. He tietävät, että rakastava sydän löytää sen aina. Heillä on vuosien kokemus siitä, että Isän hoidossa asioilla on tapana järjestyä, että elämä kantaa. Rukoileminen nuoremman sukupolven puolesta on korvaamatonta ja äärimmäisen tärkeää.
Nimitänkin Franciskuksen rukouksen äitienpäivän kunniaksi Pyhien mummojen rukoukseksi.

Vapahtajani, tee minusta rauhasi 

välikappale:

niin että sinne,

missä on vihaa, toisin rakkuden,

missä loukkausta, toisin anteeksiannon,

missä epäsopua, loisin yksimielisyyden,

missä erehdystä, osoittaisin totuuden,

missä epäilystä, auttaisin uskoon,

missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,

missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,

missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon

etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,

hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,

pyytää rakkautta kuin rakastaa muita.

Sillä antaessaan saa,

kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi,

kuollessaan nousee iankaikkiseen Elämään.    

Äitiyden mysteeeri

" Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi
  ja annan sinusta tulla kansoja
 ja sinusta on polveutuva kuninkaita." (Moos: 17:6)

Ylläolevat sanat sai Herraltaan kuulla lapseton, 99-vuotias Aabraham, jonka vaimo, Saarai, oli hänkin jo vanha ja 'kuihtunut', kuten hän itse meille jälkipolille omaa vanhuuden tilaansa on kuvaillut, (saatuaan kuulla Herran ilmoituksen vuoden päästä syntyvästä esikoisestaan).

Saarai sai kuin saikin Jumalan hänelle lupaaman pojan, mutta tätä ennen oli tapahtunut eräs toinenkin outo ilmoitus. Hän oli saanut lupauksen myötä Herralta myös uuden nimen. Tästä lähtien ei häntä enää saanut kutsua Saaraiksi, vaan Saaraksi, mikä tarkoittaa Ruhtinatarta. Melkoinen arvonnousu erään paimentolaisen lapsettomalle vaimolle! Nimeen oli sisällytetty lupaus - Saarahan on koko juutalaisen kansan kantaäiti.

Haaleassa kuvassani ei kuitenkaan ole Saara vaan Jookebed. En ollut koskaan tämän nimisestä esiäidistä ennen edes kuullut, mutta kuvaa katsottuani huomasin, kuka äitipoloinen tässä niin hartaasti rukoili -  Mooses-vauvan äiti tietenkin.

Hirveä tilanne!!!!!
Faaraolta oli tullut käsky heittää kaikki heprealaiset poikavauvat Niilin virtaan.
Abrahamin siemenen tuho näytti nyt väistämättömältä!!

Leevin sukuun kuuluvan Amramin vaimon oli onnistunut kolme kuukautta piilottaa pieni, suloinen poikavauvansa, mutta nyt "rikoksen" ilmitulo olisi merkinnyt koko perheen perikatoa.
Siis Niiliinkö, ajattelee äiti. Krokotiileja, ajopuita, pieniä ja suuria aluksia. Krokotiileille hänen meripihkalla päällystetty papyrys-kaislakorinsa olisi vain suupala. Tuon virran vietäväksi hän kuitenkin päätti uskoa pienokaisensa - pannen kaiken toivonsa Jumalaan.

Niilillä uhkaavat vaarat olivat lukemattomat. Mitähän äiti oikeastaan toivoi, uskoessaan pienokaisensa joen kuljetettavaksi? Hän ei oikeastaan voinut toivoa muuta kuin ihmettä. Ja senhän hän sai: Faaraon tyttären hahmossa. Eikä rukoiltu ihme päättynyt tähänkään. Kokonaiset kolme vuotta sai tämä äiti olla hovissa  --- oman lapsensa imettäjänä.
Siunattua sunnuntaista äitienpäivää !!!!         ( Kuva: Raimo Sallinen, kirjasta Raamatun Äitejä.)

Suunnitelmia ja jättiläisiä

Sain jokin aikaa sitten ystävältäni Eevalta viestin, jossa oli
Ps. 137:5 sanat.

"Jerusalem, jos sinut unohdan,
kadotkoon käteni voima!
Tarttukoon kieleni kitalakeen,
ellen sinua muista,
ellen pidä ylimpänä ilonani 
sinua, Jerusalem!"

Jäin miettimään viestin sanoja: olinko unohtanut Jerusalemin?
Olenhan toki ollut Israelissa, mutta melkein aina Eilatissa.
Kun tapasin Eevan, kiitin viestistä. Hän vastasi siihen, että hänelle oli tullut vahva tunne siitä, että hänen piti  lähettää minulle tuo viesti.

Vähän tuon jälkeen olin raamattupiirissä, ja naiset alkoivat puhua siitä, kuinka mielellään he lähtisivät katselemaan pyhiä paikkoja Jerusalemiin, mutta matkat ovat kovin kalliita, heillä on huonot jalat ja lonkkavikoja, eivätkä he jaksa seistä auringossa pitkään kuuntelemassa hienoja selostuksia. Heille riittäisivät lyhyemmätkin puheet.

Aloin miettiä, miten edullisesti Jerusalemin matkan voisi järjestää, niin ettei hinta nousisi kohtuuttomaksi, ja miten löytäisi hyvät, muttei liian hintavat majoituspaikat. Rakas tuttu matkaopas meillä onkin jo Israelissa, joka ymmärtäisi lyhyiden esittelyjen tarpeen. Tärkeintähän olisi katsella ja nuuhkia Jerusalemin tunnelmaa. Viipyä ja mietiskellä.

Nyt Salome ja minä olemme lähdössä tekemään tätä tutkimustyötä - miten tutustua Jerusalemiin helposti ja edullisesti. Nähtäväksi jää, miten me "tiedustelijat" tulemme onnistumaan.

Kun 4. Moos 12, 13, 14 Jumala lähetti tiedustelijoita tutkimaan Kanaanin maata, niin 12 miestä lähti matkaan. Palatessaan suuren rypäletertun kanssa heillä oli sekä hyviä ja huonoja uutisia. Hyvä uutinen oli se, että maa tulvi hunajaa ja maitoa, mutta huono, että maassa asui jättiläisiä, anakilaisia.
Kansa ei halunnut lähteä eteenpäin, vaikka heillä oli hyvässä muistissa huolenpito erämaavaelluksen aikana. 10 miestä oli lähtöä vastaan, vain Kaleb ja Josua olivat sitä mieltä, että lähdetään heti.

Vähän samoin tulivat "jättiläiset" mieleeni, kun innostuneena aloin kertoa piiriläisille, että nyt olemme Salomen kanssa lähdössä tutkimaan, millaisen kivan, helpon ja halvan matkan Jerusalemiin voisimme tehdä.
Mutta mitä tulikaan vastaukseksi: minulta puuttuu matkustusgeeni kokonaan, minä pelkään lentämistä, minua kauhistuttaa Israelin epävakaa tilanne.
"Jättiläisiä" nousi toisensa jälkeen pelottelemaan kivien takaa!

Kuitenkin viereisen kuvan sanoma on yhä ajankohtainen.

Tanssikengät.

Olen rampannut 'toreilla ja turuilla' etsimässä jalkaani sopivia lenkkikenkiä, sellaisia joilla voin kuvitella käveleväni Jerusalemin hikisiä katuja ees' sun taas' toukokuun loppupuolella, kahdeksan päivän ajan - ystäväni Magdaleenan kanssa.
Meidän on määrä viikossa luoda mielenkiintoinen retkikokonaisuus syksyllä tapahtuvalle matkalle - ystävillemme, jotka ikänsä tai liikuntaan liittyvien ongelmiensa vuoksi eivät voi osallistua millekään tavalliselle turistimatkalle.
Kaikki - tämän edessä olevan kahdenhengen matkamme kotimaan järjestelyt alkavat olla kunnossa ja jo kutkuttaa runsaan viikon päähän sijoittuva lähtömme.

Olin erityisen huvittunut viime viikolla Magdaleenalta saamastani kuvakortista, jonka olen tähän blogiin liittänyt. (Sovitteli kenkiä!)

Kortin takana oli nimi siinä meneillään olevalle toiminnolle:
'Valmiina tanssimaan'.

- Niinhän ollaan mekin; menossa 'tanssimaan', mutta enkeleiden pillin mukaan.



Toinen hassunkurinen sattuma on se, että tämä Helen Schjerfbeckin maalaus,  johon tämä suloinen hiiri on asetettu, on yksi minun lempitauluistani - niin 'lempi', että olen itsekin sen kerran akvarelliksi työstänyt. Jäljentämisessä on mm. se hyvä puoli, että kaikkea, niin värejä kuin tunnelmaakin, tulee tutkittua äärimmäisen tarkkaan. (Oma akvarellini alla.)

Menemme siis nyt Jerusalemiin tutkiaksemme - mitä tämä harvinainen ja meille arvokas syksyn ryhmä mahdollisesti haluaa nähdä, mitä se jaksaa per/päivä tutkia, millainen hotelli heille löytyy ja miten toimivat kulkuyhteydet niihin kohteisiin, joihin jaksamme ja ehdimme runsaan viikon aikana tutustua - tämän 'diplomaatti-'ryhmämme kanssa?
Mielenkiintoista. Hieman erilainen matka siis.

Muistan 1990-luvulta, erään vapun, jolloin olen istunut matkanjohtajan vakanssilla seurakuntalaisten linja-autossa matkalla Venäjälle. Olimme seisseet tullijonossa jo yli viisi tuntia ja edessämme oli yhä monta kymmentä autoa, joten...odotus oli yhtä tuskaa.
Mutta sitten tuli tullirakennukselta 'upseeri', joka alkoi viittoa meille kansainvälistä 'seuratkaa'-merkkiä ja lähdimme kankein jäsenin kävelemään hänen perässään kuin pyhäkoululapset. Meidät johdatettiin tullirakennukseen ja sellaisen passintarkastusluukun eteen, jonka yläpuolella oli teksti
" For diplomats only". Siis: Vain diplomaateille.

Tämän syksyisen matkan edellä minulla on samanlainen tunne. Näiden Herralleen uskollisten ja jo kumaraan painettujen palvelijoiden -Taivaan Isän diplomaattien - vienti Pyhälle maalle, heidän tavoittamattomien unelmiensa kohteeseen, on meille erityisen maukas tehtävä.  Kiitos siitä jo edeltä.

Marjatta-ystäväni runo

Näin pääsiäisen jälkeen mielessäni on usein pyörinyt ystäväni rovasti Marjatta Koskenvesan runo
Yhä seisotko rannalla, Jeesus? Runo kertoo siitä vaiheesta, jolloin Jeesus ilmestyi opetuslapsilleen ylösnousseena Vapahtajana. Joh. 21

Runon vahva tunnelma ei ole jättänyt minua rauhaan, eivätkä sen intensiiviset kysymykset.

Vasta paljon kirjoittamisen jälkeen Marjatta huomasi, että runoa voi laulaa Petri Laaksosen sävelmällä
Sinun varaasi kaiken laitan.

1. Yhä seisotko rannalla, Jeesus,
rakas katseesi järvelle päin.
Kun me kalassa olimme yömme
täältä tulemme nyyhkyttäin.
Emme saalista saaneet taaskaan,
toivo hävisi hetkittäin.

2. Yhä seisotko rannalla, Jeesus,
pyrin luoksesi päivin ja öin.
Epäilysteni aallot ei kanna
silti syliisi ikävöin.
Veden varaan ken uskaltaa jäädä
edes pelkää ei myrskyöin.

3. Yhä seisotko rannalla, Jeesus,
leivän, kalan saan kädestäsi.
Saan sanoa kolmeen kertaan:
Olet, Herrani, rakkaani.
Yhä äänesi minulle kertaa:
sinä myös olet rakkaani.

4.Yhä seisotko rannalla, Jeesus,
neuvot verkkoja virittämään
kohtaan, jonne jo lauma on koottu
saatu armoa ikävöimään.
Tulet kohtaamaan lastasi uutta

hänet ystäviin liittämään.

5. Yhä seisotko rannalla, Jeesus,
minut kohtasit niskurin.
Otan uudelleen käskysi vastaan,
menen vhvistan veljenikin.
Kun palasin pelkurin tieltä
katson silmiisi rohkeammin.

6. Yhä seisotko rannalla, Jeesus,
elon matkaamme siunaten.
Ja suurena aamuna siellä,
missä ranta on viimeinen.
Sinä seisothan rannalla siellä
meidät kasvoista tuntien?

Kuvat otettu Gennesaretin rannalta