sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Pyhät mummot!

 

Näin äitienpäivänä en malta olla nostamatta isoäitejä esille.
Isovanhemmat ovat jo vuosia sitten vapautuneet varsinaisesta kasvatustyöstään. Kuitenkin heille on hieman sivummalta avautunut laaja näköalapaikka, josta he voivat tarkkailla nykyistä elämänmenoa ja seurata myös sitä, minkälaisten asioiden kanssa oma jälkikasvu painiskelee.
Helppoa ei tunnu olevan tuskin millään nuorella perheellä. Monenlaiset paineet: työttömyys, liika työ, sairaudet, avioerot, vaikeudet lasten kanssa, rahahuolet puristavat.

Isovanhempien apu näihin vaikeuksiin on täysin riittämätöntä. Eipä auta muu, kuin ristiä kädet ja ruveta rukoilemaan rakkaitten puolesta.

Käteeni sattui tänään kortti, jossa oli Pyhän Franciskus Assisilaisen rukous.
Kun kääntelin korttia kädessäni, ajattelin, että rukous sopii yllättävän hyvin myös äitienpäivään.
Monet mummot sukkuloivat lastensa perheissä, rientävät tarvittaessa auttamaan ja yrittävät käsillään ja sydämellään järjestellä, miten ymmärtävät ja osaavat.
Mummoja, jotka sitkeästi kantavat lastensa ja lastenlastensa asioita Isän käsiin, voi hyvinkin kutsua pyhiksi. He istuvat Isän jalkojen juuresssa ja kyselevät, miten toimia, mikä olisi paras ratkaisu vaikeisiin asioihin. He tietävät, että rakastava sydän löytää sen aina. Heillä on vuosien kokemus siitä, että Isän hoidossa asioilla on tapana järjestyä, että elämä kantaa. Rukoileminen nuoremman sukupolven puolesta on korvaamatonta ja äärimmäisen tärkeää.
Nimitänkin Franciskuksen rukouksen äitienpäivän kunniaksi Pyhien mummojen rukoukseksi.


Vapahtajani, tee minusta rauhasi 
välikappale:
niin että sinne,
missä on vihaa, toisin rakkuden,
missä loukkausta, toisin anteeksiannon,
missä epäsopua, loisin yksimielisyyden,
missä erehdystä, osoittaisin totuuden,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,
hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita.

Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää, unohtaessaan saa anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen Elämään.    



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti