Sweet Chariot: lokakuuta 2020

perjantai 30. lokakuuta 2020

Oi, saanhan joukkoon autuaitten!

Kotikirkkoani, Luopioisten Kristuksen kirkastuksen kirkkoa, voisi kutsua myös "enkelikirkoksi", sillä sen kattoa koristavat enkelimaalaukset ja niihin liittyvät raamatunlauseet.

Raamatunlauseet kannustavat kristittyä, ne ovat ohjenuoria elämän vaiheissa.

"Rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen."

"Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus."

"Ole uskollinen kuolemaan asti."

"Minä annan sinulle elämän kruunun."

Näin pyhäinpäivän aikaan nuo kehotukset tuntuvat hyvin osuvilta, sillä ajatukset siirtyvät väistämättä elämän rajallisuuteen.

Olen kuluneina päivinä tullut pyörineeksi ajatuksissani harvinaisen paljon kuluneissa vuosikymmenissä, sillä olen tehnyt siskolleni 70-v syntymäpäivälahjaksi valokuvakirjaa vanhoista valokuvista. Siinä on tullut muisteltua yhteistä lapsuuttamme ja nuoruutta. Muistoja on ollut paljon, kuten kuviakin, joten sopivien valitsemiseen on kulunut aikaa ja ajatuksia.

Monen kuvan kohdalle on tarvinnut pysähtyä, koska kuvassa oleva henkilö ei enää ole rajan tällä puolen. Joissakin kuvissa on jo useita poissiirtyneitä. Se tuntuu suorastaan kummalliselta, koska muistoissa he ovat voimakkaasti elossa.

Muistan isäni kuoleman jälkeen, kuinka äitini kaipasi yhä uudelleen hautausmaalle. Hän halusi istua siellä suuren sukuhaudan lähellä. Olin silloin nuori ja ihmettelin: - Miksi?

- Siellähän ovat kaikki rakkaani! äitini vastasi.

Olin lievästi sanoen loukkaantunut. Katsoin pitkään äitiä ja sanoin: - Mutta olemmehan me vielä täällä - kaikki sinun kolme tytärtäsi!

Joskus rakkaiden ikävä ja taivasikävä tuntuu niin suurelta, että lähelle jääneet tuntuvat niin itsestään selviltä, että heitä tuskin huomaa. Nyt jo ymmärrän äitiäni paremmin, kun itsekin kaipaan montaa läheistäni.

Oi, Herra, jos mä matkamies maan

lopulla matkaa nähdä sun saan!

Oi, jos mä kerran

näkisin Herran

kunniassaan!

Sinua kaipaa sydämeni,

sun puolees huutaa mun henkeni.

On yksin tästä

sen ikävästä

kyyneleni.

Muut kaikki hylkää, vaan sinä et.

Autuuden särkyneet sydämet

sinulta saavat,

sä luet haavat

ja kyynelet.

Mua auta, Herra, mä toivon vaan,

vaikkei ois toivoa ollenkaan.

En päästä sua,

ennen kuin mua

käyt siunaamaan.

Oi, Herra, suothan sä minulle

sun armos voimaksi matkalle.

Anteeksi anna,

mua nosta, kanna,

vie perille.

Oi, saanhan joukkoon autuaitten

kanss´ystäväini ja omaisten

mä päästä kerran

luo armon Herran.

Oi, saanhan sen.

Virsi 631 Mikael Nyberg ja Wilhelmi Malmivaara

(Niin hieno virsi, että oli pakko kirjoittaa se kokonaan!)

maanantai 26. lokakuuta 2020

Tuhannes tapaaminen

Tänään on eräänlainen juhlapäivä, sillä tämä blogikirjoitus on 1000. päivitys Sweet Chariotissa!!! Olemme siis tavanneet tuhat kertaa! Kuvassa vain osa kansiin laitetuista blogiteksteistä.

Kuten pitkään blogia seuranneet tietävät, niin tämän kirjoittaminen alkoi, kun lähdimme sielunsiskoni Arja Salomen kanssa kuudeksi viikoksi Israeliin ja aloimme ystäviemme pyynnöstä kirjoittaa heille päivittäin matkakuulumisia. Silloin elettiin vuotta 2013.

Blogin kirjoittaminen jatkui sitten kotimaassa tiheässä tahdissa, kirjoitimme blogia yhä vuorotellen. Sekä Salomesta että minusta oli hauskaa tutkia asioita ja havainnoida tapahtumia ympärillämme. Kumpikin tykkäsi kuvien tekemisestä, sillä niillä saattoi piristää kirjoituksia.

Tätä iloista ja innostavaa aikaa kesti vuoteen 2018, ehdimme tehdä useita Israelin matkoja yhdessä muiden ystävien kanssa. Sitten kirjoittajakumppanini Salome sairastui ja sai kutsun taivaan kotiin muutamassa viikossa. Jäin yksin ja olin ymmälläni - mitä tehdä. Olen nyt jatkanut blogin päivittämistä tasaiseen tahtiin noin viiden päivän välein. Ajattelen, että se on ainakin toistaiseksi minun tehtäväni.

Jumala odottaa meiltä tekemisissämme uskollisuutta, mutta hän joutuu valitettavasti pettymään ihmisiin koko ajan. Hän itse on kuitenkin loputtoman uskollinen.

Vaikka me olemme uskottomat, niin hän on uskollinen.

Mitä Jumala sitten meiltä oikein odottaa?

Miika 6:8 kertoo näin: Hän on ilmoittanut sinulle ihminen, mikä on hyvää. Mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä on oikein, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä?

Jumala odottaa meiltä siis varsin yksinkertaisia asioita. Hän odottaa, että tekisimme oikein, suhtautuisimme lähimmäisiin lämpimästi ja rakastaen sekä eläisimme hänen tahtoaan etsien. Jumalan antamat käskyt antavat meille selvät suuntaviitat elämälle turvaa antavien perusasioiden noudattamiseen.

Miksi sitten on niin vaikeaa noudattaa ihan näitä perusasioita, joista käskyt muistuttavat? Sydämen kätköissä on kaikenlaista rumaa ja väärää, mikä nousee vähän väliä yllykkeinä esiin. Haluamme toimia ystävällisesti tai ainakin kohtuullisesti, mutta mokia väistämättä tulee.

Kor. 14:1 kehottaa Tavoitelkaa rakkautta.

Itse voimme vain tavoitella rakkautta, sitä täydellisesti koskaan saavuttamatta. Vain Jumala voi meitä vähitellen tässä prosessissa muuttaa. Muuttuminen on kokonaan Jumalan tekoa.

Hepr. 13:21 Rauhan Jumala tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään toteuttaaksenne hänen tahtonsa. Hän vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle mieluista, Jeesuksen Kristuksen kautta.

Kukkakimppu 1000. blogikirjoituksen kunniaksi.

keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Tervetuloa naistenpäiville!

Hei!

Olen menossa Raamattuopistolle Kauniaisiin ensi lauantaina. Siellä on naistenpäivät, joiden aiheena on Hyvän äärellä: Valo loistaa pimeydessä.

Lauantaina aamupäivällä minulla on puheenvuoro 10.30 - 12.00. Kerron silloin pyhistä nykynaisista.

Jos sinulle on mahdollista, niin tervetuloa mukaan naistenpäiville!

Perjantai 23.10.

16.30	Ilmoittautuminen

17.00	Päivällinen

18.00	Tervetuloa: Sanan valoa pimeyteen
	Anne Pohtamo-Hietanen Marja-Kaarina Marttila
19.00	Toivelauluhetki Viisikielisestä

20.00	Jumalan kämmenellä
	Iltahartaus Anne Pohtamo-Hietanen Jenni-Kristiina Liiri
20.30	Iltapala majoittuville

lauantai 17. lokakuuta 2020

Muiden kanssa

Tekee mieleni kirjoittaa tähän eräs tuttavaperheessä käyty keskustelu. Keskustelijoina ovat Antti, 7 v, ja äiti.

Antti: Elämän tarkoitus? Mikä on elämän tarkoitus? Googletetaan: elämän tarkoitus.

Poika kirjoittaa hakukenttään "elämän tarkoitus". Löytyy artikkeleita, mainoksia.

Antti: No, lue mulle täältä vastaus.

Äiti: Nyt on kyllä kysymys, johon ei ehkä ole yhtä vastausta. Aika filosofinen kysymys, joka vaatii paljon miettimistä.

Antti: Lue nyt joku.

Äiti: Vastauksia voi olla yhtä paljon kuin kysyjiä. Mikä sun mielelestä olisi vastaus siihen kysymykseen? Mikä on elämän tarkoitus?

Antti: Sen jakaminen muiden kanssa.

Hieno keskustelu äidin ja Antin välillä. Antti on oivaltanut sisarustensa keskellä, että että elämän jakaminen ja omastaan antaminen ovat elämän rikkaus. Kukaan ei ole koskaan köyhtynyt, kun on jakanut toiselle aikaansa, ajatuksiaan, ystävällisyyttä, mielenkiintoa, huomiota ja arvostusta. Kun ei ole aina kiirehtinyt ensimmäisenä sanomaan omia mielipiteitään, eikä tyrmännyt toista tuhahduksella, silmien pyörittelyllä, nopeasti esiin putkahtavalla kielteisellä näkökulmalla ja ei-sanalla. Kun on valinnut syytöksen sijaan kiitoksen ja asettunut toisen asemaan myötätuntoisesti.

Silloin on saanut yllättäen moninkertaisesti hyvää mieltä ja hyvää oloa takaisin.

Antin ja äidin viisaasta keskusteluun voi lisätä vielä erään näkökulman: vain Jumala voi varustaa meidät kärsivällisellä rakkaudella muiden kohtaamiseen. Hänen rakkaudestaan pystymme ja jaksamme jakaa hyvää aina uudelleen. Jumala on aina ykkössijalla, sillä hänestä lähtee kaikki.

Raamatun ikiaikainen viisaus neuvoo: Rakasta Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi.

Tämä rakkauden kaksoiskäsky löytyy tarkalleen sanottuna Matt. 22:37-40 ja kuuluu näin: Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikella ymmärrykselläsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen tämän kaltainen on:"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Näihin kahteen käskyyn sisältyy koko laki ja profeetat.

maanantai 12. lokakuuta 2020

Mutka ei kerro, mitä sen takana on (afrikkal. sananlasku)

Olemme tänä syksynä harrastaneet mieheni kanssa retkeilyä ihan näissä kotimaisemissa. Kauimmainen retkemme on taitanut ylettyä noin 20 km päähän. Siltikin olemme onnistuneet kokemaan pieniä seikkailuja. Kerran oikaisimme lähistöllä olevalle metsäautotielle polutonta taivalta puron reunaa pitkin. Kaikki ei mennyt ihan niin sujuvasti, kuin piti. Jouduimme kiertämään kosteikon ja kiertäminen lähtikin sitten viemään vinoon. Onneksi nykyisin puhelimesta löytyvät kartat ja monenmoiset trackerit, jotka kertovat, missä vaeltajaparka kulloinkin on rämpimässä.

Tiet ja polut ja vaeltaminen kuvaavat hengellisessä maailmassa ihmisen elämän matkaa. Ihminen on eläessään koko ajan kulkemassa eteenpäin omaa tietään. Kulku etenee päivä päivältä, ja uusia näkymiä paljastuu ihmisen astellessa. Välillä tekee mieli poiketa risteyksestä toiselle tielle tai oikopolulle. Joskus haluaa jopa lähteä omapäisesti rämpimään itse valitsemaansa puron reunaa. Silloin saattaa päätyä hetteikköön ja tiheään risukkoon - kuten meille kävi.

Raamattu lupaa Jumalan avun elämän matkalle. Ps. 1:6 lupaa: Herra ohjaa omiensa tietä.

Mitä sitten saamme siitä, että annamme Jumalan olla oppaamme?

Ps. 16:11 lupaa isoja asioita, minkälaista on antaa Jumalan huolehtia ihmisen kulkemisesta. Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo. Sinun oikealla puolellasi ikuinen onni.

No, jopas jotakin! Luvataan, että ehtymätön ilo ja ikuinen onni! Sanat ovat niin isoja, että ajattelen niiden tarkoittavan arkisesti turvaa ja lohdutusta. Kun asiat ovat menossa huonosti, voin ajatella, että kaikki kuitenkin Jumalan hallinnassa, tulee sitten seuraavan mutkan takaa mitä tahansa vastaan.

Pari päivää sitten metsässä en huomannut kaverini kanssa puhelimessa puhuessani pitkiä keltaisia merkkinauhan suikaleita. Jouduin panemaan karttaohjelman päälle ja sitten satelliitin avulla avulla palailemaan omia jälkiäni takaisin. Voisiko Jumalan ajatella olevan vähän kuin ohjaava satelliitti, joka auttaa palaamaan oikeille jäljille!

Aina ei kulku mene omien suunnitelmiemme mukaan, meistä riippumattomia yllätyksiä voi olla odottamassa. Meistä riippumaton yllätys on ollut esim. koronavirus, joka on otettava monin tavoin huomioon. Tällainen ikävä muutos on laittanut monet suunnitelmat uusiksi. Tähänkin tilanteeseen Jumalan tarjoama matkaseura antaa turvan. Snl.20:24 muistuttaa: Herra ohjaa ihmisen askelet, kukapa arvaa tiensä suunnan.

Välillä tuntuu, että olemme hukassa, tuntuisi hyvältä vaeltaa oikeaa tietä, mutta kun ei voi olla varma, mikä se oikea tie on! Valinnat ovat välillä tosi vaikeita: muuttaako vai ei, rakentaako vai ei, lähteäkö luennoimaan vai ei??? Silloin on hyvä pysähtyä pyytämään: Johdata minua tahtosi tietä. Ps. 5:9

Joosua, joka oli kansanjohtaja osasi lohduttaa näissä kulkemisen vaikeuksissa. Näin hän sanoi: - Ole luja ja rohkea, älä pelkää, äläkä lannistu, Herra, sinun Jumalasi on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.

Kuvat Laipan erämaasta Pälkäneeltä

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Uusia alkuja

Nyt syksyllä useana aamuna on ollut niin kosteaa, että maisemassa on viipynyt sankka sumu, joka hälvenee vähitellen vasta auringon noustessa. Silloin on mahdollista saada kameralleen upeita kuvia, jos on jo niin topakkana, että jaksaa ryhtyä heti herättyään kuvailemaan.

Uusi aamu on uuden ja alkavan vertauskuva. Uusi päivä on kokonaisena edessä ja kaikki siihen liittyvät tehtävät ja mahdollisuudet. Joka aamu juttelemme mieheni kanssa, mitä aiomme tehdä alkavana päivänä. Viime viikkoina hän on ilmoittanut lähtevänsä raivaamaan metsää, minä taas olen suunnitellut vaikkapa haravoivani pihaa.

Jumalakin kutsuu meitä työhönsä. Jeesuksen viimeisin kehoitus maan päältä lähtiessään oli lähettää seuraajansa kaikkeen maailmaan tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Kaikki kansat - aika suuri päämäärä! Kaikki hänelle tehtävä työ tähtää tähän asiaan.

Ei ole ollut helppoa alkuseurakunnankaan kristityillä. Paavali kirjoittaa korinttilaisille 1. Kor. 15:34 On näet eräitä, jotka eivät Jumalasta mitään tiedä - tämän sanon teidän häpeäksenne.

Joskus saattaa huomaamattamme käydä niin, että aivan omassa lähipiirissämme on ihmisiä, jotka eivät tiedä Jumalasta mitään. Tieto ei suinkaan hyppää ihmisen päästä päähän kertomatta toiselle mitään. Häpeäkseni on tunnustettava, että kun meillä vuosia sitten luettiin jouluevankeliumista Jeesuksen syntymää, niin eräs lastenlapsistani huudahti: - Minä en tiedä Jeesuksesta mitään!

Hups! Säikähdin melko tavalla. Asia täytyi heti korjata. Jesaja kehottaakin: Raivatkaa itsellenne uudispelto.

Jokaisen olisi hyvä miettiä, minkä "uudispellon" hän perustaisi - kuka tai ketkä ovat niitä, jotka voisi johdattaa hyvän äärelle. Onko "uudispeltomme" aivan tässä lähellä vai löytyykö se kauempaa maailmalta?

Mikä sitten on työskentelyn tapa ja tyyli näissä töissä? Johannes vihjaisee kirjeessään 1. Joh. 4: Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Oppimestaristamme kerrotaan, että hänessä oli kaksi merkittävää piirrettä: hän oli täynnä armoa ja totuutta. Tällaisia ominaisuuksia siis tarvitsemme ollessamme Jumalan töissä.

Lisää ohjeita annetaan "uudispeltomme hoitamiseen. Paavali muistuttaa Room. 12: Älkää olko työssänne velttoja. Samassa sävyssä hän kirjoittaa myös korinttilaisille: Olkaa siis, rakkaat veljeni, lujia ja järkähtämättömiä, aina innokkaita Herran työssä ja tietäkää, että vaivannäkönne Herrassa ei ole turhaa.

Joskus "uudispellon" hoitaminen ei kuitenkaan etene suunnitelmien mukaan. Silloin on itsetutkistelun paikka Mitä viinitarhalleni vielä olisi tehtävä? Mitä jätin tekemättä? Miksi se tuotti villimarjoja, vaikka odotin sen tuottavan rypäleitä?

Toki epäonnistunut "puutarhurikin" tarvitsee armoa. Kaikki ei suinkaan ole ihmisen omasta yrittämisestä kiinni. Jumala kuitenkin auttaa ja toimii omassa aikataulussaan. Taivaan Jumala auttaa meitä. Olemme hänen palvelijoitaan. Nehemia 2:20

perjantai 2. lokakuuta 2020

Valo ja ilo

Näin syksyllä suuri osa suomalaisista säilöö jotakin. On ollut hyvä marjavuosi ja mainio sienisyksy. Pakastimet ja kellarin hyllyt ovat viikkojen kuluessa täyttyneet.

Muutakin tästä harvinaisen kauniista syksystä voi säilöä talven varalle: kultaista valoa ja ruskan upeaa väriloistoa. Olen kokenut valtavaa iloa ja kiitollisuutta, kun olen vaellellut metsäpolkuja ja pellonreunoja pitkin koirani kanssa ja tallentanut syksyn väreissä hehkuvia kuvakulmia puhelimeni kameraan.

Valo ja ilo ovat kuin sisaruksia. Iloiset kasvot aivan hehkuvat sisäistä valoa.

Minkälaiset asiat meitä sitten ilahduttavat? Tuossa alussa tuli jo luonto esille. Kun ihmisiltä kysytään ilonaiheita, niin ensisijalle nousevat oma perhe, puoliso, lapset ja lastenlapset, koti. Hyvät ystävät ja yhdessäolo heidän kanssaan, saa mielen iloiseksi. Työ ja harrastukset tuottavat paljon iloa. Terveys on suuri ilon aihe, vaikka siitä yleensä havahtuu iloitsemaan vasta, kun on ollut vaarassa sen menettää.

Monesti ilonaiheet tuntuvat niin itsestään selviltä, ettei pysähdy niitä ajattelemaan. Minulla on ystävä, joka kertoi olleensa juuri sinä aamuna, kun viestittelimme, kiitollinen ja iloinen hiusharjastaan.

Mitä enemmän pysähdymme pienten asioiden äärelle, sitä enemmän iloa löydämme elämäämme.

Voimme pyytää Jumalalta tätä näkö- ja huomiokykyä niin, että huomaisimme elämän hyvät lahjat. Rukous: Herra, käännä meihin kasvojesi valo muuttaa elämänasennettamme. Jumalan valon heijastuminen tuo meidän elämäämme valoa ja sen mukana tulee ilo.

Joudumme silloin prosessiin, joka vähitellen muuttaa meitä. 2 Kor. 3:18 kuvaa tätä muutosta näin: Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin muuttaa Herra, joka on Henki.

Jumalan lähellä eläminen siirtää meidät pimeydestä valoon. Ef. 5:8 Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valo Herrassa. Vaeltakaa valon lapsina, sillä valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.

Valoa ja iloa kukaan ei voi vastustaa. Kaikki kaipaavat elämäänsä edes pieniä ilon ja valon hetkiä.

Ollaan vaikkapa vähäisinä tuikkuina tulevina pimenevinä päivinä.

Sweet Chariot