ja annan sinusta tulla kansoja
ja sinusta on polveutuva kuninkaita." (Moos: 17:6)
Ylläolevat sanat sai Herraltaan kuulla lapseton, 99-vuotias Aabraham, jonka vaimo, Saarai, oli hänkin jo vanha ja 'kuihtunut', kuten hän itse meille jälkipolille omaa vanhuuden tilaansa on kuvaillut, (saatuaan kuulla Herran ilmoituksen vuoden päästä syntyvästä esikoisestaan).
Saarai sai kuin saikin Jumalan hänelle lupaaman pojan, mutta tätä ennen oli tapahtunut eräs toinenkin outo ilmoitus. Hän oli saanut lupauksen myötä Herralta myös uuden nimen. Tästä lähtien ei häntä enää saanut kutsua Saaraiksi, vaan Saaraksi, mikä tarkoittaa Ruhtinatarta. Melkoinen arvonnousu erään paimentolaisen lapsettomalle vaimolle! Nimeen oli sisällytetty lupaus - Saarahan on koko juutalaisen kansan kantaäiti.
Hirveä tilanne!!!!!
Faaraolta oli tullut käsky heittää kaikki heprealaiset poikavauvat Niilin virtaan.
Abrahamin siemenen tuho näytti nyt väistämättömältä!!
Leevin sukuun kuuluvan Amramin vaimon oli onnistunut kolme kuukautta piilottaa pieni, suloinen poikavauvansa, mutta nyt "rikoksen" ilmitulo olisi merkinnyt koko perheen perikatoa.
Siis Niiliinkö, ajattelee äiti. Krokotiileja, ajopuita, pieniä ja suuria aluksia. Krokotiileille hänen meripihkalla päällystetty papyrys-kaislakorinsa olisi vain suupala. Tuon virran vietäväksi hän kuitenkin päätti uskoa pienokaisensa - pannen kaiken toivonsa Jumalaan.
Niilillä uhkaavat vaarat olivat lukemattomat. Mitähän äiti oikeastaan toivoi, uskoessaan pienokaisensa joen kuljetettavaksi? Hän ei oikeastaan voinut toivoa muuta kuin ihmettä. Ja senhän hän sai: Faaraon tyttären hahmossa. Eikä rukoiltu ihme päättynyt tähänkään. Kokonaiset kolme vuotta sai tämä äiti olla hovissa --- oman lapsensa imettäjänä.
Siunattua sunnuntaista äitienpäivää !!!! ( Kuva: Raimo Sallinen, kirjasta Raamatun Äitejä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti