torstai 25. heinäkuuta 2019

Vauhdissa

Miten tänä kesänä onkin tuntunut, että aika on saanut siivet selkäänsä! Minulla on yleensä hyvä sisäinen  kello, mutta on käynyt usein, että kelloni on pahan kerran pettänyt: aika on rientänyt nopeammin kuin olen huomannutkaan. Liekö johtuu siitä, että ikää on kertynyt ja asioiden tekeminen vie enemmän aikaa. Koiran kanssa lenkillelähtö vaatii suunnittelua: mitkä kengät, mikä takki. Ennen sitä vain hyppäsi vauhdilla housuihinsa.

Tulevan sunnuntain tekstit, joita olen tutkinut raamattupiiriäni varten, vaativat pysähtymään.
Vauhti seis ja elämänsuunnan tarkistus!
Jeesuksen vuorisaarna Matt. 5:20-30 puhuu niin ankaria asioita, että niiden puristuksessa ei tunnu selviävän kukaan. Jotkut kehuvat Jeesusta yhtenä maailmanhistorian suurimmista filosofeista, mutta näin kovaa puhetta ei filosofeilta usein kuule. Ehkä kehuja ei ole kunnolla lukenut tekstiä, tai sitten hän on niin vailla pahuutta, jotta voi liittyä sydämestään saarnan sanoihin. Saattaa myös olla, ettei kehuja oikein ymmärrä, mitä tekstissä sanotaan, tai sitten hänellä ei mitään aikomustakaan sovittaa tekstiä itseensä.

Jeesuksen ajan fariseukset ja lainopettajat olivat juutalaisen kansan uskonnollista eliittiä. Heitä vastaavat nykyisin ortodoksijuutalaiset, joiden asuma-alueen reunamilla asuimme viime syksynä Israelissa. Heidän elämäänsä rajoittavat tiukat säännöt. Esim. sapattina kadut ovat siellä tyhjät ja hiljaiset, autoja eikä busseja liiku, satunnainen matkailija saattaa astella vaikka keskellä ajorataa. Hotelleissakin sapattihissi kulkee vain kerroksen kerrallaan. Kolmannen käskyn kunnioitus on rikkumaton.

Lainopettajat tulkitsivat lakia ankarasti. Jeesus veti kuitenkin tiukemmaksi: kun he vaativat tuomiota murhasta, niin Jeesus ositti, että murhaaja on myös se, joka sanoo lähimmäisestään halventavan sanan, vaikkapa hölmö.
Aviorikos oli lainopettajien mielestä ankarasti tuomittava teko, mutta Jeesus osoitti, että jo kiinnostunut katse oli väärin.

Jos vuorisaarna olisi koko Raamattu, niin kristinusko olisi ankaraa tekojen valvontaa. Onneksi näin ei kuitenkaan ole. Lain rinnalle tuodaan armo ja evankeliumi.

Vaikka emme koskaan pääsekään vuorisaarnan ihanteisiin, niin aina voi pyrkiä täyttämään Jumalan tahdon. Varhaiset kristityt opettajat puhuvat kilvoittelemisesta, joka on nykaikana melko outo sana. Se ei tarkoita farisealaista uskontyytyväisyyttä, eikä omissa synneissä piehtaroimista.
Kilvoittelu on uskollista Jumalan tahdon etsimistä.  

Pyrkikää saamaan selville, mikä on Jumalan tahto Ef. 5:10

Pysähtytään seuraamaan Raamatusta löytyviä Jeesuksen antamia maamerkkejä! 
    
Kuvat Galilean vuorten rinteiltä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti